Kesätöitä ja ankanpoikia

Kesätöitä ja ankanpoikia

Tämä kesähän alkoikin sitten rytinällä, aluksi tuntui ettei se kevätkään tule ja maa ikijäässä paksun lumivaipan alla. Lämmintä riittää, aurinko paistaa ja jätskiä kuluu. Kukat kukkii kilpaa, minne vain katsookin niin on nuppua, kukkaa ja versoa. Uimassa olen käynyt useasti jo, on niin lämmintä ettei siihen saunaakaan tarvita. Purin rannasta vanhoja laitumia pois ja niin vaan oli välillä pulahdettava uimaan. Aitatolpat onkin olleet nyt 5 vuotta maassa paikallaan ja lahoa aika reilusti havaittavissa. Tolppina tokikin ollut vanhat katkaistut heinäseipäät. Pojat ruuvasi eristimet irti (jäätelöpalkalla) ja tolpat menee uunin pesään, Eristimet siirtyy seuraaviin tolppiin, sillä ruuveina ollut ruostumattomia terassiruuveja ja muovieristimet eivät ole tykänneet huonoa auringosta. Tänä vuonna taas ostettiin reilu kuorma kyllästettyjä aitatolppia pysyviin tarhoihin. Tämä on sellaista euron venytystä, jos olisikin varaa rytkästä koko lava tolppia pihaan ja aitaustarvikkeet lankoineen päivineen niin olisihan se aika huippua. Mutta kyllä se näinkin onnistuu, hitaammin vaan ja kasvattaa kärsivällisyyttä. Ja ehkä moni homma on suunnitellumpaa kun joutuu  saa rauhassa suunitella.

Meidän  karitsapojat lähti kesätöihin isäpässin kanssa. Hommahan lähti siitä, kun ystäväni Elinan kanssa lullasimme pässipoikia ja sanoin ettei näitä oikein voida pitää. Jotenkin sitten kävi niin että ystäväni saikin loistokkaan kuningas ajatuksen; pro pelastetaan  pässipojat. Ja siitähän se ajatus sitten lähti. Paljon selvittelyä, hieman "paperisotaa", konkreettista työtä ja miettimistä. Olin heti varma että tämä onnistuu ja saamme karitsoista ja Rentusta iloa muillekkin ihmisille. Lampaat matkustivat tänään upeisiin Päijänteen rantamaisemiin maisemointihommaa tekemään ja tuomaan iloa Kuhmoisissa muillekkin. Eläimiä on jo kauan käytetty hoitotyössä ja terapiassa mukana ja huomattu niiden positiivinen vaikutus ihmiseen. Näilläkin on tarkoitus tuoda muistoja, kiinnostusta, iloa ja ehkä jotain muutakin vanhusten päiviin. Laidun on ihan vanhainkodin takana, ikkunoista vanhukset voivat katsella tai istahtaa penkille männyn katveeseen seuraamaan poikia työssään. Lampaita saa käydä katsomassa tietysti muutkin kuin vanhainkodin asukkaat. Toivottavasti ihmiset vain muistaisivat etteivät syöttelisi liiaksi sillä niillä on oma ruokinta aika ja liika välipala popsiminen voi sairastuttaa lampaat vakavasti jopa kuolemaan johtaviin sairauksiin. Emät vähän illasta huutelivat poikien perään mutta onneksi tytöt jäi heidän seuraksi.

Meillä on käynyt vieras, eikä mitenkään odotettu tai tykätykkään kaveri. Kettu Repolainen on nauttinut maittavia ruokahetkiä ilmeisesti pentujensa kanssa, sillä viekkaan puuhkahännän matkaan lähti Aku ja Leenu ankat. Iines ankka jäi siis yksin ja rassu ensinnäkin peloissaan mutta tietysti kovin yksinäinenkin. Tänään haimme Iinekselle kaksi suloista pikku ankkaa kaveriksi Hauholta. Iines rauhoittui, vaikka samassa häkissä eivät ole mutta vierekkäin ja välissä matala kanaverkkoaita. Saavat kaikki rauhassa tutustua ja tottua uuteen kokoonpanoon. Ihana vihellyspiipitys kuuluu tallista ja Iines ei enää huutele rakkaansa perään. Se oli surullista kuultavaa, rievulle ei edes ruoka maittanut kunnolla. 

Ristiäisetkin pidettiin pienille, heistä tuli Sinikka ja Rampe. Ne nimet vaan niin sopii tälle pari valjakolle. 

Aika puuhakas päivä takana. Näin keväällä pitäisi keritä vaikka ja mitä tekemään mutta välillä pitää pysähtyä nauttimaan elämästä ja kättensä jäljistä. Työt ei tekemällä lopu..

Mukavaa alkavaa viikkoa, 

    -Martsa

Äiti

Äiti

Vuodessa on 365 päivää, joista jokaisena päivänä olen äiti. Äitienpäivä on mielestäni joka päivä, ei vain tänään. Koetan olla tasapuolinen, auttavainen ja kuunteleva, myös halaileva ja rakastava äiti. Aina en siinä onnistu, vaan välillä olen kaikkea muuta. Raivoan, äkämystyn, olen malttamaton ja en aina niin reilukaan. Mutta parhaani yritän olosuhteet huomioiden. Olosuhteet ovat vaihtelevat. Kaikki haluavat samaan aikaan äänensä kuuluville, kaikki haluavat jakamattoman huomioni ja meteli on kuin Kairon basaarissa. Ja minä liityn samaan markkinameteliin omalla kantavalla äänelläni..

Äitiys on vaativaa. Siihen ei oppikirjoja ole, miten toimitaan milloinkin kenenkin kohdalla. Itse opeteltava koko asia. Jälkiviisautta on paljon ja sitä surutta jaellaan. Yhtä lasta saat suitsia ja jarruttaa, toista työntää ja rohkaista ottamaan omia askeleita elämään. Hiljaisintakin pitää muistaa kuunnella ja huomioida. Jokainen  lapseni ovat omanlaisiaan luonteiltaan. Tasapäistämistä ja vertailua koetan välttää onnistumatta aina siinäkään. 

Äitiydestä olen suunnattoman kiitollinen. Vaikka meidät kohtasi monen monta surua, sekin kasvatti äitinä. Keskenmenot olivat aivan musertavia. mutta opettivat ettei mikään ole itsestään selvää, ei äitiydessäkään. Kun keskenmenoja alkoi olemaan monen monta, alkoi usko hiipua. Kuinka rankkaa olikaan toivoa uutta raskautta vaikka olin toki onnellinen kolmesta lapsestani silloin. Kuinka kipeästi silloin kaipasinkaan vatsassa kasvavaa vauvaa. Väestöliiton ovi oli välillä todella raskas avata. Näin jälkeenpäin olen iloinen niistä kohtaamisista ja tarvittavista hoidoista ja lääkkeistä. Niiden ansiosta kaksi pienintä lastani sain.

Äitienpäivää en julkisesti julista kovaan ääneen, sillä tiedän että moni nainen puree huultaan ja nielee karvaita kyyneleitä äitienpäivä hössötyksessä. Kuinka kovasti hekin haluaisivat viettää sitä kanssamme. 

Olen miettinyt paljon äitiyttä. Voiko rakastaa lasta pyyteettä vaikka lapsi ei ole biologisesti oma. Puolustaa ja rakastaa lasta. Kyllä voi. Kuinka heihin kiintyykään kovasti. Ilman välittämistä ja rakkautta ei voi olla lainalapselle vanhempi. Mikään ei ole ihanampaa kun huomaa kuinka lapsi rentoutuu, luottaa ja on kotonaan. Käpertyy kainaloon ja nojaa, käpertää pienen kätensä käteni sisään, kuin pesään. Olla tukivanhempi lapselle. 

Kaksi lapsistani ovat jo aikuisia. Kuinka olikin kova paikka päästää irti. Kuinka se hetki kuitenkin yllätti. Näinkö pian se lapsuus menikin? Olinko minä antanut heille sellaisen lapsuuden ja kasvatuksen että he pärjäävät elämässä? Muistan vieläkin tunteen kun kurkkua kuristi, olin ylpeä että lapseni levittää siipensä, toisaalta olisin halunnut painaa lapseni itseäni vasten ja anoa lisäaikaa lapsuuteen. Mutta rakkautta on antaa lapsen kasvaa itsenäiseksi, hänen tietäen että aina pääsee kotiin takaisin tai aina voi puhua kipeistäkin ja hankalista asioista. Yhdessä, lapsi ja äiti.

Täydellinen äiti en ole ollut, mutta tottavie parhaani yritän. 

Ei suoriteta äitiyttä, ollaan vaan äitejä. Ei se kuinka siisti koti on tai kuinka paljon suoritetaan, vaan se että olemme olemassa. Lapselle. Tämäkään ei aina ole ollut minulle selvää. Nyt on.

Niin kiitollinen olen lapsistani. 

  -Martsa

Sähköshokkia

Sähköshokkia

Voi kuinka kiirettä onkaan ollut, niinkuin aina keväisin. To do-listat tursuaa tekemistä. Siinä lukee aitatolppien maahan iskemisestä ötökkämyrkyn hommaamiseen ja kaikkea siltä väliltä. Monenlaista pitäisi keritä kesäkuukausina tekemään. Isoin prokkis varmasti on tallilaajennus ja pihatto. Katsotaanpa syksyllä mitä olemme kerinneet.. Maailmanloppua ei tule jollei listan kaikkia hommia kerkiä tekemään, mutta ah, mikä nautinto vetää listasta homma yli kynällä kun se on valmis!

Pikkuiset auringon paisteesta nauttimassa.

Karitsat ovat kasvaneet kovaa vauhtia. Ne ovat ulkoilleet emojensa kanssa kauniina päivinä. Pikkuisen vihertäviä heinänalkuja karitsat ovat mutustelleet, samoin oksia ja kaikkea uutta. Sateisilla keleillä pikkuiset ovat olleet emojen kanssa sisällä vielä. Kyllä ne kerkiävät olemaan ulkosalla. Ensi viikolla on tarkoitus lorottaa eläinten niskaan cooperia. Saa vaikuttaa rauhassa ja vaikutushan on noin kuukausi tuossa aineessa. Se pitää loitolla ötökät aika kiitettävästi.

Mutta kun aitauselämään tutustutaan karitsoiden kanssa, se tarkoittaa myös kunnioitusta aitaa kohtaan. Pikkuiset lähes mahtuvat puikahtamaan verkkoaidan koloista ulos. Meillä aitana on noin metrin korkeaa metalliverkkoaitaa näin aluksi. Laitoimme siihen kiinni sähköpaimenen ja maadotimme sen. Jäimme katsomaan kuinka pienet uteliaat karut tutustuvat aitaan. Jokainen vuorollaan teki tuttavuutta sähköaitaan saaden napsun siitä. Voi veljet, kuinka sähköshokkihoitoa se olikaan.. Pienet saivat tuta ja toista kertaa ei samaan kohtaan koskeneet!  Onneksi pikkuiset säikähdyksissään hyppäsivät aidasta tarhan keskelle päin, eikä niinkään pyrkineet aidasta läpi. Meillä lampaat pärjäävät ilman sähköä jos syötävää on vain tarpeeksi tarhassa. Yleensähän silloin ne alkavat haluamaan pois jos eväät vähenee. Tai säikähtävät jotain, yleensä jotain metsän eläimiä.

Hevosten tarhoja on myös alustavasti siivoiltu, ne ovat vielä kosteita joten vähän annetaan vielä kuivua ja sitten on lannanpoistoa luvassa. Lantaa piisaa ja tallottua heinää.. Hevostarhaa siivotessa huomasimme lätäkössä elämää, sammakon kutua! Pihoissa haravoitu jo osittain. Se saa nurmikot ihan heti vihertämään. Mutta kyllähän tuota pihaa vielä saa tovin haravoida, on sen verran nurmikkoa.

Aune kananen päätti alkaa hautomaan, ei mitään paria munaa vaan heitti homman vähän isolleen. Sen alla on 27 munaa!! En alunperin merkannut munia, koska ajattelin ettei nyt tipuja tulisi kun pitäisi muutenkin järkeistää kanamäärää hillitsemällä hautomista. Timo oli ollut toista mieltä ja ei ottanut munia pesästä pois. Näin ollen emme voineet tietää mitkä oli pisimpään haudottu, joten annoimme koko kasan olla sen alla. Siellä se Aune makaa laattana näiden munien päällä. Saas nähdä koska piipitys alkaa kuulumaan.. Lähipäivinä. Unohtui sekin merkitä kalenteriin. 

Mutta se lukee kalenterissa, että huomenna olisi työvuoro ja nyt kiireesti mentävä iltapalalle ja pesulle. Jaksan sitten lähteä kipittämään kohti työmaata aamutuimaan. Nyt haetaan vuorostaan lenkeillä kestävyyttä, työmatkat toimii hyvin lyhyinä lenkkeinä kun matkaa kertyy n. 9 kilometriä. Kilpailukalenteria olen selannut ja miettinyt mihin osallistuisin. Paljon olen viikonloppuja töissäkin, mutta ehkä sieltä joku viikonloppu juoksullekkin jää. 

Mukavaa viikonloppua, aurinkoakin lupasi :)

  -Martsa

ps. Ja saas nähdä muuttaako meille uusia lemmikkejä kesän aikana.. Se jää nähtäväksi.