Vilnasta terveisiä!

Vilnasta terveisiä!

hotellin käytävää respaan päin.

Pääsiäisen jatkoksi olimme varanneet matkan Liettuaan, Vilnaan. Matkaan lähdimme toisena pääsiäispäivänä Timon serkun ja hänen vaimonsa kanssa. Vilnassa ei ollut kukaan meistä käynyt ja nopea lomanpätkä oli johonkin keksittävä suht edulliseen hintaan. Muutaman päivän lentoja ja hotelleja haimme ja löysimme sopivat. Hotelliksi valikoitui Vanhan kaupungin rajalta vanha luostari. Se oli mielestäni ihan kiva hotelli, rauhallinen ja maittava aamupala. Siisti ja ei kuulunut meteliä. Itse kaipaan hyviä yöunia. Vuoteet oli ihan semi, paremmissakin olen nukkunut. Hotelli siis oli tehty vanhaan luostariin joten huoneet, käytävät ja aamupalahuone olivat hienot holvikattoineen. Hotellin ikkunasta näkyi aamunkoiton portille joka on upea nähtävyys itsessään.

aamiainen katettu!

Aamunkoiton portti iltavaistuksessa,
 neitsyt Maria valaistuna.

Aamunkoiton portti on kaunis! Se kannattaa käydä ihailemassa. Se on rakennettu 1500 ja on ainoa jäljelle jääneistä 9 portista.Me menimme sinne sisään katsomaan sitä, mutta siellä ei saanut ottaa valokuvia. Sen vuoksi kuvat nyt sitten ulkoa. Sisälle pääsi vasemmalta puolelta kujaa, pienestä ovesta. Sitten ovesta suoraan oikealle niin pääsi perille neitsyt Marian kappeliin.

Hotellin ikkunasta näkyi portti.

Hotellimme oli siis vanhassa kaupungissa, siellä oli ihania rakennuksia, kujia ja sisäpihoja. Niihin todellakin kannattaa kurkkia!
 Tässä yhden sisäpihan "taidepläjäys", sateenvarjoja sisäpihan kattona, jotenkin ihanan tunnelmallinen pikku piha.

Bussi ja ratikkaliikenne on aavistuksen sekava, tai pitäisi olla jonkin verran kärryillä minne haluaa julkisilla mennä. Siellä ei ole myöskään turisteille korttia jolla voisi matkustella rajattomasti julkisilla. Toki välimatkat taittui helposti kävellen ja toisinaan hurautimme taksilla. Esimerkiksi Vilnan suurin ostoskeskus (Akropolis) sijaitsee aika sivussa uuden kaupungin puolella. Siellä oli hyviä ruokapaikkoja ja kauppoja monenlaiseen makuun.
Uudella puolella poikkesimme Sky Barista ihailemassa Vilnaa lintu perspektiivistä ja nauttimassa virvoittavat oluet. Tullessa kävimme myös lähistöllä olevissa ostoskeskuksissa.

katse vanhaan kaupunkiin päin

Vilnassa ei voi olla törmäämättä kirkkoihin ja katedraaleihin ja niissä kannattaa käydä sisällä. Ne ovat maksuttomia ja todella kauniita sisältä. Nyt kun oli ollut pääsisäinen, niin kauniit kukat koristivat jo ennestään upeita alttareita ja liljan tuoksu oli huumaava.

Ne olivat koristeellisia ja upeita maalauksia täynnä. Paljon käytetty kultaa ja marmoria pinnoissa.

kaunis alttari

ja joen tälle puolelle näkymät Sky Barista.

Kävimme todella monessa kirkossa sisällä. Ne tekivät kyllä vaikutuksen.  Myös ihanat pikku puistikot olivat kivoja, toki vielä ei olleet vehreimmillään. 
Myös tykistölinnakkeella kävimme aamukävelyllä. Sitä oli kovasti kunnosteltu vuosien aikana. Se on rakennettu 1600 luvulla ja muutamasta luukusta näkyikin tykinpäät vielä. Gediminasin tornille ei ollut mahdollista tällä kertaa kavuta, sillä se oli suljettu. 

Gediminasin torni, ainoa jäljelle jääneistä kolmesta tornista.

kolmen ristin kukkula

 Kävimme kiipeämässä kolmen ristin kukkulalla. Sen ympärillä on Kalnu-puisto. Tarun mukaan Gediminasin kukkulaan liittyvä alue on se paikka jossa 14 fransiskaanimunkkia kärsi marttyyrikuoleman pakanallisten liettualaisten käsissä joskus 1300 luvulla. Kukkulalla seisovat kolme ristiä, jotka ovat pystytetty uudelleen koska Stalinin aikaan ne oli purettava pois. Kukkulalle pääsee kätevästi lähes perille taksillakin, mutta me reippailimme hyvän mäkitreenin ylös ja alas. Maisemat ylhäältä olivat hienot!

Katedraalin edustalla sijaitsi myös kellotapuli. Katedraali oli myös upea sisältä ja on rakennettu 1800- luvulla tähän malliinsa. Kirkkona se on toiminut vasta 20 vuotta.

Kellotapuli, katedraali jää juuri vasemmallle
puolelle. Katedraalissa kannattaa käydä, se on todella upea!

 Museoissa emme sen enempää poikenneet, kuin KGB;n museossa joka oli näkemisen arvoinen. Sisäänpääsy maksoi 4e/nenä. Mitään ihan mahdottoman raakaa siellä ei ollut netin kirjoituksiin verraten, Mutta ajatus siitä, että 1980 luvun lopulla siellä vielä viimeinen vanki majaili, tuntui ihan eiliseltä. Kuinka nykypäivänä tällainen on voinut olla mahdolista? tai että et ole voinut olla mitään mieltä? Käsittämätöntä, mutta totta.

KGB;n toimiston kuuntelulaitteita

Puheluiden salakuuntelulaitteet toimistossa. Ei vaan voinut olla itse mistään mitään mieltä
 tai jos vaadittiin viljat valtiolle niin ne annettiin. Ei ollut vaihtoehtoja tai mielipiteitä..

vankilakäytävää

perhehuone neljälle

KGB;n museon kivijalassa kaiverrettuna vankien nimiä ja vuodet.

Mukava kaupunki ja sattui ihan mukavat ilmatkin vaikka tulopäivänä satoikin. Hyödynsimme sen ostoskeskuksessa. Pari seuraavaa päivää nautimme auringosta joka porottikin +18c. Saimme esimakua keväästä.

Tähän kaupunkiin ei kuitenkaan jäänyt sellaista haikua, että tänne haluaisin uudestaan kuten Budabestiin esimerkiksi jos mietin näitä Baltianmaita joissa olemme käyneet aiemmin. Mutta loma teki tehtävänsä, huikean hauskaa, mukava reissuporukka, hyvää ruokaa ja rentoutumista kävellen ja katsellen. Kotiin oli kiva tulla, jossa oli taas kaikki sujuneet reissun ajan hyvin. Siitä iso kiitos kuuluu Eemelille ja Kiialle! 

    -Martsa

               

Pikku pässeistä oinaiksi

Pikku pässeistä oinaiksi

Pikkuiset karitsat täyttivät 6 viikkoa viikonloppuna. Se on usein pullokaritsoiden tutittelun loppu, mutta meillä jatketaan niin kauan kuin maitorehua on ja pienimmätkin "hyvän kokoisia". Ruokailukertoja toki on vähennetty nyt niin, että syövät vain aamuin illoin. Tuntuu jotenkin oudolta ettei enää ole päiväsyöttöä. Pikkuiset syövät jo kovasti lammas krossia (täysrehua) ja kauraa, heinää tietysti myös. Pientä märehtimistä on havaittu tapahtuvan reilu viikko sitten ekan kerran. 

Kakkiainen ottaa lepiä eläinlääkärin lattialla.

Tällaiset suomenlammaspässit voivat olla jo sukukypsiä jo      10 viikkoisina, joten tässä jo jonkin aikaa mietitty mikä meidän pikkupässien kohtalo oikein on. Se oli jo päätetty, ettei näitä nähdä meidän ruokapöydässä. Tytöt oli alusta asti ajatuksena jäädä meille.

Tuumasta toimeen sitten  ja soitin kunnan eläinlääkärille aikaa pikku poikien kuohitsemiseen. Pojat saivat tutustua myös automatkailuun. Niille laitettiin valjaat ja pojat kävelikin nätisti narussa eläinlääkärin ovesta sisään. 

Toimenpide on helppo ja simppeli niinkuin kissalla tai koiralla, kun kyseessä on näin pienet karitsat. Eläinlääkäri kertoikin, ettei näitä vieraita juuri näy vastaanotolla :D

Pojat saivat rauhoittavan lääkkeen punnituksen jälkeen ja kun alkoivat pötköttelemään niin päästiin hommiin.  Kiveksistä ajettiin karva pois ja puudutus. Homma oli ohi nopeasti, saivat vielä kipulääkkeet lihakseen. Kannoimme pikku pojat autoon ja kotimatka alkoi. Nostimme ne kotona karitsakammariin huilaamaan, kun alkoivatkin jo heräilemään. Mammanpoika omille tavoilleen uskollisena heti jaloille päästyään kömpi mamman tisuille. Kakkiainen oli selkeästi pisempään vaisuna ja maito ei maittanut pullosta. Myöhemmin sitten pikkuisen hörpytteli ja oli krossia syömässä. Hissukseen ovat onneksi ottaneet, etteivät haavat aukea ja tikit repeä. Ja iltapompottelu tänään jää väliin, sen verran vauhtia karitsoilla on iltaisin vapaana tallissa.

Mammanpoika seuraavana vuorossa pöydällä.

Nyt saavat meidän pikkupojat olla rauhassa uuhien kanssa tarvittaessa samassa tarhassa ja mahdollinen puskeminen saattaa jäädä tulematta. Toki nyt ruokinnassa huomioitava ravinto, jottei näille muodostu erittäin kivuliaita virtsakiviä. 

Ai niin, pääsiväthän meidän lampaat paikallislehteenkin pääsiäisen alusviikolla. Toimittaja oli saanut vihiä, että meidän lampolasta löytyy joukko söpöläisyyksiä. Kovasti osasivat poseerata kameran edessä ja maistelivat toimittajan paidanhelmat ja kameran hihnat. Moni onkin tullut kertomaan omista lammastuttavuuksistaan tai lapsuuden lampaista. Kiva että artikeli ilahdutti ja puhututti.

Kuhmoisten sanomat

Nyt iltatallin tekoon. Vettä satanut koko päivän ja ilma ei nyt oikein houkuttele. Toki tämä hävittää lumikasoja kovaa kyytiä. Huomisesta eteenpäin luvattu aurinkoa.

Auringosta saimme Timon kanssa nauttia jo hetken etukäteen Liettuassa, Vilnassa.
Siitä reissusta kerronkin ensikerralla,
siihen asti heipat!
    -Martsa