Keskikesän juhlaa

Keskikesän juhlaa

Mittumaari, juhannus, jussi. Monta nimeä keskikesän juhlalla on, eikä suotta. Suomalaiset rakastavat juhannusta ja sitä odotetaan.

Meidän juhannus koostuu hyvistä grilliruuista, saunomisesta, kokosta, ystävistä ja yhdessä olemisesta. Tänä vuonna juhannuksena en ollut töissä ja sukulaisperhe oli kanssamme juhannuksen vietossa. Keli juhannuksen tietämillä aina puhuttaa ja sitä arvotaan jo maaliskuun lööpeissä. Tänä vuonna saimme vettä ja kovaa tuulta, niin että sähkötkin olivat hetken poissa. Kokkoa ei tohtinut sytyttää kovan tuulen vuoksi lainkaan. Ja vasta paria päivää ennen poistui metsäpalovaoituksetkin. Nautimme laavun edustalla palavasta nuotiosta joka lämmitti ja häivytti hyttyset pois kiusaamasta.

Tämä juhannus oli letkeä, ei kukaan tehnyt ylimääräisiä. Kaikilla arjessa kiireitä ja minulla 7 päivästä 6 työpäivää juuri juhannuksen alla, jolloin työtuntejä kertyikin iloiset 72 tuntia. Tällaisen rypistyksen jälkeen ei suurempia jaksakkaan hössöttää. Välillä voi ja pitääkin oikaista ja mennä sieltä mistä aita on matalin. 

Juhannuskahvin kera nautimme triflestä joka valmistuu helposti ja on suunmukainen herkku. Ainekset siihen on kovin helpot. Se vain  kasataan kivaan tarjoilumaljaan ja avot se on siinä. Siihen voi tehdä yksinkertaisen kääretorttulevyn jonka vain "repii" kerroksittain kermavaatorahkan, tuoreiden mansikoiden ja kinuskikastikkeen kanssa. Laitoimme kylläkin vielä vaniljajäätelöpaloja ohuiksi leikattuina sekaan myös.

Piruntuolissa istuksii pikku Ilona 

 Jos juhannusaattona satoi ja tuuli kovasti, niin juhannuspäivä helli poutaisella ilmalla. Heräsimme kauniiseen aamuun pikkuhiljaa kukin omia aikojaan. Aamupalan, eläinten ruokinnan ja hoidon jälkeen päätimme lähteä Pirunvuorelle. Se sijaitsee Nihtilästä muutaman kilometrin päässä saaresjärven rannalla. Pirunvuori oli lapsuudessa vuori, jonne retkeilimme, kävimme vuoren kyljessä olevassa luolassa ja "pirunkamarissa" istuksimassa. Myös pirunvuoren päällä on kivinen ns. tuoli jossa piru istui aikojen alussa ja katseli järvelle (tai ainakin lapsen mielikuvituksissa). Pirunvuoren päältä on huikeat maisemat Ja näkyypä sieltä vastarannalla jylhä Linnavuori josta on tehty muinaislöytöjä ja onpa siellä ollut asutustakin.
Tälläkin kerralla kolusin lasten kanssa luolaan, toki pirunkammion lattialla oli kerros vettä mutta sinne silti pääsi koska siellä on laakea alue joka on lattiasta koholla. Poikia paikka aina kiehtoo, ja kivahan siellä on käydä itsekkin.

Pirunvuorelta näkymä Saaresjärvelle. 

 Vuorelta kun lähdimme osa porukkaa lähti autolla ja osa kanssani lähti Saaresjärven luontopolun kautta kävellen Nihtilään. Luontopolku on Patavesi-Torvela kyläyhdistyksen nikkaroima. Osin se kulkee haketetulla ja merkitylla polulla, paikoin pitkospuita pitkin. Suosittelen reittiä lämpimästi kaikille. Itse käytän sitä juoksulenkeilläkin, sillä jalkojen motoriikalle on hyvää välillä hakea erilaisia maastoja jolloin jalat saavat hieman erilaista treeniä. Ja tulihan hölläilylenkki heitettyä ja nälkää kasvatettua kauniissa maastoissa.

Tänään pikkuhiljaa otamme uutta viikkoa vastaan. Kävimme katsomassa Riihigallerian näyttelyn. Jo pelkkä miljöö on kaunis, taiteesta puhumattakaan. Tänään ei tehty mitään askareita, höntsäiltiin vain. Illalla rantasaunaan ja uimaan, siinähän päivälle touhua vallan.

Hevoset nauttivat laitumella olostaan, toki sitä on rajoitettu koska Sussu ponille viime kesänä tuli kaviokuume. Nyt hallitsemme sitä pieninä määrinä laitumella olona, dieetillä ja seurannalla. Yöt saavat olla pihatarhassa kuivalla heinällä. Alkukesän yöt ovat olleet todella viileitä ja koska on ollut vielä kovin kuivaakin on sokeria valtavasti heinässä ja hallan vaara ilmeinen ollut useana yönä. Päivisin kun ilma todella lämmennyt niin pääsevät sitten nauttimaan pellon antimista.

Meillehän on tosiaan muuttanut myös Minni ja Paksu-Bertta, he ovat reilun kokoisia minipossuja ja niistäpä kerronkin lisää toisella kertaa.

   -Martsa