ju

ju

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Röhkyt Minni ja Paksu-Bertta

Röhkyt Minni ja Paksu-Bertta

Suomeen astui laki voimaan 1.6.2018, liittyen sikojen ulkona pitämiseen ja liikkumiseen. Laki sai alkunsa Afrikkalaisen sikaruton vuoksi, joka leviää siasta toiseen ja sitä levittää pääasiallisesti villisiat. Afrikkalaista sikaruttoa on havaittu jo Virossa ja Venäjällä, noin 350km;n päässä Suomen rajasta. 
Possujen aitaus. Välissä n.180cm;ä korkea verkko,
joka osin upotettu maahan,
 Tolpat tehty "puhelinpylväistä"
ja ulkopuolella 4 kerroksessa sähköaitaa ja
 sisäpuolella 2 kerroksessa. Sähköpaimen pitää olla
verkkovirrassa ja antaa kunnon jytkyn!
Evira on määrännyt tarkat ohjeet millainen tarhan pitää olla, jos sikoja pitää ulkona oli ne sitten lihasikoja tai pikkuisia minipossuja. Kaikki on selkeästi määrätty miten mm. aidat, sähköt ja tolpan paksuudet toteutetaan. Samoin pitää olla eviran sikarekisterissä, tilatunnukset tilalla ja valvontaeläinlääkärin tilakäynti suoritettu. Valvontaeläinlääkäri tarkistaa tilat, tarhan ja tarvittaessa eläimet. 

Tämä laki sai aikaan possujen joukon, joille etsittiin koteja ympäri Suomea. Useat minipossut ovat eläneet talojen takapihoilla vapaudesta nauttien, ilman sen kummempia aitauksia. Monille ongelmana oli mahdottomuus rakentaa possuille esimerkiksi rivitalon takapihalle lain sallimia tarhoja tai ylipäätään rakennuskulut nousivat kohtuuttoman korkeiksi. Tämä possujen kodittomuus sai jopa mediankin kiinnostumaan aiheesta. Itse liityin possupelastusrinkiin jossa haetaan possuille uusia koteja. Muutaman viikon aikana puhelimeen tulikin useista possuista ilmoituksia, ja meille muuttikin toukokuun lopussa minipossut Minni ja Paksu- Bertta. 

Tässä on totuteltu puolin ja toisin toisiimme. Minni ja Paksu ovat siskokset  ja samasta paikasta kotoisin. Possut ovat totutelleet uuteen ruokaan, tai lähinnä täysrehuun ja kivennäisiin. Olemme antaneet possujen tutustua uusiin ihmisiin ja ympäristöönsä rauhassa. Nämä possut ovat aiemmin saaneet kulkea 5 vuotta maatalon pihassa koirien kanssa vapaana. Pientä stressiä oli havaittavissa aluksi, sillä jo pelkkä tarha sähköaitoineen varmasti stressasi possukoiden elämää.
 Sorkkahoito on saanut odottaa, kunnes luottamus kasvaa sioilla. Ihonhoitoon olemme jo ryhtyneet, sillä possujen ihot hilseilivät kovasti ja kutitti. Varsinkin Minnin iho on kovin paksua sarvikuonomaista parkkiintunutta nahkaa. Sen vuoksi ruokaan ja vitamiineihin olen perehtynyt ja lisännyt ruokiin öljyä ja hölvännyt possua ulkoisesti rasvoilla. Iho on molemmilla jo huomattavasti paremmat, mutta paraneminen jatkuu.

Paksu-Bertta. Dieetti on ihan aiheellinen,
pikku rako vaan  mahan ja maan välissä.
Minni on possuista uteliain ja seurallisin. Jollei Minniä huomaa, niin tyttö tulee tökkimään kärsällä, että mikä meininki. Minni rakastaa myös Paksun kanssa ruuan piilotusleikkiä, samoin pallolla leikkimistä tytöt toisinaan harrastaa. Paksu oli alussa arkajalka. Aina kun possua lähestyi, se kiljahteli ärtyisästi. Annoimme olla, ja pikkuhiljaa senkin uteliaisuus otti vallan. Nyt Paksu jo antaa rapsutella ja nautiskelee hellyydestä. Minni ja Paksu ovat hieman ylipainoisia typyjä ja ne ovatkin dieetillä. Minipossuista useilla ihmisillä on kuva suloisista pikkuisista possukoista, mutta todellisuudessa minipossut saattavat painaa jopa 100kg ja sitä ei voi tietää porsaana vielä minkä kokoiseksi kukin kasvaa. Täysi ikäisiä nämä ovat vasta 4-5 vuotiaina. Dieettivauhti pitää olla maltillinen ja pudotettavaa on aika tavalla. Näillä minipossuilla on ongelmana helposti ylipaino. Niitä helposti ruokitaan liikaa, sillä ruuan määrä possun kokoon on todella pieni. Usein possut kun lihoaa, niiden otsaan ja poskiin kertyy rasvaa. Niin näilläkin tyttösillä on käynyt ja silmiä ei näy ihran alta (ne löytyvät kyllä, usean poimun alta). Se taas altistaa silmäoireille ja tulehduksille.

Possujen elämä alkaa olemaan jo letkeää. Kavereina heidän tarhassa asustavat ankat. Niillä on sopuisaa, tokikin ankkojen ruokintaa vartioin sillä possujen pohjaton vatsa vetelisi vielä niidenkin ruuat.. Mutta sopu sijaa antaa.

Viime viikolla saimme kaikki peltojen heinät paalattua pikku paaleihin. Oli mukavat talkoot, paikalle saapui erinäinen määrä reippaita paalien heittelijöitä. Ihanaa oli porukassa tehdä! Heinä oli kuivaa, mutta heinän määrä varmasti huolettaa varmasti monia eläinten omistajia. Heinä ei kasvannut, koska sitä vettä ei todellakaan satanut. Aurinkoa kylläkin sai vuorostaan kunnolla, ehkä liiankin kanssa. Muutama sadekuuro ei olisi pahaa  tehnyt. Yleensä pelloilta tullut noin 700-800 paalia, tänä vuonna hikisesti tuli 528. Talvesta voi tulla ankara sen suhteen. Olen joka tapauksessa iloinen, että saimme senkin verran. 

Nyt ulkona sataa, tänään vähän tehty sisähommia ja pakkaseen pakattu mansikkaa, Sisähommia ei malta aurinkoisilla keleillä tehdä!

Peltomaisemaa heinätöiden jälkeen, sateen tuoksu jo ilmassa.

- Martsa





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

NIhtilän Napero Ja Antero

  No niinpä Pikku- Musta aikanaan sai karitsat, tarkalleen ottaen 22.3. potrat pojat eli pässit. Pässit kävivät maidolla heti kättelyssä hie...