Arki ja rutiinit

Arki ja rutiinit

Koulut alkoivat ja sitä myöden jonkinlaiset rytmit elämäämme palasi. Aiemmin nukkumaan, aamupalaa, taksien aikataulut, lukujärjestykset ja harrasteet. Tuollaisen kesän jälkeen jossa koko Suomi sai nauttia (toiset kärsiä) helteistä, on syksyn tulokin jotenkin ihanaa. Aavistuksen melankolista, tuttua ja turvallista, hämyiset illat ja viilenevät ilmat. 

Rantasaunan mustien seinien sisällä kiuas humisee ja räiskii, kaikki katselee järvelle kuka mitäkin miettien ja kynttilänliekki lyhdyssä lepattaa. Vihdoin kun viimeinenkin kuupallinen huuhteluvettä valuu selkää pitkin lattialle, ulkona hämäryys tiivistyy. Pellolta nousee usvaa ja tuoksuu kypsyvien marjojen ja hedelmien tuoksu. Hevoset odottelee jo kotipihaan pääsyä, hiljainen hörähdys saavuttaa meidät. Eläimetkin haluaa jo laitumilta lähemmäksi pihapiiriä öiksi ulkovalon alle. Uuhilammaskin välillä säikähdyksissään "vislaa" ja lyö etusorkalla napakasti maahan. Pienet uuhet seisoo hiljaa ja korvat kääntyilee levottomuuttaan. Matalalla äänellä kosiskelen luottoa ja kerron oman ihmisen olevan liki. Vien heidät ison pihakuusen alle omaan turvapaikkaan yöksi. 

Pari iltayötä sitten jouduin aamutakkisillani vuoteesta juoksemaan pihalle katsomaan, kävikö nurkissa joku ei niin toivottu vieras. Kauhea meteli kävi ankkatarhasta. Kävin laskemassa lampaat, hepat, kanat ja niiden tiput, possut ja ankat. Kaikki tallella mutta mysteeriksi jäi, kävikö kettu vai joku muu havittelemassa iltapalaa itselleen.

Syksy tuo siis rytmin ja arkena kelloa tulee tiuhemmin vilkaistua kuin huolettomina kesäiltoina.  Toiset tuskastuvat arkeen ja siihen niin tasaiseen päivärytmiin. Ei mitään yllätyksiä tai ennalta arvaamattomuutta. Perheessämme juurikin se päivärytmi ja arki on tärkeää. MS-tautia sairastavalle tasainen arki olisi parasta, ei stressitekijöitä tai liian muuttuvia päivärytmejä. Samoin tasainen ja hyvä yöuni. Itse pidän tutusta ja turvallisesta arjesta. Vaikka kuinka muualla ulkopuolella olisi levotonta ja tilanteet hyökyy, tiedän että voin olla tutussa ja turvallisessa rytmissä kotona. Myös lasten kanssa tämän huomaa, he voivat luottaa ja oppia elämään rytmissä. Ei tule levottomuutta tai kyselyä miten tämä päivä, sillä he oppivat mitä päivän rytmiin kuuluu (aamupala, koulu, välipala, läksyt, leikkiä iltaruokaa..) Tämä asia korostuu usein erityislapsilla tai lapsilla joilla ei ole tuntumaa tasapainoisesta arjesta. Toki on myös hyvä osata heittäytyä ja vaihtaa suunnitelmaa, välillä päivän sisältö onkin jotain muuta. Mutta se ei korttipakkaa kaada, sillä luottamus rakkaaseen arkeen ja tylsään suunnitelmallisuuteen palataan taas takaisin. 

Mukava viikonloppu ollut, siivoiltu yhdessä sisällä ja osin vähän ulkonakin ( tallinlaajennuksen myötä). Tehty suunnitelmia miten arki sujuisi vieläkin rullaavammin eläinten kanssa. Mitkä olisivat arkea helpottavia ratkaisuja, millaisiin asioihin kiinnitetään huomiota jatkossa ja miten kaikki sujuisi jouheasti. Aina kuitenkin muistettava, että yksikin pahenemisvaihe ms-taudissa sotkee arjen ( toki tätä ei ole tapahtunut aikoihin, mutta ei saa unohtaakkaan). Ei välttämättä suuresti, mutta esimerkiksi niin että teen aamutallin ennen töihin lähtöä. Mikä tarkoittaa oman suunnitelmansa karsinoiden siivoamisten ja vesien ja heinien kuljetuksiin ja miten päivän eläimet tarhaa. Sillä koskaan minun työssä ei tiedä tulenko kotiin kun päivä on täysi(klo 20.00) vai jatkuuko se jossain maakunnissa ambulanssissa hoitaen kunnes keikka on suoritettu loppuun. Eli aina sen varaan ei tosiaan voi laskea. Onneksi lapsetkin osaavat päästää eläimet sisälle ja lukita karsinat, se on helppoa sillä hepat menevät omiinsa samoin lampaat.

Nuorin lapsista toivoi,  kun hän tulee joskus koulusta kotiin niin, ettei kotona  olisi ketään vastassa. Eli se tuttu ja turvallinen arki antaa turvaa myös näin. Itsenäistymistä pikkuhiljaa. Meillä on heidän lapsuuden ajan pääsääntöisesti aina joku heidät ollut vastaanottamassa koulusta kotiin. 

Myös syksy tuo tullessaan ihanat haudutettavat pataruuat. Toki tänään en lämmittänyt leivinuunia vaan laitoin sähköuuniin kaalilaatikon muhimaan. Halpaa, helppoa ja tekeytyy lähes itsestään. Lammasta ( koska kaikki karitsat kasvatimme tuttipullokaritsoista isoiksi ja jää lemmikeiksi ) ei sattuneista syitä ole jauhelihana laatikossa mutta kaupan hyllyltä nappasin sikanautaa sekaan.

Possutkin saa osansa kaalilaatikosta.

Minun helppo kaalilaatikko syntyy näin;

8dl vettä

600g kaalia

1 dl riisiä,

sipulia,

porkkanaa,

400g jauhelihaa,

2 rkl soijakastiketta 

2 lihaliemikuutiota,

meiramia,

valkopippuria,

kirveliä

tomaattipyrettä.

Kaikki sekaisin kattilaan hautumaan. Lopuksi heitän vielä uuniin miedolle lämmölle hautumaan kun ensin kaadan päälle reilusti siirappia.

Kylkeen vielä puolukkahilloa..


-Martsa