Arki ja rutiinit

Arki ja rutiinit

Koulut alkoivat ja sitä myöden jonkinlaiset rytmit elämäämme palasi. Aiemmin nukkumaan, aamupalaa, taksien aikataulut, lukujärjestykset ja harrasteet. Tuollaisen kesän jälkeen jossa koko Suomi sai nauttia (toiset kärsiä) helteistä, on syksyn tulokin jotenkin ihanaa. Aavistuksen melankolista, tuttua ja turvallista, hämyiset illat ja viilenevät ilmat. 

Rantasaunan mustien seinien sisällä kiuas humisee ja räiskii, kaikki katselee järvelle kuka mitäkin miettien ja kynttilänliekki lyhdyssä lepattaa. Vihdoin kun viimeinenkin kuupallinen huuhteluvettä valuu selkää pitkin lattialle, ulkona hämäryys tiivistyy. Pellolta nousee usvaa ja tuoksuu kypsyvien marjojen ja hedelmien tuoksu. Hevoset odottelee jo kotipihaan pääsyä, hiljainen hörähdys saavuttaa meidät. Eläimetkin haluaa jo laitumilta lähemmäksi pihapiiriä öiksi ulkovalon alle. Uuhilammaskin välillä säikähdyksissään "vislaa" ja lyö etusorkalla napakasti maahan. Pienet uuhet seisoo hiljaa ja korvat kääntyilee levottomuuttaan. Matalalla äänellä kosiskelen luottoa ja kerron oman ihmisen olevan liki. Vien heidät ison pihakuusen alle omaan turvapaikkaan yöksi. 

Pari iltayötä sitten jouduin aamutakkisillani vuoteesta juoksemaan pihalle katsomaan, kävikö nurkissa joku ei niin toivottu vieras. Kauhea meteli kävi ankkatarhasta. Kävin laskemassa lampaat, hepat, kanat ja niiden tiput, possut ja ankat. Kaikki tallella mutta mysteeriksi jäi, kävikö kettu vai joku muu havittelemassa iltapalaa itselleen.

Syksy tuo siis rytmin ja arkena kelloa tulee tiuhemmin vilkaistua kuin huolettomina kesäiltoina.  Toiset tuskastuvat arkeen ja siihen niin tasaiseen päivärytmiin. Ei mitään yllätyksiä tai ennalta arvaamattomuutta. Perheessämme juurikin se päivärytmi ja arki on tärkeää. MS-tautia sairastavalle tasainen arki olisi parasta, ei stressitekijöitä tai liian muuttuvia päivärytmejä. Samoin tasainen ja hyvä yöuni. Itse pidän tutusta ja turvallisesta arjesta. Vaikka kuinka muualla ulkopuolella olisi levotonta ja tilanteet hyökyy, tiedän että voin olla tutussa ja turvallisessa rytmissä kotona. Myös lasten kanssa tämän huomaa, he voivat luottaa ja oppia elämään rytmissä. Ei tule levottomuutta tai kyselyä miten tämä päivä, sillä he oppivat mitä päivän rytmiin kuuluu (aamupala, koulu, välipala, läksyt, leikkiä iltaruokaa..) Tämä asia korostuu usein erityislapsilla tai lapsilla joilla ei ole tuntumaa tasapainoisesta arjesta. Toki on myös hyvä osata heittäytyä ja vaihtaa suunnitelmaa, välillä päivän sisältö onkin jotain muuta. Mutta se ei korttipakkaa kaada, sillä luottamus rakkaaseen arkeen ja tylsään suunnitelmallisuuteen palataan taas takaisin. 

Mukava viikonloppu ollut, siivoiltu yhdessä sisällä ja osin vähän ulkonakin ( tallinlaajennuksen myötä). Tehty suunnitelmia miten arki sujuisi vieläkin rullaavammin eläinten kanssa. Mitkä olisivat arkea helpottavia ratkaisuja, millaisiin asioihin kiinnitetään huomiota jatkossa ja miten kaikki sujuisi jouheasti. Aina kuitenkin muistettava, että yksikin pahenemisvaihe ms-taudissa sotkee arjen ( toki tätä ei ole tapahtunut aikoihin, mutta ei saa unohtaakkaan). Ei välttämättä suuresti, mutta esimerkiksi niin että teen aamutallin ennen töihin lähtöä. Mikä tarkoittaa oman suunnitelmansa karsinoiden siivoamisten ja vesien ja heinien kuljetuksiin ja miten päivän eläimet tarhaa. Sillä koskaan minun työssä ei tiedä tulenko kotiin kun päivä on täysi(klo 20.00) vai jatkuuko se jossain maakunnissa ambulanssissa hoitaen kunnes keikka on suoritettu loppuun. Eli aina sen varaan ei tosiaan voi laskea. Onneksi lapsetkin osaavat päästää eläimet sisälle ja lukita karsinat, se on helppoa sillä hepat menevät omiinsa samoin lampaat.

Nuorin lapsista toivoi,  kun hän tulee joskus koulusta kotiin niin, ettei kotona  olisi ketään vastassa. Eli se tuttu ja turvallinen arki antaa turvaa myös näin. Itsenäistymistä pikkuhiljaa. Meillä on heidän lapsuuden ajan pääsääntöisesti aina joku heidät ollut vastaanottamassa koulusta kotiin. 

Myös syksy tuo tullessaan ihanat haudutettavat pataruuat. Toki tänään en lämmittänyt leivinuunia vaan laitoin sähköuuniin kaalilaatikon muhimaan. Halpaa, helppoa ja tekeytyy lähes itsestään. Lammasta ( koska kaikki karitsat kasvatimme tuttipullokaritsoista isoiksi ja jää lemmikeiksi ) ei sattuneista syitä ole jauhelihana laatikossa mutta kaupan hyllyltä nappasin sikanautaa sekaan.

Possutkin saa osansa kaalilaatikosta.

Minun helppo kaalilaatikko syntyy näin;

8dl vettä

600g kaalia

1 dl riisiä,

sipulia,

porkkanaa,

400g jauhelihaa,

2 rkl soijakastiketta 

2 lihaliemikuutiota,

meiramia,

valkopippuria,

kirveliä

tomaattipyrettä.

Kaikki sekaisin kattilaan hautumaan. Lopuksi heitän vielä uuniin miedolle lämmölle hautumaan kun ensin kaadan päälle reilusti siirappia.

Kylkeen vielä puolukkahilloa..


-Martsa

Pieni lomareissu Tallinnaan

Pieni lomareissu Tallinnaan

Loma lapsilla ja minulla alkoi häämöttämään  loppuaan ja olimme suunnitelleet reissua Viroon. Ajattelimme tehdä päivän reissun Viroon, johon päätimme valita yhden kohteen. Se olisi Tallinnan zoo, iso ja ainoa eläintarha Virossa. Se on laaja alue puistomaista eläintarhaa, jossa asustaa eksoottisia eläimiä ja lapsille myös oma kotieläinpiha, jossa pääsi esimerkiksi harjaamaan vuohia ja lampaita. 

Reissuun lähdimme heti kun aamutalli oli saatu porukassa tehtyä ja matka Helsinkiin pääsi alkamaan. Eemeli otti vetovastuun eläimistä päiväksi ja oli kotomiehenä sen ajan. Menimme nopeella yli, 2 tunnin laivalla olo on minulle just sopiva aika. Kerkiää kiertämään paatin, istumaan kupillisella kahvetta ja katsoa merimaisemia. Viroon tullessa satamasta napattiin taksi, jolla hurautimme taajamasta pois noin vartin matka eläintarhan parkkikselle. Taksien hinnat eivät ihan mahdottomia ole, ja pääsimme heti siitymään satamasta kohti kohdetta. Kävimme ensin eläintarhaan menoa  Rocca al maren ostoskeskuksessa. Se sijaitsee lähes vastapäätä eläintarhaa. Valitsimme ravintolan josta saisimme kaikille mieleistä ruokaa ja vatsat täyteen, jotta jaksamme ihailla eläimiä. 

Eläintarhaan liput 2 aikuiselta ja 3 lapselta maksoivat 20 euroa. Tämä kuulosti kovin halvalta. Sinne sai viedä myös omat eväät ja alueella oli picnic paikkoja jossa sai niitä nauttia pöytien ääressä. Katseltavaa eläintarhassa riitti, ja kaikki viihtyivät niin eri ikäiset lapset kuin aikuisetkin. Alueella asusti norsuja, sarvikuonoja, kenguruita, jääkarhuja, hyeenoita ja  virtahepoja jotka selkeästi meidän porukkaa eniten kiehtoi. Oli siellä toki paljon muitakin eläimiä, mutta nämä poikkesi Suomalaisista eläintarhojen väestä. Norsut esiintyivät sopivasti meille hoitajansa kanssa. Heitti palloa ja istui kivelle ja suu isollaan odotti herkullisia omppuja työsuoritteesta palkaksi. Kengurut pomppivat ja saivat minut ihastuksesta huokaamaan. Eläinlajeja oli mukava katsella, ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Onneksi ilma oli sentään viilentynyt ja eläimet jaksoivat muutakin kuin maata tarhoissaan.

Koko päivä alueelle kannattaa varata, kävelyyn hyvät kengät sillä alue on todella iso. Illan tullen lähdimme takaisin keskustaan päin, hyppäsimme bussiin joka ajaa kaupungin ja eläintarhan väliä vajaa vartin välein joka päivä. Illalla kiertelimme kaupoissa ja kävimme vielä hiukopalaa syömässä paikallisessa pikaruoka paikassa. Lähdimme satamaa kohti kävelemään pikku hiljaa. Laivamme lähti kohti koto Suomea 22.30.

Laivamatka sujahti taas nopsasti. Lapset jaksoivat hyvin reissun ja oli oikein hauska päivä. Ihana oli toki päästä satamasta ajelemaan kotiin päin. Mikäs se on kesäöinä ajellessa, toki yöt ovat jo pimentyneet aika tavalla. 

Eläintarhaa voin lämpimästi suositella, sinne on matkaa mutta helposti pääsee joko julkisilla tai napata taksi. 

Mutta nyt lähden katsomaan omaa "eläintarhaani" yöpuulle. Kerroinkos jo että tipuja tuntuu olevan joka paikassa? Varoen pitää pihassa kulkea ja katsoa mihin askeleensa sijoittaa sillä nyt syntyneitä tipusia on 22.. Ja tallin vintillä tiskikaapissa yksi kana vielä hautoo aivan naurettavaa munakasaa.. 

Mukavaa elokuuta!

  - Martsa

Helteinen heinäkuu paketissa

Helteinen heinäkuu paketissa

Huh, kun heinäkuu tarjoili meille hellettä koko rahalla. Vettä olisi pellot ja maat kaivanneet, mutta tällaisia kesiä harvoin on kohdalle sattunut. Uimavedet +27 järvissä, jopa Päijänteessä!

Heinäkuussa aloitin myös lomani. Ihan alku kuussa meillä oli Nihtilän tilalla avoimien ovien päivä, jolloin ihmiset saivat tulla katsomaan pihapiiriimme eläimiä. Olimme leiponeet herkkuja kahveen, teen ja mehun kera. Mikäs sen mukavampaa kuin juoda kupit mokkaa ja jutella ihmisten kanssa. Samalla katsella eläinten käyskentelyä tarhoissaan.
Väkimäärä joka meillä kävi, yllätti positiivisesti kaikki villeimmätkin odotukset. Pääsin laskuissa 120 ihmiseen, kunnes menin jo laskuissa sekaisin kun tuli "uusi aalto" uusia käviöitä. Eli vierailijoita oli pitkästi päälle 100 henkeä. Jei! Tämä innostaa pitämään toistekkin avoimet ovet ja antaa ihmisille mahdollisuus tavata eläimiä, upottaa kädet villaan ja ruokkia kanoja.

Huima, Sussu ja lampaat herkuttelemassa laitumella.

Ennen lähtöä kerkesi hetken poseeraamaan. Kuumaa piisasi.

Heinäkuulle olin suunnitellut juoksevani maratonin. Jolkottelin tukalan kuumassa kelissä Keuruulla yömaratonilla. Illalla +28 astetta ja asfaltti hehkui pitkään kuumana, vaikka aurinko laskikin taivaan rantaan. Lähes koko matkan juoksin vesipullo kädessä, sillä keli oli todella armoton ja alla minulla maatilan  päivän työt. Ensimmäinen puolikas taittui 2.30. Kolmas kierros alkoi tuntumaan, Timo oli matkan varrella kaatamassa päähäni kylmää vettä ja katsomassa että homma kulkee. Sade alkoi yllättäen illan pimentyessä ja se tietysti virkisti, mutta lieveilmiönä tokikin kasteli juoksukamat ja lenkkarit. Maantiellä juostessa auton urat virtasi vettä ja lenkkarit kastuivat niin hyvin, että lotina joka askeleella kuului kengistä sisällä olevasta vedestä. Tietysti kun kengät kastuvat, ne ei myöskään toimi optimaalisesti ja jalkani pääsi siellä liikkumaan. Tunsin kuinka kynnet kihnasivat lenkkarin kärkiin. Tiedossa aiemmilta maratoneilta, että kynnethän siinä lähtee useasta varpaasta tällä menolla. Kun kilometrejä edessä vielä yli 15 ja ukkovarvas kairautuu lenkkarista ulospäin ja kipuun turtuu aikanaan, jatkoin juoksua siirtäen ajatukset varpaista pois. Vaatteet hiersivät ihon vereslihalle. Viimeinen kierros oli aika tuskaa, 5 kilometriä ennen maalia oksensin, koska neste ei imeytynyt. Merisuolaa olin ottanut viimeisellä kierroksella huoltopisteeltä ehkäisemään krampit. Maaliin tulin 5.25. Ennätyksiä jaloillani tokko enään juostaan, koska lääkäri vuosia sitten tuumasi ettei näillä edes juosta tuollasia matkojakaan. Eli tyytyväinen olin kokonaisuutena, mutta rankka juoksu oli. Sitä en käy kieltämään. Kengät kun otin pois, niin isoja rakkuloita löytyi jaloista ja isovarpaan kynsi oli poikki tyvestä samoin seuraavan varpaan kynsi. Muut olivat vasta mustumassa.
Maanantaina oli haettava antibioottikuuri, sillä kynsien alle kertyi todella paljon nestettä ja pyysin että ukkovarpaan kynnen juureen vedetään viilto josta neste pääsee ulos. Ja tulihan sitä! Samantien se sykkeenmukainen jumputus varpaasta helpotti. Toipuminen juoksusta tapahtui kaikesta huolimatta nopsaan, paitsi että kengät eivät sopineet jalkaan kun oli sidokset varpaissa.

Helteillä oli myös pakko röhkylöiden lättiä kastella letkulla, pitää maa kosteana jossa ne pääsivät pyörimään kurassa. Samoin hevosia letkulla kastelin, ne nauttivat virkistävästä suihkusta. Laidunalaa on onneksi tälle eläinmäärälle hyvin, voi lohkoittain syöttää tuoretta. Heinä itsessään ei juuri kasva vaan päinvastoin käpristyvät kuumuudessa. Helle vaan jatkuu, mutta itse jo toivon sadetta! Vilja ja rehusadosta on tulossa huono, koska ei mikään pelkällä auringollakaan kasva.

Kuun lopussa juhlimme kolmannen lapsemme rippijuhlia. Kuhmoisten kirkossa ei voinut välttyä liikutukselta, kun katsoin omaa lastani alttarilla. Meillä oli varsin mukavat juhlat sukulaisten ja ystävien kera. Ilma yllätys yllätys jatkui kuuman helteisenä ja aamulla kuuden korvilla kun aloitin kakkujen pursotuksen ja koristelun pidin ukkovarpaatkin pystyssä että kerma vatkaantuisi normaalisti. Oli ikimuistoinen päivä Viljamille ja muille perheenjäsenille. Ihana tallettaa kultaisiin muistoihin.

Tämä heinäkuu on totisesti uitu, oltu ja hengailtu. Muuhun ei oikein jaksakkaan keskittyä. Eli lomailtu, kaikkien pakollisten hommien jälkeen.
Pikkuhiljaa katseet siirtyvät kalenterissa ensi viikkoon. Silloin palaan lomalta ja lapset aloittavat koulunsa 3., 6. ja 9. luokalla. Kynät, kumit ja värit on ostettu, vaatteita myös kouluun hamstrattu ja kontaktimuovit odottavat kirjoja. Mukava aloittaa arkikin rytmeineen ja touhuineen.

Mutta vielä hetki nautitaan!

  -Martsa

Tänä kesänä olemme kierrelleet lähimaisemissa. Näyttäneet lapsille kuinka kaunis onkaan oma pitäjämme Kuhmoinen. Tämä kuva Ruolahdelta Päijänteelle.