"Lomalla" lomalla

"Lomalla" lomalla

Omista töistäni pidän lomaa tässä keväällä 2 viikon pätkää. Ansaittuja lomapäiviä. Monilla tulee lomasta suorittamista. Olen päättänyt tehdä yhden to do listan töistä per päivä ja lopun teen normiaskareita ja asioita joita huvittaa tehdä. To do listasta saa vetää yli possulan pahnojen vaihdon, ankkalan siivouksen, viiriäisten kopin siivous myös, kodin siivous, Epun parturointi  pesuineen ja heinäkuorman hakeminen. To do lista jatkuu, mutta onhan lomapäiviäkin vielä edessä. Ja totuus on ettei lista taida koskaan loppuakkaan. Muun ajan olen nukkunut, ratsastanut, neulonut sukkia, kuunnellut musiikkia ja lukenut. Minulla on tavallaan" lomaa" aamu 9 aina kello13.15 asti, kun pienin on sen ajan koulussa. Eli silloin olen luvan kanssa itsekkäästi viettänyt aikaani mielen mukaan. Sitten 13.15 alkaen olen äiti, läksyjen auttaja, kyytimies, kaupassa kävijä, passaaja, ruuan laittaja ja jokapaikan höylä. Näin lomalla saan nukkua aamuisin pitkään ja herätä aamukahvin tuoksuun. Toisinaan lapset ovat jo lähteneet kouluun, kun havahdun unestani Epun syvään huokailuun. Eppu ei lähde aamuisin pisulle ulos ennenkuin mamma on herännyt. Se saattaa nukkua sängyn vieressä tai vahtia untani. Usein silmäni avatessa katson suoraan koiran vanhoihin ja viisaisiin silmiin, kun se on nostanut etutassut sängyn reunalle ja tuijottaa minua. Hevoset ovat jo ulkona ja aamutalli hoidettu puolestani kun herään. Saan lomaa myös aamuheräämisistäkin. Työaamuina minä olen vetovastuussa, jolloin valmiiksi ladattu kahvinkeitin napsautetaan päälle, kiskon tallivaatteet niskaan ja hoidan aamutallin ja lannan lapioinnit. Sen jälkeen vauhdilla sisälle ja herätän porukkaa aamupalalle. Eli tämäkin aamurutiini on siis lomalla. Olen siis ihan lomalla! Tai ainakin osan lomaa lomalla.

- Martsa

Arkea ja juhlaa

Arkea ja juhlaa

Kaunis aurinko säteillä hellii ikkunan takaa. Oli jo melkein kevät taannoin. Pakkaspäivät unohtuivat +8 asteen sohjossa ja vesi tippui räystäistä nopeaan tahtiin. Kunnes tuli taas vähän pakkasta, viimaa ja lunta. Maisema vaihtui sormia napsauttamalla taas kylmäksi. Ei sillä eletään vasta maaliskuun alkua, mutta malttamattomana jo odotan kevättä oikein alkavaksi.

Veden kantaminen lähteestä käy edelleen habaan ja tasapaino ja kehonhallinta näillä kaljamakeleillä luo omat haasteensa. Aurinko ja tuuli kilvan kiilloittaa tiet jäistä kiiltäviksi. Hokkeja kaipaan minäkin kenkieni pohjiin. Pystyssä on pysytty muutamaa ohohupsis tilannetta lukuunottamatta ja toistuvaa veden loiskahdusta saappaan varresta sisään kun ahneuksissani kannan 12 litran ämpäreitä piripintaan kahmaloituna vettä molemmissa käsissä. Ahneella on määrätynlainen loppu :D (eli kaivon vedenkorkeus ei edelleenkään päätä huimaa, mutta selvitty ollaan).

Lumet venyttelee ihmisten hermoja lumitöissä, mutta myös tarhojen aitalankoja painollaan. Välillä tarkistettava niitäkin ohimennen, nosteltava kinoksista alimmat langat näkyviin. Sussu-ponia ei näillä keleillä limboaminen kiinnosta, eipä ole vihreämpää   valkoisempaa aidan toisella puolen. Vaikka nyt aitanauhojen puolesta  mahdollisuutta suorastaan tarjotaan tarjottimella. Toisinaan kun lähden pikku ukon kanssa kahden ratsastamaan, Sussu kyllä koklaa turvallaan varovasti onko jytkykone päällä. No ei ole. Silti kuuliaisesti jää odottamaan tarhaan, vaikka joutuukin kulmasta kulmaan juoksemaan ja kaipaamaan seurahevostaan.

Kevätaurinko saa muutakin meillä aikaan. Kanan, ankan ja viiriäisten munia plopsahtelee kiivaaseen tahtiin maailmaan. Nyt ei tarvitse kaupasta niitä kiikuttaa taas hetkeen kotiin. Tyttöjen en nyt anna hautoa, vaikka tipit ovat niin suloisia ja syötävän ihania, joku roti pidettävä. Jos kesällä sitten, kun oikeasti on lämmintä.

Arjen keskelle mahtui myös kummilapsemme rippijuhlat. Hän on neljäs kummilapsi, jota saamme onnitella etapin saavuttamisesta. Kolme nuorempaa kummilasta  saavat vielä kasvaa lapsuuden ja nuoruuden kasvuympäristössä hetken aikaa. Sunnuntaina kirkko kutsui kellojen soitolla meidät sisään. Ihania nuoria, jotka katsoivat kohti tulevaisuutta, haaveita ja unelmia silmät loistaen. Mietinpä siinä penkillä istuen taas kerran, kuinka se aika menee kiivasta vauhtia. Vasta oli omat rippijuhlat, leirit ja isä meidän rukouksen opettelu. Nyt hän oli alttarille polvistunut, ja käteni siunasi tämän lapsen. Mihin nämä vuodet sujahti?
Olimme kummitytön kanssa yhdessä käyneet ostamassa mieluisa rippiristi-koru. Ja leivoin myös neidon toiveista myös juhliin tarjottavaa. Ensimmäinen iso lapsen juhla. Ihanaa!

Saimme kuulla myös ihania vaaleanpunaisia vauva uutisia lauantaina. Olihan se aloitettava vaaleanpunaisesta merinovillalangasta neulomaan pikkujalkoihin villasukat, jottei pienen varpaanpäät palellu. Ei sentään syntynyt naistenpäivänä!Uhkasi pikkuisen kuitenkin ;)

Niinpä niin, elämällä on tapana tarjoilla kaikenlaisia asioita päiviemme täytöksi, hyvässä ja pahassa. Mutta enpä moiti, perustasaista ja sujuvaa arkea tässä ollut, se riittää yksinkertaisena minulle.

Huppistakeikkaa kuinka aika juoksee

Huppistakeikkaa kuinka aika juoksee

No niinpä. Viimeisin päivitys viime lokakuussa..

 Saimme tallin puolen remontin valmiiksi ja siitä tuli kiva. Lampaat saivat mukavat tilat ja samoin kanaset ja Viiriäiset. Possut elävät Sussun karsinan viekussa ja viihtyvät hyvin. Valjashuoneessa majailee edelleen sekalainen seurakunta poikien kaikenmaailman aarteita (joihin en uskalla kajota, etten vain hukkaa tai hajota). Eli satulat ja suitset elävät sopuisasti rehusäkkien kanssa edelleen tallissa. Tämä vaihe vaatii minulta itse hillintää ja pitkäjänteisyyttä kestää keskeneräisyyttä. En pidä kertakaikkiaan etten saa niitä paikoilleen..

Marraskuussa pidin viikon loman ja kävimme Timon ja sukulaistemme kanssa Budabestissa muutaman päivän lomailemassa. Oli ihanaa ja pikku katko kotoiluun ja töihin tuli tarpeeseen. Mutta kun olikin aikaa vihdoin hengähtää ja kysyä itseltäni miten jaksan ja mitä kuuluu, huomasinkin väsymyksen hiipineen pikkuhiljaa ja salakavalasti takkini alle piiloon. Mitään raflaavaa ei varsinaisesti tapahtunut, vaan se väsymys joka levisi kroppaani ja joka imi mehut kyllä täysin. Painoin jarrua, tyhjensin kalenterin ja vedin syvään henkeä. Töissä on käytävä, lapset ja eläimet hoidettava, mutta kaikki ylimääräinen blokattava pois. Tehtävä asioita joista saan energiaa ja hyvää mieltä. Pitkiä ratsastusretkiä, ulkoilua, neulomista ja lukemista. Olin itsekäs ja tein sen.

 Joulun siivouksen vedin vasemmalla kädellä ja tein asioita joista saan iloa jouluumme. Kukaan ei huomannut että sukkalaatikossa(kin) oli paljon muutakin kuin sukkia. Lauteiden alla olin viimeksi käynyt kesällä, joten saunan pesukin jäi listasta. Paljon kynttilän valoa ja tunnelmavalaistusta. Rento joulu vallitsi, pelasimme monen monia tunteja lautapelejä, olimme läsnä ja mukana. Oli ihana ja mukava joulu vaikka joulumieli aluksi tuntui ettei se löydä Nihtilänmäelle mieleeni.

Tämä vuosi onkin alkanut talvisesti. Kauniita pakkaspäiviä, loskasta ja vesisateesta ei tietoakaan. Luonnossa on ollut tosi kaunista, sitä olen jaksanut ihailla lenkeilläni. Mutta on  tämä vuosi tuonut jo surua ja huoltakin. Elämän tasapainoa. Iloa ja surua. On taas muistuttanut kuinka koskaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan.

Hiihtolomasta saimme auringon paistaessa nauttia, kaikenlaista puuhastelua perheenä touhuttu ja retkeilty. Tarviiko sen aina ollakkaan niin ihmeellistä. Ihana hetki saunarannassa paistaa makkaraa laavulla, seikkailla jäällä ja olla vain. 

Täytyypä ryhdistäytyä tämän blogin suhteen taas. 

Syysretkeä ja syystouhuja

Syysretkeä ja syystouhuja

Johan on touhua, vai onko minulla vaan logistiikka ongelmaa. Tiedä häntä, mutta useana iltana puoli unessa kaatunut unten maille. Kamalan kätevää (ja joskus unettomuudesta kärsineenä arvostan)  kun uni vaan putoaa päälle. Paljon pitää puuhastella hommia ennen talven tuloa  ja kun sitä tekee töiden ohella niin vaatii välillä melkoista kalenteri suunnittelua, että saisi edes ne tärkeimmät tehtyä alta pois. Välillä ärsyttää kun lautoja, parruja ja koneita pitkin tallin lattioita. Milloin mikäkin asia hukassa, kun tavarat vaihtavat usein paikkaansa. Milloin en löydä eläinten ruoka astioita, puukkoa tai jotain muuta. Yhtenä iltana etsin valokatkaisijaa, olikin koko seinä purettu pois. Mutta eiköhän se tästä. Pikkuhiljaa..

Hepat toimii meillä ruohonleikkureina takapihalla.

Muutamana aamuna tosiaan ollut maat valkoisena kuurasta, lupailee talven tuloa. Meillä Timo paukuttaa laajennusta talliin. Lampaat saavat uudet tilat, koska arjen toimivuus nousee arvoonsa. Lampolaa olemme suunnitelleet nyt niin, että sen voi traktorin etupiikeillä tyhjentää helposti. Myös se, että saamme tarvittaessa karsinan jaettua kahdeksi jos syntyy lisää karitsoita.
Myös possula on vaiheessa, ne saavat ison hevosen kokoisen karsinan joka tarvittaessa voidaan modata tarpeen mukaan. Valjashuone on iso ja lämmin. Se on myös luksusta saada viljat ja rehut kärryyn oven taakse. Arvostan ovea, sillä kokemusta myös siitä että eläinten päät ovat löytyneet rehusäkeistä mussuttelemasta... Myös se että sinne saa pienen peruslämmön jotta loimet kuivuvat, valjaat pysyvät hyvinä ja niille on tilaa omilla paikoillaan.

Viiriäisten veljeskunta

Ja meillehän myös muutti perjantaina viiriäisiä. Nyt niihin tutustutaan ja odotetaan kovasti, että ne alkaisivat munimaan. No niistä munista ei ihan nälkä lähde, sillä 5 viiriäisen munaa vastaa yhtä kananmunaa. Viiriäiset ovat lintumaisia, pieniä otuksia. Pieni tipunen on vain peukalon pään kokoinen ja isonakin mahtuu kämmenelle vielä. Myös niitä kasvatetaan lihan vuoksi, mutta ne ovat aavistuksen kookkaampia. Nämä myös ovat helppoa sijoittaa sillä eivät tarvitse mahdottomia tiloja. Mutta myös verkkokoko pitää huomioida sillä nämähän tulee isosta kananverkosta läpi.

Makkaratulet valmiina retkeläisille.

Kuhmoisten nuorisoseura ja Patavesi-Torvelan kyläyhdistys tekivät yhteisen syysretken tänään  jylhiin Saaresjärven maisemiin luontopolulle. Hienoa, että yhdistykset tekevät yhteistyötä ja yhdistävät "voimiaan". Saareksen luontopolku kulkee  pitkospuilla, hakepohjalla ja osin polkuina. Siellä on oikein miellyttävä lenkkeillä. Maisemat ovat myös upeat. Usein poikkeankin vastarannalle ihailemaan vuoria. Pirunvuori on myös vastarannalta vaikuttava. Näin syksyn väriloistossa varsinkin todella kaunis. Sattuipa tänään  ilmakin oikein mukavaksi, auringon pilkahdellessa päivän edetessä. Tämän syysretken yksi etappi oli sovittu meidän tilalle, jossa pääsi nauttimaan yhdistyksien tarjoamaa makkaraa, kahvia, mehua ja nameja. Samalla sai myös katsella eläimiä pitkin pihoja. Petteri-kanikin pääsi ulkoilemaan ja ihmisten ihailtaviksi. Olipa kiva päivä, tavaten ihmisiä ja nautittua ulkoilmasta. Illalla vielä rantasaunan leppoisiin löylyihin, ja huomenna työn ääreen.

Romuromantiikkaa lyhdyn kera kaivon kannella.

  -Martsa

Ulkoilupäivä pakkasaamuna

Ulkoilupäivä pakkasaamuna

Vapaa päivä, se tarkoittaa aikaisin aamusta touhua iltaan asti. Aamukahveen ja eläinten ruokinnan jälkeen lähdin tekemään uutta laidun lohkoa lampaille. Se on aika valkuasipitoinen pelto, joka sopii lampaille. Saavat nauttia syksyn viimeisestä laitumesta koko rahalla. Tällä pellolla ei viime tai tänä kesänä ole kukaan laiduntanut, se on myös hyvä loisten kannalta ( luonnollinen kierto pelloilla niin loiset toivottavasti loppuvat elämästä). Yleensä madotan lampaat syksyisin kun siirtyvät sisälle.
Kyllä ne lampaiden päät painuivatkin nautinnollisena heinän sekaan. Toki laitumille täytyy vähän odottaa aamusta ennen kuin laskee lampaat sinne, koska parina aamuna on ollut auton ikkunat aavistuksen jäässä. Aamupäivästä vasta vien ne laitumille, että kuura on sulanut pois. Eläimet voivat sairastua jäisestä heinästä.
Pienen kahvitauon ja uunien lämmittämisen jälkeen lähdin tekemään myös hevosille uutta lohkoa. Kohta tämäkin loppuu ja hepat asustaa vain pihatarhoissa.

Laitumella nautiskelemassa loppukesän auringon säteistä. Valoa ja varjoja.

Talliremontti etenee madon lailla, tavaran siirtäminen, elementtien purkaminen ja muu arki hidastaa. Sitä tehdään kuitenkin kaikkien muiden arkiaskareiden ja puuhien lisäksi. Minä en voi tilaa siivota, koska en tiedä mitkä ovat "aarteita". Etten vain hukkaa mitään, joten siitä vetovastuu on Timolla. Ärsyttävää, kun asia ei etene, kaikki kamppeet lojuu missä sattuu ja lautaa, rimaa, verkkoja siellä täällä. No jollei keritä saamaan lampolaa valmiiksi pian, niin saavat asua hetken heppojen karsinoissa, kun hevoset ovat vielä yötä ulkona. Hevoset pääsevät öisin  kuitenkin katon alle tarvittaessa. Viime vuonna hevoset alkoivat yöpymään sisällä vasta joulukuun alussa muistaakseni. Tämä pihatossa olo on hevosille hyväksi, saavat liikkua ja jaloitella oman mielensä mukaan ja kuitenkin voivat torkkua sisätiloissa jos vaikka sataa tai vihmoo.

Nää on namia ja helppoja tehdä!

Yhtenä iltana, kun lapset herkuttelivat sipseillä minun alkoi tekemään myös mieli jotain rapsakoita sipsejä. Mutta en vain halunnut normi sipsejä. Nikkaroin leivinpellille omia "sipsejä".. Juustohöyllä vetelin siivuja juustosta ja paloittelin juustot pienemmiksi ja laitoin pellille 250 asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi ja annoin jäähtyä. Voi kuinka ihania juustosipsejä ilman mitään lisäaineita. Niitä ei toki tarvinnut montaa syödä, maku taivaallinen ja sopiva kruntsahdus hampaissa niinkuin sipseissä. Kannattaa kokeilla.

Tänään olisi tyttöjen ratsastuspäivä ratsastuskoululla. Pauliina käy Jämsästä ratsastamassa Kuhmoisissa, kun on vanha tuttu talli tutuilla opettajilla. Ja kiva kun tytöt voivat ratsastaa samalla tunnilla. Sitten päivä alkaakin olemaan pulkassa. Ja huomenna töihin takaisin.

-Martsa

ps. Kaivossa on taas vettä. Seuraavana aamuna jo oli pumppu osin peitossa. JEE! Mutta hitaalla täytöllä ja nyt vähän suplittava mitä minäkin päivinä pestään ja pyykätään. Onneksi rantasaunassa päästään peseytymään itse.

Kaikenlaista taas

Kaikenlaista taas

Oli pimeä ja tuulinen ilta, kuun valo taivaalla loistaa pilvien välistä.. Joopa joo. Sellainen ilta on juurikin tänään. Tein iltatallin ja lapset menivät kammareihinsa nukkumaan. Itse ajattelin mennä lämpimään suihkuun ja painua unten maille myös. Timo on maailmalla ja olen siis itsekseni saanut olla tämän päivän, kunnes lapset tulivat koulusta.
Tällaisina päivinä, kun pyörittää tätä eläinlaumaa ja tekee kaiken huomisaamulle niin pitkälle valmiiksi kuin suinkin mahdollista. Ettei  ennen töihin lähtöä tarvitse kupeksia heinien hakua, veden kantoa ja lapsille aamupalaa ihan alkutekijöistä asti. Olin myös kahvinkeittimenkin ladannut vesineen päivineen valmiiksi ja isoon kolpakkoon virottanut vettä itselleni aamuksi.
Nyt vain ihanan lämpöiseen suihkuun, laitoin shampoot ja vaahdotin ja aloin huuhteleman, mutta kappas veden tulopa hyytyi kuin lehmän häntä. Pelkäsin pahinta mutta halusinpa varmistaa pari pikkuisempaa juttua eka. Jeppistä, pyyhe ympärillä ja aivan saippuassa kellariin katsomaan mikä vesipumppua riivaa. No ei mikään. Sitten verannalle takaisin katsomaan oisiko kolmesta sulakkeesta joku onneton tullut tiensä päähän. Noup. Ja pahin painajainen edessä lähteä nostamaan kaivonkantta taskulamppu hampaissa ja katsomaan kaivoon. Tadaa.. Vesi vajunnut alle pumpun. Pumppu kyllä oli käynnissä.. Saattoipa siinä muutama voimaannuttava sananen päästä kauniiseen syysyöhön.
Mietin seuraavaa liikettä, että a) herätänkö Viljamin ja sanon meneväni Toritielle (Eemelille) suihkuun ja ajan sinne shampoot päässä, b) Otan veden lähteestä useamman ämpärillisen ja ravaan sitä väliä muutamankin kerran ja lämmitän veden isossa kattilassa hellalla c) lämmitän rantasaunan tähän aikaan lasten nukkuessa vai d) jotain muuta.
Päätin haluta nopeasti eroon tästä saippuan liukastamasta olotilastani ja ratkaisin asian tyylikäästi hakemalla hevosten vesiämpärin ja räystään alla olevasta isosta vesitynnyristä päätin ottaa veden tähän ihanaan spa hetkeeni. Ja jotenkin niin ärsyyntyneenä tästä tilanteesta kylmän viileästi kaadoin sieltä useamman ämpärillisen päälleni huuhdellen itseni.. Kyllä, aika kylmää vettä..Siinä tallin pihassa seisoin roksit jalassa, muutama lehti päässä aaavistuksen leuan kalkkaavana kun hevoset katsoivat minua vaikuttuneina ja ihan hiljaa. Ainutkertaista, myönnän myös minulle peseytyä keskellä tallin pihaa. Ne varmaan aatteli, että nyt kannattaa olla kuin ei huomattaiskaan emännän kotkotuksia.. Mutta eikös sadevesi tee hyvää iholle ja koivunlehdet saa nesteet kiertämään (no nää oli kyllä parhaat päivänsä nähneitä..) että otetaan ilon kautta. Ja onneksi meillä on liiterin nurkalla huussi.Tärkein asia, että kahvin ja vedenkeittimet oli ladattuina, eläimillä vedet valmiina ja hampaiden pesuun vettä löytyi aamuksikin. Pukiessa villasukkia jalkaani vähän veti jo suuta  hymyyn, tämäkin pentele vielä.
Koko kuuman kesän toitotettu veden käytöstä ja varottava veden loppumista. Sitä toitotti uutiset ja me kotona. Alkuviikosta passitin Timon katsomaan viimeksi kaivoon, onko vesi laskenut. Silloin vettä oli, mutta tänään ei. Enkä jaksa sillä päätäni vaivata, huomenna sitten vasta. Pääasia ettei kukaan janoon kuole ja juomavettä saa kylältä. Kyllä nämä jotenkin ratkeaa, yleensä.
Tällaisina hetkinä kaipaan kunnallistekniikkaa talon nurkalla, mutta tästä(kin) selvitään.. Eikä taideta olla kylän ainoa talo jossa kaivot tyhjyyttään kököttävät pihoilla.

Rakkaat pumpulipallerot  yhdessä kotona. Kovasti ovat saman
kokoisia jo, äidit ja lapset.

Kakkiainen, Mammanpoika ja Milla tulivat kesätöistä kotiin eilen <3 Kesä vanhainkodin takana tuli päätökseen ja haimme lampaat muiden luo. Koko kesän ne olivat vanhusten ja ohikulkijoidem ilona ja ruohonleikkureina maisemoimassa Päijänteen rantaa. Voi sitä määintää kun ne vaihtoivat kuulumiset. Emot hieman aluksi puski ja laittoivat keskenään välit selviksi. Sitten jo kylki kyljessä kulkivat ihan poski poskessa kiinni. Ja koko lauma aivan yhdessä kasassa kulkivat koto laitumella.

Viime viikonloppuna kävin juoksemassa Jyväskylässä Finlandia maraton tapahtumassa Puolimaratonin, vaikka juoksulenkit ei totisesti ole kulkeneet toivotulla tavalla. Liekö flunssa, 2 kk sitten juostu kokonainen vai mikä siellä jaloissa vielä painoi, mutta "vakionepeuden säätimellä" taas 2.30 juoksin maaliin, Se on vauhti joka on jotenkin jäänyt askelmuistiin ja vauhtina monina pitkinä lenkkeinä rauhallisesti juostuna vuosien ajan. Nyt juostu tämän kauden juoksut mitä ajattelin tavoitteina  molemmat matkat. Jos kelejä on ja jalat yhtään paremmat niin saattaisin jossain vielä käydä, mutta mikään pakkopakko ei ole. Tämä Jyväskylän maraton oli aika viime tipassa ilmoittauduttu, pari tuntia ennen kuin ilmoittautuminen päättyi keskiviikkona. Pitkään mietin miten teen ja onko siinä järkeä mutta päätin näin. Tänään kävin ekan lenkin maratonin jälkeen, ihan kivalta tuntui vaikkakin kävellen.

Syysterkuin, Martsa

Arki ja rutiinit

Arki ja rutiinit

Koulut alkoivat ja sitä myöden jonkinlaiset rytmit elämäämme palasi. Aiemmin nukkumaan, aamupalaa, taksien aikataulut, lukujärjestykset ja harrasteet. Tuollaisen kesän jälkeen jossa koko Suomi sai nauttia (toiset kärsiä) helteistä, on syksyn tulokin jotenkin ihanaa. Aavistuksen melankolista, tuttua ja turvallista, hämyiset illat ja viilenevät ilmat. 

Rantasaunan mustien seinien sisällä kiuas humisee ja räiskii, kaikki katselee järvelle kuka mitäkin miettien ja kynttilänliekki lyhdyssä lepattaa. Vihdoin kun viimeinenkin kuupallinen huuhteluvettä valuu selkää pitkin lattialle, ulkona hämäryys tiivistyy. Pellolta nousee usvaa ja tuoksuu kypsyvien marjojen ja hedelmien tuoksu. Hevoset odottelee jo kotipihaan pääsyä, hiljainen hörähdys saavuttaa meidät. Eläimetkin haluaa jo laitumilta lähemmäksi pihapiiriä öiksi ulkovalon alle. Uuhilammaskin välillä säikähdyksissään "vislaa" ja lyö etusorkalla napakasti maahan. Pienet uuhet seisoo hiljaa ja korvat kääntyilee levottomuuttaan. Matalalla äänellä kosiskelen luottoa ja kerron oman ihmisen olevan liki. Vien heidät ison pihakuusen alle omaan turvapaikkaan yöksi. 

Pari iltayötä sitten jouduin aamutakkisillani vuoteesta juoksemaan pihalle katsomaan, kävikö nurkissa joku ei niin toivottu vieras. Kauhea meteli kävi ankkatarhasta. Kävin laskemassa lampaat, hepat, kanat ja niiden tiput, possut ja ankat. Kaikki tallella mutta mysteeriksi jäi, kävikö kettu vai joku muu havittelemassa iltapalaa itselleen.

Syksy tuo siis rytmin ja arkena kelloa tulee tiuhemmin vilkaistua kuin huolettomina kesäiltoina.  Toiset tuskastuvat arkeen ja siihen niin tasaiseen päivärytmiin. Ei mitään yllätyksiä tai ennalta arvaamattomuutta. Perheessämme juurikin se päivärytmi ja arki on tärkeää. MS-tautia sairastavalle tasainen arki olisi parasta, ei stressitekijöitä tai liian muuttuvia päivärytmejä. Samoin tasainen ja hyvä yöuni. Itse pidän tutusta ja turvallisesta arjesta. Vaikka kuinka muualla ulkopuolella olisi levotonta ja tilanteet hyökyy, tiedän että voin olla tutussa ja turvallisessa rytmissä kotona. Myös lasten kanssa tämän huomaa, he voivat luottaa ja oppia elämään rytmissä. Ei tule levottomuutta tai kyselyä miten tämä päivä, sillä he oppivat mitä päivän rytmiin kuuluu (aamupala, koulu, välipala, läksyt, leikkiä iltaruokaa..) Tämä asia korostuu usein erityislapsilla tai lapsilla joilla ei ole tuntumaa tasapainoisesta arjesta. Toki on myös hyvä osata heittäytyä ja vaihtaa suunnitelmaa, välillä päivän sisältö onkin jotain muuta. Mutta se ei korttipakkaa kaada, sillä luottamus rakkaaseen arkeen ja tylsään suunnitelmallisuuteen palataan taas takaisin. 

Mukava viikonloppu ollut, siivoiltu yhdessä sisällä ja osin vähän ulkonakin ( tallinlaajennuksen myötä). Tehty suunnitelmia miten arki sujuisi vieläkin rullaavammin eläinten kanssa. Mitkä olisivat arkea helpottavia ratkaisuja, millaisiin asioihin kiinnitetään huomiota jatkossa ja miten kaikki sujuisi jouheasti. Aina kuitenkin muistettava, että yksikin pahenemisvaihe ms-taudissa sotkee arjen ( toki tätä ei ole tapahtunut aikoihin, mutta ei saa unohtaakkaan). Ei välttämättä suuresti, mutta esimerkiksi niin että teen aamutallin ennen töihin lähtöä. Mikä tarkoittaa oman suunnitelmansa karsinoiden siivoamisten ja vesien ja heinien kuljetuksiin ja miten päivän eläimet tarhaa. Sillä koskaan minun työssä ei tiedä tulenko kotiin kun päivä on täysi(klo 20.00) vai jatkuuko se jossain maakunnissa ambulanssissa hoitaen kunnes keikka on suoritettu loppuun. Eli aina sen varaan ei tosiaan voi laskea. Onneksi lapsetkin osaavat päästää eläimet sisälle ja lukita karsinat, se on helppoa sillä hepat menevät omiinsa samoin lampaat.

Nuorin lapsista toivoi,  kun hän tulee joskus koulusta kotiin niin, ettei kotona  olisi ketään vastassa. Eli se tuttu ja turvallinen arki antaa turvaa myös näin. Itsenäistymistä pikkuhiljaa. Meillä on heidän lapsuuden ajan pääsääntöisesti aina joku heidät ollut vastaanottamassa koulusta kotiin. 

Myös syksy tuo tullessaan ihanat haudutettavat pataruuat. Toki tänään en lämmittänyt leivinuunia vaan laitoin sähköuuniin kaalilaatikon muhimaan. Halpaa, helppoa ja tekeytyy lähes itsestään. Lammasta ( koska kaikki karitsat kasvatimme tuttipullokaritsoista isoiksi ja jää lemmikeiksi ) ei sattuneista syitä ole jauhelihana laatikossa mutta kaupan hyllyltä nappasin sikanautaa sekaan.

Possutkin saa osansa kaalilaatikosta.

Minun helppo kaalilaatikko syntyy näin;

8dl vettä

600g kaalia

1 dl riisiä,

sipulia,

porkkanaa,

400g jauhelihaa,

2 rkl soijakastiketta 

2 lihaliemikuutiota,

meiramia,

valkopippuria,

kirveliä

tomaattipyrettä.

Kaikki sekaisin kattilaan hautumaan. Lopuksi heitän vielä uuniin miedolle lämmölle hautumaan kun ensin kaadan päälle reilusti siirappia.

Kylkeen vielä puolukkahilloa..


-Martsa

Pieni lomareissu Tallinnaan

Pieni lomareissu Tallinnaan

Loma lapsilla ja minulla alkoi häämöttämään  loppuaan ja olimme suunnitelleet reissua Viroon. Ajattelimme tehdä päivän reissun Viroon, johon päätimme valita yhden kohteen. Se olisi Tallinnan zoo, iso ja ainoa eläintarha Virossa. Se on laaja alue puistomaista eläintarhaa, jossa asustaa eksoottisia eläimiä ja lapsille myös oma kotieläinpiha, jossa pääsi esimerkiksi harjaamaan vuohia ja lampaita. 

Reissuun lähdimme heti kun aamutalli oli saatu porukassa tehtyä ja matka Helsinkiin pääsi alkamaan. Eemeli otti vetovastuun eläimistä päiväksi ja oli kotomiehenä sen ajan. Menimme nopeella yli, 2 tunnin laivalla olo on minulle just sopiva aika. Kerkiää kiertämään paatin, istumaan kupillisella kahvetta ja katsoa merimaisemia. Viroon tullessa satamasta napattiin taksi, jolla hurautimme taajamasta pois noin vartin matka eläintarhan parkkikselle. Taksien hinnat eivät ihan mahdottomia ole, ja pääsimme heti siitymään satamasta kohti kohdetta. Kävimme ensin eläintarhaan menoa  Rocca al maren ostoskeskuksessa. Se sijaitsee lähes vastapäätä eläintarhaa. Valitsimme ravintolan josta saisimme kaikille mieleistä ruokaa ja vatsat täyteen, jotta jaksamme ihailla eläimiä. 

Eläintarhaan liput 2 aikuiselta ja 3 lapselta maksoivat 20 euroa. Tämä kuulosti kovin halvalta. Sinne sai viedä myös omat eväät ja alueella oli picnic paikkoja jossa sai niitä nauttia pöytien ääressä. Katseltavaa eläintarhassa riitti, ja kaikki viihtyivät niin eri ikäiset lapset kuin aikuisetkin. Alueella asusti norsuja, sarvikuonoja, kenguruita, jääkarhuja, hyeenoita ja  virtahepoja jotka selkeästi meidän porukkaa eniten kiehtoi. Oli siellä toki paljon muitakin eläimiä, mutta nämä poikkesi Suomalaisista eläintarhojen väestä. Norsut esiintyivät sopivasti meille hoitajansa kanssa. Heitti palloa ja istui kivelle ja suu isollaan odotti herkullisia omppuja työsuoritteesta palkaksi. Kengurut pomppivat ja saivat minut ihastuksesta huokaamaan. Eläinlajeja oli mukava katsella, ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Onneksi ilma oli sentään viilentynyt ja eläimet jaksoivat muutakin kuin maata tarhoissaan.

Koko päivä alueelle kannattaa varata, kävelyyn hyvät kengät sillä alue on todella iso. Illan tullen lähdimme takaisin keskustaan päin, hyppäsimme bussiin joka ajaa kaupungin ja eläintarhan väliä vajaa vartin välein joka päivä. Illalla kiertelimme kaupoissa ja kävimme vielä hiukopalaa syömässä paikallisessa pikaruoka paikassa. Lähdimme satamaa kohti kävelemään pikku hiljaa. Laivamme lähti kohti koto Suomea 22.30.

Laivamatka sujahti taas nopsasti. Lapset jaksoivat hyvin reissun ja oli oikein hauska päivä. Ihana oli toki päästä satamasta ajelemaan kotiin päin. Mikäs se on kesäöinä ajellessa, toki yöt ovat jo pimentyneet aika tavalla. 

Eläintarhaa voin lämpimästi suositella, sinne on matkaa mutta helposti pääsee joko julkisilla tai napata taksi. 

Mutta nyt lähden katsomaan omaa "eläintarhaani" yöpuulle. Kerroinkos jo että tipuja tuntuu olevan joka paikassa? Varoen pitää pihassa kulkea ja katsoa mihin askeleensa sijoittaa sillä nyt syntyneitä tipusia on 22.. Ja tallin vintillä tiskikaapissa yksi kana vielä hautoo aivan naurettavaa munakasaa.. 

Mukavaa elokuuta!

  - Martsa

Helteinen heinäkuu paketissa

Helteinen heinäkuu paketissa

Huh, kun heinäkuu tarjoili meille hellettä koko rahalla. Vettä olisi pellot ja maat kaivanneet, mutta tällaisia kesiä harvoin on kohdalle sattunut. Uimavedet +27 järvissä, jopa Päijänteessä!

Heinäkuussa aloitin myös lomani. Ihan alku kuussa meillä oli Nihtilän tilalla avoimien ovien päivä, jolloin ihmiset saivat tulla katsomaan pihapiiriimme eläimiä. Olimme leiponeet herkkuja kahveen, teen ja mehun kera. Mikäs sen mukavampaa kuin juoda kupit mokkaa ja jutella ihmisten kanssa. Samalla katsella eläinten käyskentelyä tarhoissaan.
Väkimäärä joka meillä kävi, yllätti positiivisesti kaikki villeimmätkin odotukset. Pääsin laskuissa 120 ihmiseen, kunnes menin jo laskuissa sekaisin kun tuli "uusi aalto" uusia käviöitä. Eli vierailijoita oli pitkästi päälle 100 henkeä. Jei! Tämä innostaa pitämään toistekkin avoimet ovet ja antaa ihmisille mahdollisuus tavata eläimiä, upottaa kädet villaan ja ruokkia kanoja.

Huima, Sussu ja lampaat herkuttelemassa laitumella.

Ennen lähtöä kerkesi hetken poseeraamaan. Kuumaa piisasi.

Heinäkuulle olin suunnitellut juoksevani maratonin. Jolkottelin tukalan kuumassa kelissä Keuruulla yömaratonilla. Illalla +28 astetta ja asfaltti hehkui pitkään kuumana, vaikka aurinko laskikin taivaan rantaan. Lähes koko matkan juoksin vesipullo kädessä, sillä keli oli todella armoton ja alla minulla maatilan  päivän työt. Ensimmäinen puolikas taittui 2.30. Kolmas kierros alkoi tuntumaan, Timo oli matkan varrella kaatamassa päähäni kylmää vettä ja katsomassa että homma kulkee. Sade alkoi yllättäen illan pimentyessä ja se tietysti virkisti, mutta lieveilmiönä tokikin kasteli juoksukamat ja lenkkarit. Maantiellä juostessa auton urat virtasi vettä ja lenkkarit kastuivat niin hyvin, että lotina joka askeleella kuului kengistä sisällä olevasta vedestä. Tietysti kun kengät kastuvat, ne ei myöskään toimi optimaalisesti ja jalkani pääsi siellä liikkumaan. Tunsin kuinka kynnet kihnasivat lenkkarin kärkiin. Tiedossa aiemmilta maratoneilta, että kynnethän siinä lähtee useasta varpaasta tällä menolla. Kun kilometrejä edessä vielä yli 15 ja ukkovarvas kairautuu lenkkarista ulospäin ja kipuun turtuu aikanaan, jatkoin juoksua siirtäen ajatukset varpaista pois. Vaatteet hiersivät ihon vereslihalle. Viimeinen kierros oli aika tuskaa, 5 kilometriä ennen maalia oksensin, koska neste ei imeytynyt. Merisuolaa olin ottanut viimeisellä kierroksella huoltopisteeltä ehkäisemään krampit. Maaliin tulin 5.25. Ennätyksiä jaloillani tokko enään juostaan, koska lääkäri vuosia sitten tuumasi ettei näillä edes juosta tuollasia matkojakaan. Eli tyytyväinen olin kokonaisuutena, mutta rankka juoksu oli. Sitä en käy kieltämään. Kengät kun otin pois, niin isoja rakkuloita löytyi jaloista ja isovarpaan kynsi oli poikki tyvestä samoin seuraavan varpaan kynsi. Muut olivat vasta mustumassa.
Maanantaina oli haettava antibioottikuuri, sillä kynsien alle kertyi todella paljon nestettä ja pyysin että ukkovarpaan kynnen juureen vedetään viilto josta neste pääsee ulos. Ja tulihan sitä! Samantien se sykkeenmukainen jumputus varpaasta helpotti. Toipuminen juoksusta tapahtui kaikesta huolimatta nopsaan, paitsi että kengät eivät sopineet jalkaan kun oli sidokset varpaissa.

Helteillä oli myös pakko röhkylöiden lättiä kastella letkulla, pitää maa kosteana jossa ne pääsivät pyörimään kurassa. Samoin hevosia letkulla kastelin, ne nauttivat virkistävästä suihkusta. Laidunalaa on onneksi tälle eläinmäärälle hyvin, voi lohkoittain syöttää tuoretta. Heinä itsessään ei juuri kasva vaan päinvastoin käpristyvät kuumuudessa. Helle vaan jatkuu, mutta itse jo toivon sadetta! Vilja ja rehusadosta on tulossa huono, koska ei mikään pelkällä auringollakaan kasva.

Kuun lopussa juhlimme kolmannen lapsemme rippijuhlia. Kuhmoisten kirkossa ei voinut välttyä liikutukselta, kun katsoin omaa lastani alttarilla. Meillä oli varsin mukavat juhlat sukulaisten ja ystävien kera. Ilma yllätys yllätys jatkui kuuman helteisenä ja aamulla kuuden korvilla kun aloitin kakkujen pursotuksen ja koristelun pidin ukkovarpaatkin pystyssä että kerma vatkaantuisi normaalisti. Oli ikimuistoinen päivä Viljamille ja muille perheenjäsenille. Ihana tallettaa kultaisiin muistoihin.

Tämä heinäkuu on totisesti uitu, oltu ja hengailtu. Muuhun ei oikein jaksakkaan keskittyä. Eli lomailtu, kaikkien pakollisten hommien jälkeen.
Pikkuhiljaa katseet siirtyvät kalenterissa ensi viikkoon. Silloin palaan lomalta ja lapset aloittavat koulunsa 3., 6. ja 9. luokalla. Kynät, kumit ja värit on ostettu, vaatteita myös kouluun hamstrattu ja kontaktimuovit odottavat kirjoja. Mukava aloittaa arkikin rytmeineen ja touhuineen.

Mutta vielä hetki nautitaan!

  -Martsa

Tänä kesänä olemme kierrelleet lähimaisemissa. Näyttäneet lapsille kuinka kaunis onkaan oma pitäjämme Kuhmoinen. Tämä kuva Ruolahdelta Päijänteelle.

Röhkyt Minni ja Paksu-Bertta

Röhkyt Minni ja Paksu-Bertta

Suomeen astui laki voimaan 1.6.2018, liittyen sikojen ulkona pitämiseen ja liikkumiseen. Laki sai alkunsa Afrikkalaisen sikaruton vuoksi, joka leviää siasta toiseen ja sitä levittää pääasiallisesti villisiat. Afrikkalaista sikaruttoa on havaittu jo Virossa ja Venäjällä, noin 350km;n päässä Suomen rajasta. 

Possujen aitaus. Välissä n.180cm;ä korkea verkko,
joka osin upotettu maahan,
 Tolpat tehty "puhelinpylväistä"
ja ulkopuolella 4 kerroksessa sähköaitaa ja
 sisäpuolella 2 kerroksessa. Sähköpaimen pitää olla
verkkovirrassa ja antaa kunnon jytkyn!

Evira on määrännyt tarkat ohjeet millainen tarhan pitää olla, jos sikoja pitää ulkona oli ne sitten lihasikoja tai pikkuisia minipossuja. Kaikki on selkeästi määrätty miten mm. aidat, sähköt ja tolpan paksuudet toteutetaan. Samoin pitää olla eviran sikarekisterissä, tilatunnukset tilalla ja valvontaeläinlääkärin tilakäynti suoritettu. Valvontaeläinlääkäri tarkistaa tilat, tarhan ja tarvittaessa eläimet. 

Tämä laki sai aikaan possujen joukon, joille etsittiin koteja ympäri Suomea. Useat minipossut ovat eläneet talojen takapihoilla vapaudesta nauttien, ilman sen kummempia aitauksia. Monille ongelmana oli mahdottomuus rakentaa possuille esimerkiksi rivitalon takapihalle lain sallimia tarhoja tai ylipäätään rakennuskulut nousivat kohtuuttoman korkeiksi. Tämä possujen kodittomuus sai jopa mediankin kiinnostumaan aiheesta. Itse liityin possupelastusrinkiin jossa haetaan possuille uusia koteja. Muutaman viikon aikana puhelimeen tulikin useista possuista ilmoituksia, ja meille muuttikin toukokuun lopussa minipossut Minni ja Paksu- Bertta. 

Tässä on totuteltu puolin ja toisin toisiimme. Minni ja Paksu ovat siskokset  ja samasta paikasta kotoisin. Possut ovat totutelleet uuteen ruokaan, tai lähinnä täysrehuun ja kivennäisiin. Olemme antaneet possujen tutustua uusiin ihmisiin ja ympäristöönsä rauhassa. Nämä possut ovat aiemmin saaneet kulkea 5 vuotta maatalon pihassa koirien kanssa vapaana. Pientä stressiä oli havaittavissa aluksi, sillä jo pelkkä tarha sähköaitoineen varmasti stressasi possukoiden elämää.

 Sorkkahoito on saanut odottaa, kunnes luottamus kasvaa sioilla. Ihonhoitoon olemme jo ryhtyneet, sillä possujen ihot hilseilivät kovasti ja kutitti. Varsinkin Minnin iho on kovin paksua sarvikuonomaista parkkiintunutta nahkaa. Sen vuoksi ruokaan ja vitamiineihin olen perehtynyt ja lisännyt ruokiin öljyä ja hölvännyt possua ulkoisesti rasvoilla. Iho on molemmilla jo huomattavasti paremmat, mutta paraneminen jatkuu.

Paksu-Bertta. Dieetti on ihan aiheellinen,
pikku rako vaan  mahan ja maan välissä.

Minni on possuista uteliain ja seurallisin. Jollei Minniä huomaa, niin tyttö tulee tökkimään kärsällä, että mikä meininki. Minni rakastaa myös Paksun kanssa ruuan piilotusleikkiä, samoin pallolla leikkimistä tytöt toisinaan harrastaa. Paksu oli alussa arkajalka. Aina kun possua lähestyi, se kiljahteli ärtyisästi. Annoimme olla, ja pikkuhiljaa senkin uteliaisuus otti vallan. Nyt Paksu jo antaa rapsutella ja nautiskelee hellyydestä. Minni ja Paksu ovat hieman ylipainoisia typyjä ja ne ovatkin dieetillä. Minipossuista useilla ihmisillä on kuva suloisista pikkuisista possukoista, mutta todellisuudessa minipossut saattavat painaa jopa 100kg ja sitä ei voi tietää porsaana vielä minkä kokoiseksi kukin kasvaa. Täysi ikäisiä nämä ovat vasta 4-5 vuotiaina. Dieettivauhti pitää olla maltillinen ja pudotettavaa on aika tavalla. Näillä minipossuilla on ongelmana helposti ylipaino. Niitä helposti ruokitaan liikaa, sillä ruuan määrä possun kokoon on todella pieni. Usein possut kun lihoaa, niiden otsaan ja poskiin kertyy rasvaa. Niin näilläkin tyttösillä on käynyt ja silmiä ei näy ihran alta (ne löytyvät kyllä, usean poimun alta). Se taas altistaa silmäoireille ja tulehduksille.

Possujen elämä alkaa olemaan jo letkeää. Kavereina heidän tarhassa asustavat ankat. Niillä on sopuisaa, tokikin ankkojen ruokintaa vartioin sillä possujen pohjaton vatsa vetelisi vielä niidenkin ruuat.. Mutta sopu sijaa antaa.

Viime viikolla saimme kaikki peltojen heinät paalattua pikku paaleihin. Oli mukavat talkoot, paikalle saapui erinäinen määrä reippaita paalien heittelijöitä. Ihanaa oli porukassa tehdä! Heinä oli kuivaa, mutta heinän määrä varmasti huolettaa varmasti monia eläinten omistajia. Heinä ei kasvannut, koska sitä vettä ei todellakaan satanut. Aurinkoa kylläkin sai vuorostaan kunnolla, ehkä liiankin kanssa. Muutama sadekuuro ei olisi pahaa  tehnyt. Yleensä pelloilta tullut noin 700-800 paalia, tänä vuonna hikisesti tuli 528. Talvesta voi tulla ankara sen suhteen. Olen joka tapauksessa iloinen, että saimme senkin verran. 

Nyt ulkona sataa, tänään vähän tehty sisähommia ja pakkaseen pakattu mansikkaa, Sisähommia ei malta aurinkoisilla keleillä tehdä!

Peltomaisemaa heinätöiden jälkeen, sateen tuoksu jo ilmassa.

- Martsa

Keskikesän juhlaa

Keskikesän juhlaa

Mittumaari, juhannus, jussi. Monta nimeä keskikesän juhlalla on, eikä suotta. Suomalaiset rakastavat juhannusta ja sitä odotetaan.

Meidän juhannus koostuu hyvistä grilliruuista, saunomisesta, kokosta, ystävistä ja yhdessä olemisesta. Tänä vuonna juhannuksena en ollut töissä ja sukulaisperhe oli kanssamme juhannuksen vietossa. Keli juhannuksen tietämillä aina puhuttaa ja sitä arvotaan jo maaliskuun lööpeissä. Tänä vuonna saimme vettä ja kovaa tuulta, niin että sähkötkin olivat hetken poissa. Kokkoa ei tohtinut sytyttää kovan tuulen vuoksi lainkaan. Ja vasta paria päivää ennen poistui metsäpalovaoituksetkin. Nautimme laavun edustalla palavasta nuotiosta joka lämmitti ja häivytti hyttyset pois kiusaamasta.

Tämä juhannus oli letkeä, ei kukaan tehnyt ylimääräisiä. Kaikilla arjessa kiireitä ja minulla 7 päivästä 6 työpäivää juuri juhannuksen alla, jolloin työtuntejä kertyikin iloiset 72 tuntia. Tällaisen rypistyksen jälkeen ei suurempia jaksakkaan hössöttää. Välillä voi ja pitääkin oikaista ja mennä sieltä mistä aita on matalin. 

Juhannuskahvin kera nautimme triflestä joka valmistuu helposti ja on suunmukainen herkku. Ainekset siihen on kovin helpot. Se vain  kasataan kivaan tarjoilumaljaan ja avot se on siinä. Siihen voi tehdä yksinkertaisen kääretorttulevyn jonka vain "repii" kerroksittain kermavaatorahkan, tuoreiden mansikoiden ja kinuskikastikkeen kanssa. Laitoimme kylläkin vielä vaniljajäätelöpaloja ohuiksi leikattuina sekaan myös.

Piruntuolissa istuksii pikku Ilona 

 Jos juhannusaattona satoi ja tuuli kovasti, niin juhannuspäivä helli poutaisella ilmalla. Heräsimme kauniiseen aamuun pikkuhiljaa kukin omia aikojaan. Aamupalan, eläinten ruokinnan ja hoidon jälkeen päätimme lähteä Pirunvuorelle. Se sijaitsee Nihtilästä muutaman kilometrin päässä saaresjärven rannalla. Pirunvuori oli lapsuudessa vuori, jonne retkeilimme, kävimme vuoren kyljessä olevassa luolassa ja "pirunkamarissa" istuksimassa. Myös pirunvuoren päällä on kivinen ns. tuoli jossa piru istui aikojen alussa ja katseli järvelle (tai ainakin lapsen mielikuvituksissa). Pirunvuoren päältä on huikeat maisemat Ja näkyypä sieltä vastarannalla jylhä Linnavuori josta on tehty muinaislöytöjä ja onpa siellä ollut asutustakin.
Tälläkin kerralla kolusin lasten kanssa luolaan, toki pirunkammion lattialla oli kerros vettä mutta sinne silti pääsi koska siellä on laakea alue joka on lattiasta koholla. Poikia paikka aina kiehtoo, ja kivahan siellä on käydä itsekkin.

Pirunvuorelta näkymä Saaresjärvelle. 

 Vuorelta kun lähdimme osa porukkaa lähti autolla ja osa kanssani lähti Saaresjärven luontopolun kautta kävellen Nihtilään. Luontopolku on Patavesi-Torvela kyläyhdistyksen nikkaroima. Osin se kulkee haketetulla ja merkitylla polulla, paikoin pitkospuita pitkin. Suosittelen reittiä lämpimästi kaikille. Itse käytän sitä juoksulenkeilläkin, sillä jalkojen motoriikalle on hyvää välillä hakea erilaisia maastoja jolloin jalat saavat hieman erilaista treeniä. Ja tulihan hölläilylenkki heitettyä ja nälkää kasvatettua kauniissa maastoissa.

Tänään pikkuhiljaa otamme uutta viikkoa vastaan. Kävimme katsomassa Riihigallerian näyttelyn. Jo pelkkä miljöö on kaunis, taiteesta puhumattakaan. Tänään ei tehty mitään askareita, höntsäiltiin vain. Illalla rantasaunaan ja uimaan, siinähän päivälle touhua vallan.

Hevoset nauttivat laitumella olostaan, toki sitä on rajoitettu koska Sussu ponille viime kesänä tuli kaviokuume. Nyt hallitsemme sitä pieninä määrinä laitumella olona, dieetillä ja seurannalla. Yöt saavat olla pihatarhassa kuivalla heinällä. Alkukesän yöt ovat olleet todella viileitä ja koska on ollut vielä kovin kuivaakin on sokeria valtavasti heinässä ja hallan vaara ilmeinen ollut useana yönä. Päivisin kun ilma todella lämmennyt niin pääsevät sitten nauttimaan pellon antimista.

Meillehän on tosiaan muuttanut myös Minni ja Paksu-Bertta, he ovat reilun kokoisia minipossuja ja niistäpä kerronkin lisää toisella kertaa.

   -Martsa