Helteinen heinäkuu paketissa

Helteinen heinäkuu paketissa

Huh, kun heinäkuu tarjoili meille hellettä koko rahalla. Vettä olisi pellot ja maat kaivanneet, mutta tällaisia kesiä harvoin on kohdalle sattunut. Uimavedet +27 järvissä, jopa Päijänteessä!

Heinäkuussa aloitin myös lomani. Ihan alku kuussa meillä oli Nihtilän tilalla avoimien ovien päivä, jolloin ihmiset saivat tulla katsomaan pihapiiriimme eläimiä. Olimme leiponeet herkkuja kahveen, teen ja mehun kera. Mikäs sen mukavampaa kuin juoda kupit mokkaa ja jutella ihmisten kanssa. Samalla katsella eläinten käyskentelyä tarhoissaan.
Väkimäärä joka meillä kävi, yllätti positiivisesti kaikki villeimmätkin odotukset. Pääsin laskuissa 120 ihmiseen, kunnes menin jo laskuissa sekaisin kun tuli "uusi aalto" uusia käviöitä. Eli vierailijoita oli pitkästi päälle 100 henkeä. Jei! Tämä innostaa pitämään toistekkin avoimet ovet ja antaa ihmisille mahdollisuus tavata eläimiä, upottaa kädet villaan ja ruokkia kanoja.

Huima, Sussu ja lampaat herkuttelemassa laitumella.

Ennen lähtöä kerkesi hetken poseeraamaan. Kuumaa piisasi.

Heinäkuulle olin suunnitellut juoksevani maratonin. Jolkottelin tukalan kuumassa kelissä Keuruulla yömaratonilla. Illalla +28 astetta ja asfaltti hehkui pitkään kuumana, vaikka aurinko laskikin taivaan rantaan. Lähes koko matkan juoksin vesipullo kädessä, sillä keli oli todella armoton ja alla minulla maatilan  päivän työt. Ensimmäinen puolikas taittui 2.30. Kolmas kierros alkoi tuntumaan, Timo oli matkan varrella kaatamassa päähäni kylmää vettä ja katsomassa että homma kulkee. Sade alkoi yllättäen illan pimentyessä ja se tietysti virkisti, mutta lieveilmiönä tokikin kasteli juoksukamat ja lenkkarit. Maantiellä juostessa auton urat virtasi vettä ja lenkkarit kastuivat niin hyvin, että lotina joka askeleella kuului kengistä sisällä olevasta vedestä. Tietysti kun kengät kastuvat, ne ei myöskään toimi optimaalisesti ja jalkani pääsi siellä liikkumaan. Tunsin kuinka kynnet kihnasivat lenkkarin kärkiin. Tiedossa aiemmilta maratoneilta, että kynnethän siinä lähtee useasta varpaasta tällä menolla. Kun kilometrejä edessä vielä yli 15 ja ukkovarvas kairautuu lenkkarista ulospäin ja kipuun turtuu aikanaan, jatkoin juoksua siirtäen ajatukset varpaista pois. Vaatteet hiersivät ihon vereslihalle. Viimeinen kierros oli aika tuskaa, 5 kilometriä ennen maalia oksensin, koska neste ei imeytynyt. Merisuolaa olin ottanut viimeisellä kierroksella huoltopisteeltä ehkäisemään krampit. Maaliin tulin 5.25. Ennätyksiä jaloillani tokko enään juostaan, koska lääkäri vuosia sitten tuumasi ettei näillä edes juosta tuollasia matkojakaan. Eli tyytyväinen olin kokonaisuutena, mutta rankka juoksu oli. Sitä en käy kieltämään. Kengät kun otin pois, niin isoja rakkuloita löytyi jaloista ja isovarpaan kynsi oli poikki tyvestä samoin seuraavan varpaan kynsi. Muut olivat vasta mustumassa.
Maanantaina oli haettava antibioottikuuri, sillä kynsien alle kertyi todella paljon nestettä ja pyysin että ukkovarpaan kynnen juureen vedetään viilto josta neste pääsee ulos. Ja tulihan sitä! Samantien se sykkeenmukainen jumputus varpaasta helpotti. Toipuminen juoksusta tapahtui kaikesta huolimatta nopsaan, paitsi että kengät eivät sopineet jalkaan kun oli sidokset varpaissa.

Helteillä oli myös pakko röhkylöiden lättiä kastella letkulla, pitää maa kosteana jossa ne pääsivät pyörimään kurassa. Samoin hevosia letkulla kastelin, ne nauttivat virkistävästä suihkusta. Laidunalaa on onneksi tälle eläinmäärälle hyvin, voi lohkoittain syöttää tuoretta. Heinä itsessään ei juuri kasva vaan päinvastoin käpristyvät kuumuudessa. Helle vaan jatkuu, mutta itse jo toivon sadetta! Vilja ja rehusadosta on tulossa huono, koska ei mikään pelkällä auringollakaan kasva.

Kuun lopussa juhlimme kolmannen lapsemme rippijuhlia. Kuhmoisten kirkossa ei voinut välttyä liikutukselta, kun katsoin omaa lastani alttarilla. Meillä oli varsin mukavat juhlat sukulaisten ja ystävien kera. Ilma yllätys yllätys jatkui kuuman helteisenä ja aamulla kuuden korvilla kun aloitin kakkujen pursotuksen ja koristelun pidin ukkovarpaatkin pystyssä että kerma vatkaantuisi normaalisti. Oli ikimuistoinen päivä Viljamille ja muille perheenjäsenille. Ihana tallettaa kultaisiin muistoihin.

Tämä heinäkuu on totisesti uitu, oltu ja hengailtu. Muuhun ei oikein jaksakkaan keskittyä. Eli lomailtu, kaikkien pakollisten hommien jälkeen.
Pikkuhiljaa katseet siirtyvät kalenterissa ensi viikkoon. Silloin palaan lomalta ja lapset aloittavat koulunsa 3., 6. ja 9. luokalla. Kynät, kumit ja värit on ostettu, vaatteita myös kouluun hamstrattu ja kontaktimuovit odottavat kirjoja. Mukava aloittaa arkikin rytmeineen ja touhuineen.

Mutta vielä hetki nautitaan!

  -Martsa

Tänä kesänä olemme kierrelleet lähimaisemissa. Näyttäneet lapsille kuinka kaunis onkaan oma pitäjämme Kuhmoinen. Tämä kuva Ruolahdelta Päijänteelle.