Kesäaika alkaa

Kesäaika alkaa

Kesäaika on ihanaa. Mutta kellojen siirto ei. Rakastan valoisia aamuja joita nyt on ollut, aurinko kutittelee nenänpäätä kammarin ikkunasta. Tarvin valoa, paljon. Kesäaika näkyy Eppu koiran karvan trimmauksessa. Nyt vanha herra keveni 700g. Sen verran karvaa kyljistä lähti. Nyt Eppu mököttää. Rassu osoittaa mieltään, mutta toisaalta jollei se muista muitakaan asioita niin tokko jaksaa tai muistaa kauan tätäkään mököttää. Inka uuhikin on keritty, fiskarssin saksilla tuttuun tapaan. Sen verran minulla flunssaa, etten jaksanut kuin yhden tähän hätään. Milla ja Renttu odottavat vielä vuoroaan.

Hommat hoituu..

Viikonloppuna meillä oli vierasvahvistuksena kummilapsemme viikonlopun vietossa. Mukavaa saada touhuta hänen kanssaa verkkaisesti. Lampaiden hoito taisi olla mukavaa ja tuttupullolla syöttely. Karitsat ovat niin seurallisia. Kävipä meillä kylässä myös perjantaina toimittajakin. Karitsat olivat jälleen pääosassa. 

Jotenkin tässä maaliskuu sujahtanut vauhdilla. Välillä on tuntunut, että on monta palloa ilmassa. Ostimme vanhan kerrostalo osakkeen, johon on tehty pienoinen päivitys, sillä se oli orkkis räikeine kaappeineen ja tapetteineen. Siitä tulee äidilleni koti. Mukavaa suunnitelua, tapettien valkkaamista, kaapistojen ja keittiön piirtelyä. Siitä tulee kiva! Perjantaina saimme tapetoitua makkarin, viikonloppuna keittiö alkoi näyttämään jo aika valmiilta. Ensi viikolla homma jatkuu..

Kirjailijoina ovat Kirsti Hassinen ja
Jukka Tobiasson omat lampaat kirjassa (2016).
Omat kanat on Kirsti Hassisen kirjoitama.

Maanantaina alkaa minun talviloma numero 2. Harmillisesti tuntuu nyt siltä että pöpöt ovat eksyneet meille. Itse olen ollut kohta viikon tosi väsynyt ja huono vointinen lämpöilyn kera. Ilona harmillisesti alkoi oksentamaan tänään. Juurikin kun tänään piti virpoa hienoilla pajunoksilla joita Ilona oli arkarrellut perjantaina. Toisaalta kun on vähän himmaillut, niin olen kerinnyt lukemaan kirjoja. Peruskirjoja kanoista ja lampaista ja niiden hoidosta. Näissä kirjoissa on aivan ihania kuvia ja helppolukuisia kipeänä lukea. Suosittelen näitä kirjoja jos haaveilet omista kanoista tai lampaista.

Tänään oli taas neuvola ja punnitus karuilla. Kovasti Mammanpoika ja Maija ovatkin kasvaneet. Nepä saakin imettyä Millan maitoa. Kakkiainen ja Ilta kasvavat myös, mutta enimmäkseen pullomaidolla. Niillä paino noussut hitaammin. Pikkuiset karut kovasti touhuavat ja juoksentelevat. Pukkihyppelyä ja hippaa. Välillä emon ympäri ja taas muiden luo. Karut maistelevat kauraa, kivennäisiä ja pureskelevat heinää. Pääasiallinen ruoka on edelleen maito. Nyt pullotusta kolmesti päivässä ja pieninkin imaisee noin 5-5,5dl kerrallaan.

Milla uuhi, Mammanpoika ja Maija harjoittelevat heinän syöntiä.

Niitä seuraa huomaamattaan pitkiä aikoja. Ne on niin suloisia ja niiden määkinä on niin hauskan kuuloista. Kovasti niillä on asiaa kun lampolaan menee. Sykkyyn on ruuhkaa. Koirat tutkivat uteliaina ja hevoset nuuhkivat pikkuruisia vauhtijalkoja, kun ne tallissa pompottelevat vapaina iltavilliä pois. 

Eviralta tilattu pikkuisille korviksetkin. Saman väriset kuin äideillään. Saavat omat numerot ja rekisteröityä niinkuin kuuluu lammasrekisteriin. 

Nyt täytyy mennä nukkumaan, ja uutta viikkoa vastaanottamaan. 

Pakko laittaa muutama lammaskuva :)

öitä, 

- Martsa

pikkuruinen Ilta

Kevätsiivouksen siirtämistä..

Kevätsiivouksen siirtämistä..

Tuttipullojen keittely ja pullomaidon jakaminen jatkuu. Tokikin tuettuna, sillä pikuruiset käyvät emiensä utareilla ottamassa myös hömpsyjä. Määrät lisääntyvät isommiks viikoittain ja  meillä on neuvolapäivä aina sunnuntaisin. Silloin punnitaan ja arvioidaan kokonaiskusvu, jakaen myös päivittäiseen kasvuun. Nyt nämä pöperöbäät kasvaa ihan "käyrillä". Eli 200g päivä painonnousulla kasvavat, paitsi Ilta joka jäi 185g. Eli viikossa 1,4kg kasvua. Mutta nyt pitää huomioida syntymäpaino ja puntarin tarkkuus. 

Aika vilinää on lampolassa. Karitsoissa ilmenee hauskoja luonteenpiirteitä. Jokainen on todellakin oma yksilö. Kakkiainen karkaa aina ulos lampolasta jos suinkin mahdollisuus. Se haluaa katsoa avaraa maailmaa, eikä hirvitä yhtään vaikka mamma huutelee perään. Ilta on suloinen pikkiriikkinen rauhallinen nautiskelija, joka syötön jälkeen jää syliin pitkät jalat kippuralla huilaamaan. Maija ja Mammanpoika ovat hyvin saman luontoisia sisaruksia. Molemmat vaativasti hyökkäävät juomaan "kyynärpää" taktiikalla maitoa, kiipeilevät selkää vasten seisomaan ja usein seisovat mammojen selässä. He myös eniten syövät jo karitsoille tarkoitettua täysrehua ja heinää mutustelevat. Kakkis ja Iltakin syö, mutta tutustuvat ruokiin selkeästi hitaammin.

Tässä Maijan sorkan
 välissä oleva patti.

Ai juu, ja Maijalla tuli sorkan väliin lämmin punoittava pallero. Reikää tai haavaa ei löytynyt, mutta hoitona tein betadinehauteen hetkeksi ja sidos päälle. Seuraavana päivänä pallero pehmentynyt niinkuin kuuluukin, mutta ei vielä erittänyt. Hoitoa jatkoimme ja seuraavana päivänä sieltä tulikin paksua märkää ulos. Nyt puhdistettu päivitttäin ja kuiva taitos suojana (niin kauan kuin pysyy). Nuo sorkat ja niiden ympäröivä iho on niin pehmeää vielä näillä karitsoilla, että siihen riittää kova olki tai heinä tekemään reiän.

Tänään päästin Huiman ja Sussun juoksemaan umpihankeen pellolle. Mutta hui, Sussu lähes hukkui näkymättömiin kun Huimallakin melkein vatsaan asti lunta!

Lumi pöllysi ja hepat juoksenteli aikansa. Käy hyvästä lihasjumpasta kun lumi antaa hyvää vastusta pehmeällä pohjalla.

Tallihommat ja kotihommat tuppaa jostain syystä viemään tosi paljon aikaa. vaatteita on pitkin poikin. Ehkä sen vuoksi että tallivaatteet haisee todella kamalasti maidolle.. Ja niitä ei vain voi laittaa muiden vaatteiden kanssa samaan nippuun.

Ja tuttipulloja joka paikassa, jotenkin mahdoton sekasotku joka puolella. Pölyäkin. Aurinko halusi paljastaa kaiken.. Ihanaa kun pöydällä on kukkia, kevättä muistuttamassa. Pääsiäisruoho on tänään laitettava kasvamaan myös!

Voi, kun jaksaisi aloittaa kevätsiivoukset, mutta haen armahdusta, koska on paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin pyyhkiä pölyä. muunmuassa rapsutella lampaita, hevostella tai käydä lenkillä.. Tai olla vaan.

Sitten olisi myös kirjallisia hommia. Oikein kotitehtäviä. Olemme olleet vuosia jo tukiperheenä ja nyt päätimme jatkaa myös erityistukiperheenä. Siihen kuuluu valmennus ja ennakkotehtävät. Erityislapsi on laaja käsite tässä avattavaksi, mutta selkokielellä  lapsi joka tarvitsee normaalia enemmän tukea arjessa ja arjen askareissa. Mielenkiintoista mutta ei vallan uutta meille, sillä onhan meillä kotona kasvanut ihana erityislapsi aikuiseksi ja elelee omassa kodissaan jo💖  

Täpläjalan elämän mittainen tarina

Täpläjalan elämän mittainen tarina

Täpläjalka maitopartoineen.

Täpläjalka sai nimensä yksinkertaisesti siitä, että hänen vasemmassa jalassa, polven kohdalla oli ihana kinuskin värinen täplä. Sillä oli myös söpöysmerkki toisella pakaralla, kinuskin värien sekin.
Täpläjalka eli Täppis, Täplis tai Täppinen syntyi Inkan karuna perjantai iltana. Se oli toiseksi pienin painaen 2,6kg. Voi miten ponteva Täppis oli verrattuna Iltaan joka painoi 2,4kg. Täppis söi illalla ihan niinkuin pienen karitsan kuuluukin ja oli niinkuin muutkin. Samoin yöllä kun kävin
syöttelemässä. Täpläjalan hengitys oli alusta asti selkeästi erilainen kuin muilla, mutta muutoin virkeä.  Pian kävi selväksi, että Täppis ei jaksa imeä kunnolla. Se oli bongattu Inkan tisultakin, mutta eri asia onko ollut voimaa imeä tarpeeksi maitoa. Teimme päätöksen siinä vaiheessa kun Täppiksen hengitys pysyi edelleen raskaana, kitalaki oli selkeästi viileämpi kuin muilla karuilla ja pieni värisi, että tämä reppahousu tulee sisälle koriin lämmittelemään ja tarkkailuun. Näin vessastamme tuli taas "karjakeittiö". Täppis pötkötteli paljon kopassa, minun toppatakin sisällä "kuumakalle" kainalossa ja tiuhemmalla syötöllä. Täppiksellä ei ollut kuumetta, napatynkä oli siisti eikä pullollaan. Pissasi ja kakkasi. Kitalaki siisti, ei halkioita. Keuhkot kuuntelin stetoskoopilla ja siellä ei hankaavaa/rahisevaa ääntä ollut mutta hengitys oli muutoin hankalaa ja korvin kuultavaa. Pian tuttipullostakin imeminen muuttui tosi hankalaksi, enemmän maitoa oli minun päällä, kuin karitsan suussa. Vaihdoin taktiikkaa lääkeruiskuun jossa maitoa jolla millilitra kerrallaan, muutaman sekunnin välein annoin. Siitä voi miettiä kuinka kauan pienokaisen ruokailuun hupeni aikaa jos tavoite oli kerrallaan 100-120ml kerta annoksella. Paino nousi juuri niin että voi sanoa että painoa tulee mutta ei kuitenkaan niin paljoa kuin tuon ikäisellä pitäisi vuorokausi painon nousun olla.

Tessu hoiti Täppistä kovasti.

Pikkuruinen välillä tuli kopastaan keittiöön ja touhusi omaan verkkaiseen tapaansa, nuuhkutti ja haisteli. Määki ja heilutti suloista häntäänsä, kun sille jutteli paijaten. Illalla Täppis nukkui sylissämme kun katsoimme televisiota, ja suukkoja ja silityksiä tuli siltä ja tältä. Rakkautta pieni sai valtavat määrät ja hellyyttä. Siitä tuli lellikki. Ihan kaikkien. Koirat suojelivat Täppistä. Tessu nuoli ruuan tähteet ja Tilda pyöri ympärillä terhakkaasti. Eppu koira nuokkui viekussa. Jos Täppis nukahti matolle, koirat nukkuivat ringissä ympärillä. Ihan kuin hekin aistivat, että nyt on niin haurasta johon ei saa kajota. Väistämättä tuollaiseen pikkuiseen taistelijaan kiintyy kovemmin. Halu pelastaa ja suojella. Tehdä parhaansa. Tulin kuitenkin umpikujaan, sillä Täppiksen hengitys vain vaikeutui. Hengitys muuttui apulihaskäyttöiseksi ja ruokailu vei voimat täysin, vaikka näillä veijareilla tuppaa käymään toisin päin. Sisarukset maitopullollisen jälkeen hyppivät "bäckäreitä" ja 360 asteen kieppejä, mutta Täppis painoi maitopartaisen päänsä minun tallitakille ja nukkui.
Soitin eläinlääkärille ja kysyin mitä olisi paras tehdä. Ei ollut selkeää syytä mitä hoitaa, mutta päädyimme toiveestani kokeilemaan Penovet-penisilliinikuuria viideksi päiväksi. Eläinlääkäri veikkasi kuullessaan oirekuvan, epäili karitsan "valuvikaa" niinkuin minäkin. Halusin silti kokeilla lääkekuurin, varuiksi. Ruiskulla en saanut enää menemään niin suuria määriä ja letkutin ruuan suoraan vatsalaukkuun. Näinhän ihmisillekkin tehtiin, jos on ongelmia, mutta silti järki sanoi taka alalla onko tämä karitsan arvoista elämää..
Eilen aamulla Timo havaitsi kaiken kukkuraksi Täppiksen suussa kummallisen pampulan. Ikenen ja huulen välissä. Sitä ei  aiemmin ollut, tai jos on ollut niin ei noin isona joka haittaisi. Se oli kova, ei paisemainen. se ulottui laakeana leukaluuhun asti. Huuli roikkui ilkeästi ja haittasi selkeästi. Nopeasti siihen  kasvanut. Kiia hoiti eilisen illan, kun tuli Kuhmoisiin. Juotti ja hellyytteli. Sylissä takin alla Täppis nukkui. Välillä nosti päätään saaden laskea sen uudelleen Kiian soliskuoppaan. Selkeästi voipunut pikku rakas.

Tilda ja Täppis. Täppiksen pesä oli puukopassa.

Teimme vaikean päätöksen. Järki sanoi tiukasti, että pieni ei voi hyvin eikä hyödy nyt hoidosta. Enkä voi hoitaa rassua jota "pakolla" juotetaan vatsalaukkuun ja joka ei jaksa olla juurikaan pystyssä. Tunnepuolella mietin, onko jotain mitä en olisi kokeillut tai ottanut huomioon jolla voisin parantaa. Valitettavasti sellaista en löytänyt.
Timo lopetti pienen Täpläjalan elämän ennenkuin se oli kunnolla edes alkanutkaan. Itku siinä tuli, kiilsi kyynel monen silmäkulmassa kun sanoimme Täppikselle heipat ja hyvää taivasmatkaa. Näin vain oli paras. Nyt Täppis varmasti kirmaa polven korkuisessa laidunheinässä auringon lämpö selässään taivaan laitumilla ilman kipua ja vaikeutta. Niin haluan uskoa.
Täppiksen viikon mittainen lyhyt elämä maapäällä on nyt haikeutena ja muistoissa. Vieläkin paidassa tuoksuu Täppis, ja sydämissä kulkee mukana. Eläinrakkautta mielestäni on myös päästää toinen kivuistaan pois, ennen kuin elämä olisi kovin taistelua jokaisesta hengenvedosta.

Raskas kirjoittaa sydän verellä. Miten siihen pieneen kiintyikään niin kovin. Illalla menin Ilonan kanssa lampolaan paijaamaan muita karitsoita. Ihana vauhti ja hippaleikki olikin juuri paraimmoilleen käynnissä. Kova määkinä tervehdyksineen. Onneksi näitä söpöläisiä on muita, lohduttavat. Hiljaa Ilonan kanssa kävelimme lampolasta sisälle käsi kädessä. Lunta putoili taivaalta alas. Kyllä tämä tästä, välillä vain sattuu kovaa sydämeen menetys.

  -Martsa

Uuden elämän alku

Uuden elämän alku

Niinhän siinä tietysti kävi, että tulihan se talven kylmin pakkasjakso. Ja tietysti juurikin silloin meillä alkoi karitsoinnit. Aina talliin mennessä sitä alkoi jo lampolaan kurkkimaan kaula pitkällä ja kuulostellen mikä meininki tytöillä. Onneksi olin lasten kanssa hiihtolomalla, kun meillä alkoi tapahtumaan. Aamulla olin jo kiinnittänyt huomiota Inkan hännänalusen punoitukseen ja turvotukseen. Samoin häntä oli kuin olisi "irti". Tiedossa oli, että ihan pikapuoliin varmasti tapahtuu. Syömättömyyttä tytöillä ollut jo jonkin aikaa, joka on kovin poikkeavaa meidän herkkupepuille.
Illalla Timo soitti tallista, kun oli käynyt katsomassa taas tyttöjä että äkkiä tänne nyt se syntyy!
Ja voi ihmettä, vesipussihan siellä jo oli ja kiivaasti uuhi supisteli lipoen huuliaan. Taisi siinä ensikertalaista ihmetyttää että mitäs tämä nyt on. Rauhassa pötkötteli ja rauhoittelimme Inkaa. Pian sieltä syntyikin pikkuruinen poika.

Inka synnyttää ensimmäistään.
Hienosti näkyi sorkat ja pieni nenu oikessa asennossa tuleva.

Voi sitä hämmästelyä ja kauneutta, pienokainen joka aloittaa elämänsä ja ottaa ensimmäisen hengenvedon. Inka lipoi vauvansa puhtaaksi, kunnes poltot alkoivat uudelleen ja tyttönen syntyi. Siinä riitti meille myös kuivaamista ja virottelua, jotta veri alkaa kiertämään ja nopsaan kuivaksi. Tallissa onneksi saatiin lämmitettyä, niin ettei ihan kylmä ollut. Ja vielä alkoi Inka kieppumaan levottomasti ja pyöräytti vielä toisen pojan. Inka oli niin huumaantunut pienistään että nuoli kylläkin ne puhtaaksi, ei päästänyt maidolle vaan pyöri alta karkuun. Myös kovin väsynyt rassu oli kovasta ponnistelusta. Juotin Inkalle elektrolyyttinestettä jotta toipuisi nopsaan ja saisi maidon nousemaan. Mutta aika välinpitämätön lapsistaan oli ja yritin hieroa, lypsää ja laittaa karuja syömään onnistumatta.

Inka ja kolme muutaman minuutin ikäistä karua kainalossa. Niin hellyyttävää!

Onneksi olin etukäteen sopinut ihanan paikallisen maitotilallisen kanssa, että jos tulee tiukka paikka maidon kanssa, niin saan hakea heiltä lehmänmaitoa. Nyt se tiukka paikka tuli. Timo lähti maidonhaku reissulle.

Kylläpä siinä lapsilla riitti ihasteltavaa ja ihmeteltävää kerta kaikkiaan pieniä katsellessa. Synnytyskin oli varsin jännää seurattavaa!

Pian tosiaan kävi ilmi että Inka oli lopen väsähtänyt synnytyksestä ja minulla nousi huoli pärjääkö uuhi ja pienokaiset. Uuhi sai punaviinistäkin huikkaa, jota käytetään toisinaan synnytyksen jälkeen uuhilla joilla hankaluuksia alkuun pienten kanssa. Valitettavasti meillä se ei auttanut  tai sitten en antanut viiniä tarpeeksi :D
Tein pienille lehmän ternimaitoon lampaille sopivan rasvaista juotavaa. Laitoin litraan 1 kananmunan, ripaus suolaa, ruokalusikallinen hunajaa, ruokalusikallinen ruokaöljyä ja desi kermaa/piimää. Ja siitä alkoi tuttipullottelu näiden kanssa. Alkuun parin tunnin välein pari vuorokautta, sitten pikkuhiljaa välejä pidentäen.
Kakkiainen oli isoin poika 3kg, Täpläjalka 2,6kg ja Ilta 2,4kg.

Nämä syntyivät 157 vuorokautta siitä, kun pässimme Renttu muutti tyttöjen luo. Eli hyvin osui kiimaruokinta, keritseminen ja pässin kuvioon tulo. Kerrottakoon, että lampaiden kiimaa voidaan vähän manipuloida juurikin ruokinnalla ja keritsemisellä. Ja syksyisin lampaat ovat helpommin muutoinkin kiimassa. Varsinkin suomenlampaat!

Pikkuiset saivat pikkiriikkiset villapaidat päällensä lämmittämään pieniä kylkiään. Yöllä pakkanen huiteli kuitenkin -23 asteessa.
Ensimmäinen yö oli minullekkin levoton. Väsy painoi luomia ja jännitys helpottui, tokikin tilalle tuli huoli uuhesta. Aamulla soitin eläinlääkärille lämmön mittauksen jälkeen (normaalisti uuhen lämpö 38-39peräsuolesta mitattuna) kipulääkitykseen. Kuumetta ei onneksi ollut (kohtutulehdus tai utaretulehdus yleisiä) Onneksi oli hevosten lääkkeitä ja niihin sain annostuksen ja pystyin aloitamaan hoidon puhelinkonsultaation jälkeen. Lampaan lääkitseminen on vähän erilaista sillä ne ovat märehtijöitä, sen vuoksi annostuksetkin erilaisia. Inka toipui pikuhiljaa, parina päivänä annoin lääkkeen ja pienet murutkin pääsivät imemään tisua. Paitsi Täpläjalka, josta kerron myöhemmin.

Seuraavana päivänä olikin jo Millan vuoro synnyttää. Ja synnyttikin isot karut tosi hitaasti. Näiden syntymän välissä meni toista tuntia aikaa (Mammanpojan 3,7kg ja tytön Maija 3,0kg) ja tarvitsi pientä avitusta, sillä tyttö syntyi vähän epäedullisessa tarjonnassa. Maija ei heti ottanut jaloilleen, sen verran synnytyskanavassa varmasti olleet huonossa asennossa. Mutta pienellä avustuksella alkoi nousemaan ylös niinkuin veljensäkkin. Milla hoiti todella kovasti ja oli heti kovin reipas äiti. Pienokaiset saivat ternimaitoa heti tuoreeltaan ja kaikki lähti hyvin alusta lähtien.

Nyt meillä eletään osin pullokaritsa arkea lisämaidon saantiin ja joka päivä nämä söpöläiset kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia. Töistä on kova kiire kotiin omien ja uuhien lasten luokse. Lapsista syntymän näkeminen oli mielenkiintoista ja varmasti mieliinpainuva kokemus. Taisipa siinä tokan luokan ope ja oppilaat kuulla melkoisen selonteon hiihtomakuulumisia Ilonalta videon kera..

Onneksi minulla on ollut ihania lisäkäsiä auttamassa syöttelyissä 💓Se on niin hellyyttävää seurata ahnaiden karujen pöytätapoja! Ihanaa, että nämä suloisuudet ovat hurmanneet vieraisilla kävijätkin.

   -Martsa

Inka kolmosien kanssa