Joulutohinaa

Joulutohinaa

Taitaapa useassa töllissä ja torpassa olla jouluntuoksua ja omat perinteiset tupsutukset käynnissä. Me emme poikkea valtavirrasta tässä asiassa. Eilen olin vielä töissä ja tyytyväisin mielin pääsin kuin pääsinkin ilman ylitöitä kotiin jouluvapaiden viettoon.

Taisi minulla olla vielä takkikin päällä töistä tullessa, kun heitin perunat kattilaan kiehumaan illalla jotta perunalaatikko saa rauhassa imeltyä uunin pankolla yön yli.

Timo oli iltaa vasten lämmittänyt leivinuunin jotta tänään sinne menee uunillinen joululaatikoita paistumaan ja muhimaan. Olen useana vuonna tehnyt äidilleni joululahjaksi joululaatikot. Ei jää hyllyyn pölyttymään joululahjaksi saamat kipot ja kupot ja äiti saa vuorostaan nauttia "valmiista" joulusta. Toki hän tulee siskoni kanssa meille aattona syömään ja viettämään joulua. Myös vanhimmat lapsetkin saapuvat kotiin, ainakin joksikin aikaa.

Meillä tuoksuu ihanan herkulliselle, ensi yönä kinkku menee uuniin ja saamme herätä aattona herkulliseen tuoksuun.

Tein huomiseksi jälkiruuaksi vaniljapannacottaa mansikoilla. Se on taivaallista ja rakastan pannacottaa ihan hirveesti. Voisinkin helpon pannacotta ohjeen antaa jakoon muillekkin herkkusuille.

Vaniljainen Pannacotta 

1 vaniljatanko

5dl kuohukermaa

1dl sokeria

3 liivatelehteä

500g mansikoita

raastettua sitruunan kuorta

Keittele halkaistu pitkittäin vaniljatanko, kerma ja sokeri noin 2-3min. Jäähdytä hieman. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Ota tangot pois kermaseoksesta ja raaputa pikkulusikalla simenet tangoista lisaa kermaseokseen. Sekoita liivatelehdet kermaseoksen sekaan. Kaada astiaan ja anna rauhassa jäähtyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia. Lisää tarjoillessa ihana mansikkasurvos johon lisätty sitruunan kuorta. Tarjoile herkku.

Kahville tein piparkakun makuisen hyydykekakun, jos sitä joku (minä jaksan!!) jaksaa syödä. Kuusi tuodaan tänään sisälle ja sidotaan kattoon kiinni, koska usein sekin joulun pyhinä on ollut kumollaan. Siitä ei voi syyttää ihmisiä, vaan nelijalkaisia ystäviämme. 

Sisällä alkaa jouluhommelit olemaan siinä mallissa, että minä taidan lähteä lumipyryyn ratsastamaan ja nauttimaan vapaapäivästä.

Ikkunoiden takaa saattaa vielä tänään tonttu kurkistaa, muistetaan olla nätisti. Tosin meidän ikkunoiden takana (yllätys yllätys) löytyy useimmiten Huima..

  Ihanaa joulun aikaa rakkaat lukijat!

     -Martsa

Maton tekoa

Maton tekoa

Ihanaa, vielä tämä päivä vapaata! Heräsinkin vallan myöhään Ilonan kömpiessä viekkuun peiton alle. Timo oli kahvetta jo keitellyt ja hoitanut aamuruokinnan tallissa. Kiireetön aamu on ihan ykkösjuttuja ja harvinaista herkkua. Väsymys ei varsinaisesti ole kaikonnut kirkasvalolampusta huolimatta. Eikä tämän aamun hämäryys ainakaan helpottanut sitä. Odotan jo pitkiä jouluvapaita, jolloin voin olla vaan villasukissa ja pyjamassa (jos maltan).

Ratsastamassa kävin Huimalla. Sussu jäi tarhaan katselemaan, kun pellolla rämmitytin Huimaa. Vähän  lumesta vastetta hevoselle. Yllättävän paljon sitä lunta kaikkiaan on tullutkin. Ohjat pitkinä talsi menemään ja sai venyttää kaulaa pitkäksi. Tessu oli myös mukana vouhottamassa. Timo aurasi ratsastuskentän, mutta pohja on sula niin odotan pientä pakkasta jolloin pohja pysyisi tasaisena ja paremmin ylläpidettävänä talven ajan. Ja tietysti parempi ratsastaa.

Tänään ei hötkyilty ja vaahdottu mihinkään, eikä kyllä jumitettukkaan. Jokainen touhusi yhdessä tai erikseen omiaan. Minä selailin joululehtiä ja iltäpäivästä kannoin matontekeleeni pirtin lattialle levälleen. Ihana leivinuunin lämmössä sitä virkata lattialla. Äitini oli "Sulo Vileninä" ostanut paksua villalankaa kun halvalla sai. Äiti ei keksinytkään sille käyttöä ja minä perin ne sitten.
Olen pitkään etsinyt meille mattoja. Löydänkin usein ihania, mutta hinnat huimaa ja tieto että koirataloudessa maton kestävyys ja pestävyys joutuu koetukselle. Ja taas halvemmat matot eivät joko värityksiltään tai malliltaan istu pirtin puulattialle. Odottaessani rikastumista tai sopivaa mattoa päätin tehdä sen itse virkkuukoukulla ja sillä villalangalla. Tämä matto on ollut vaiheessa jo useamman hetken, välillä tehnyt ja taas ollut unohduksissa. Siitä arviolta tulee 130x 160cm, eli kohtalaisen iso matto. En osaa virkata mitään kauniita mattoja joita meiltä kuitenkin löytyy pari pyöreää. Ne onkin meille tullut Timon serkun vaimon käsistä, joka on todella näppärä  siinä(kin) hommassa.
Kohtalaisen rankkaa istua lattialla ja tehdä noin isoa mattoa, sillä sylissä sitä ei enää käännellä. Nyt puuttuu enään viimeinen raita ja päättely. Mahdollisesti jouluna pääsee ihan lattialle maton virkaa hoitamaan. Vaan ei tarvinnut yksin mattoa tehdä kun Eppu ja Tilda koira koemakasivat mattoa tiukasti ja Eppu myös kokeili kuinka hyvin sen saa tassuilla muokattua mieluisaksi mytyksi. Taisi kelvata, sillä tasainen kuorsaus vierestä kuului..

Voi rakkaus näitä koiria, jotka ovat kyllä niin läsnä päivän touhuissa.

Jostain syystä lapsetkin innostuivat tulla viereen  pelaamaan twisteriä. Tessukin pelasi mukana, istui tasapepuin keskellä twistermattoa ja kovin ylpeänä läsnäolostaan. Vähän oli tiellä, sillä koiran alle jäi useampikin väripampula joten se toi omat haasteensa peliin. Aika solmuun mukulat menivätkin!
 Mukava päivä taas takana touhuineen. Illalla kävimme saunassa ja lapset kävivät välillä lauteilta puhtaassa lumessa kieriskelemässä ja vilvoittelemassa.

Huomenna onkin työaamu, joten nyt unten maille.

Toffeekestit

Toffeekestit

Mitä ihmettä on tapahtunut? En ole vielä kertaakaan tänä joulun alla värkännyt meille toffeeta! Tänään havahduin, kun vapaapäivän kunniaksi luin reseptikirjoja. Niitä ei muulloin kerkiä vilkaisemaankaan. Kaivoin vähän jouluruoka
ohjeita, ihania leivonnaisreseptejä ja toffeeohjekkin löytyi.

Pakko oli korjata lähes katastrofi ja Iisakkia sählystä hakiessa passitin Timon kaupasta hakemaan kuohukermaa.

Nyt keitellään parikymmentä minuuttia imelää lientä kasaan, seuraten sen kuplintaa. Joka joulunalus sinne kuumaan liemeen on pakko ahneuksissaan sormensakkin tunkea ja polttaa.. Mutta on se hyvää!

Kun toffee on valmista, kaadan sen vuokaan jonka olen vuorannut leivinpaperilla ja paloittelen suun mukaisiksi paloiksi. Toffee ei meidän talossa pilaantumaan pääse, joten en osaa sanoa kauanko se säilyy. Keittoaikaa voi lyhentää jos haluaa pehmeää toffeeta ja taas vastaavasti pidentää jos haluaa kovaa ja sitkeää. Itse pidän sitkeänkovasta. Tästä pystyy myös tekemään nekkuja mitä lapsena aina herkuttelimme.

Laitan tähän toffeen ohjeen jos sinäkin haluat kokeilla ja syödä toffee överit ;)

Toffee

Toffee kiehuu kattilassa

2dl kuohukermaa

2dl tummaa siirappia

2dl sokeria

Keitä paksupohjaisessa kattilassa kunnes seos on 120 astetta, (tai vesilasiin tiputtaessa nökäre ja kaada vesi sieltä pois. Jos toffeesta voi pyörittää pallon, niin se on valmista.) Aikaa voi kulua jopa 20 minuuttia. Kaada leivinpaperilla vuorattuun astiaan ja jäähtyneenä pilko palasiksi.

Lahjana tai viemisenä aikaa magee juttu!

jäähtymässä..

Pitkästä aikaa olikin sellainen reippaampi työputki, ja puolikuntoisuutta ollut havaittavissa pienen lämpöilyn kera. Voimat ja puhti vähän hukassa mutta omanlaistaan rauhoitumista sitä kautta.

Eilen olin tyttöjen kanssa Jyväskylässä illalla ostoksilla. En niinkään joulumuistamisia ostamassa vaan Pauliinalle vähän käyttövaatetta. Tapasimme joka vuotiseen tapaan Pauliinan kummitädin ja perinteiseen tapaan nautimme joulukahvit kahvilassa. Hetki istua rauhassa, vaihtaa kuulumiset ja halit. Ihana huomata että ystävyys säilyy, vaikka välimatkat ovat välillä olleet yli tuhatkin kilometriä, eri elämäntilanteet ja vaiheet. Voi olla oma itsensä ja rehellinen itselle ja hänelle, ilman että tarvitsee miettiä mitä toinen ajattelee. Usein olemme eri mieltäkin mutta se ei ystävyyttä riko, sillä perusasioista olemme kuitenkin samaa mieltä.

Mutta voi mahdoton tuota markkinajoulua. Huikeaa tulitusta ja tykitystä joulun johdosta, vilkkuvia valoja ja äkeitä stressaantuneita ihmisiä työpäivän päätteeksi. Se kiire on tarttuvaa, jollei pidä varaansa. Katselin sitä vauhtia ja kiirettä, asia vain tarkentui mielessäni. Ihan kohta hypätään autoon ja ajetaan maalle. Ihan pilkkopimeään metsään jossa ainoa ääni on tuulen humina. Sen hetken jaksan tuota markkinameininkiä, tietäen että pääsen sieltä sekamelskasta aikanaan pois.

Tämä päivä onkin mennyt himmaillen kotosalla kuunnellen enkelikellojen kilinää, hevosten heinän rouskutusta ja kellon tikitystä. 

Mukavaa viikoloppua kaikille!

       -Martsa

100- vuotias Suomenneito

100- vuotias Suomenneito

Kiitollisena, liikuttuneena ja kovin hartaana istun pirtissäni yli 200 vuotta vanhalla penkillä. Tässä penkillä on eräskin kulkija aikoinaan nukkunut. Oma pappani oli sodassa, raskaana olleelle mummulle sanoi vain, että jos tyttö syntyy niin nimeksi tulisi Raili. Railihan tytöstä tuli, kiireellä tulikin. Kesken peltohommien Irma mummuni synnytti pihatalomme kammarissa. 

Valitettavasti en saanut tutustua pappoihini, he kuolivat ennenkuin maailmasta mitään ymmräsin. Timon pappa eturintamalla oli joukon jatkona, haavoittuenkin. Aikanaan oli paluu normaaliin arkeen sodasta hänellä, niinkuin monella muullakin sangen hankalaa. Ei niistä juuri puhuttu avoimesti.

Minun sukupolvi vielä kantaa sodan perimää, isovanhempien puhumattomuutta sodasta, vanhempiemme saamaa mallia heiltä. Mutta minun lapsillani ei ole ehkä enää niin selkeää kuvaa Suomen historiasta ja sodasta. Ne ovat vain tekstejä tai sanoja jonkun suusta. Ei siellä olleiden ihmisten, niinkuin minun sukupolvellani vielä on. Omalla kunnioituksellamme ja kiitollisuudella voimme siirtää jälkipolville jotain arvokasta mikä ei ole ollut itsestäänselvyys. 

Toisinaan vanhusten silmistä valui kyynel, kun kuulivat iltahuudon, elämää juoksuhaudoissa tai finlandian. Välttämättä sodasta ei puhuttu tai muisteltu, mutta sieltä vanhuksen syvimmistä muistilokeroista nousi ylös jotain joka liikutti heitä hyvin syvästi. Toisinaan kymmenien vuosienkin jälkeen nousi öisin painajaisia uniin ja kovaa sydäntä särkeää huutoa, hätä oli kova. Tuntematon sotilas saatettiin kuitata, että eipähän sitä tarvitse kahtoa kun on omin silmin rintamalla nähnyt sen hävityksen. 

Tänään salimme ikkunassa palaa kaksi kynttilää, koti ja isänmaa. Salin hirret kun osaisivat puhua, kertoisivat ne varmasti sodasta. Irma mummuni teki verhoja ja pöytäliinoja käytöstä poistetuista kangassäkeistä, joissa kuljetettiin jauhoja. Hän kirjaili verhot ja pöytäliinat kauniisti, yhdisteli säkit toisiinsa mhdollisimman huomaamattomasti ja laittoi ne sievästi esille. Tänä päivänä ne koristavat salin ikkunoissa, samaiset jauhosäkit kauniisti kirjailtuina. Ei mummullakaan varmasti kotijoukoissa ollut raskaana helppoa, odotella rintamalta postia. Tuliko siellä paperin välissä rintalaatta vai miehensä käsialalla kirjoitettu kirje. 

Kiitollisin ja nöyrin mielin juhlimme 100 vuotiasta Suomea. Asiat voisivat olla toisinkin- paljon huonommin. Olkaamme kiitollisia siitä, mitä meillä on ja kannetaan vastuu ja kunnioitus itsenäisyydestä eteenpäinkin. Kiitos!

           -Martsa

Kiitos kuuluu myös suomenhevoselle!

Välikammarin remontti

Välikammarin remontti 

Välikammari on tällä erää meidän vanhempien valtakuntaa. Me nukumme siinä, ja voin kertoa että liikenne huoneessa on hurjaa. Varsinkin ruuhka aikana, eli aamuisin ja iltaisin.. Ja sen vuoksi se on siis meidän makkarina. Välikammari on läpikulkuhuone, eli siitä on kulku keittiöön ja saliin. 

Huone oli 70-luvulla remontoitu. Huonetta oli silloin madallettu ja ikkunat muutettu isoiksi ruuduiksi. Lattioihin oli lähinnä reunoihin laitettu lasivillaa ja paikoin siellä tuuli humisi lankkujen alla ja näin ollen myös jalkaan todella viileä. Seiniin oli laitettu tekstiilihaltex levy ja lastulevyä. Silloin varmasti tyylikäs valinta mutta nyt niin last season. Huone riisuttiin lähes alkutekijöihinsä. Ikkunasta vipattiin romua ulos ja oven kautta

Kamarin lattian alta. Oviaukko saliin päin.
Huone oli hyvin vihreä, kuten haltex levyistä huomaa

uutta sisään. Näin ne hommat meillä etenee... Touhussa mukana oli taas koko kattilakunta. Hengityssuojaimet oli välttämättömät, sillä hiiren pas*** oli ja virtsa haisi. Lattian alta löytyi hiiren tuhoja ja tuulen käytäviä (ja ihan mahdoton huiku). Ei ihme että putket talvisin jäätyivät meillä lapsuudessa. Nyt vesiputket tulevat pinta asennuksena jolloin vuodot huomataan ja meillä ei ole niin kylmää enään että jäätyisivät.

Pojat ovat saaneet tehdä remonttia meidän kanssa,
aika monta hommaa tietävätkin
ja ei ihan peukalo keskellä kämmentä ole. Eemelillä purkuduunia..

Seiniä repiessä alas, löysin upeita tapetin jäämistöjä. Ihanat käsin maalatut tapetit olivat ennen koristaneet huonetta. Harmi ettei se ollut lainkaan pelastettavissa.

Huonehan on ihanan valoisa, kun molemmissa päissä huonetta on ikkunat (itään ja länteen). 

Lattia maalattu permolla, kuten salin ja peräkammarin lattia.
Uunin edustalle tehtiin valu mahdollisia laattoja varten (edelleen laatoittamatta kun löytyisi sopivat laatat..)

Ihana kuviointi tapeteissa ollut aikanaan.

Purkamisen jälkeen pääsimme lattiaan laittamaan ekovillaa, tervapaperia ja lankut tapituksiinsa takaisin. Seiniin levytys ja paperitapetit paperiliisterillä liisteröiden. Ja taas oli luvassa listojen hiomista ja maalausta oviin ja ikkunoihin. Mutta pikkuhiljaa huone muuttui valoisaksi ja viihtyisäksi.

Tämän hetken kuvia valmiista huoneesta ei pysty ottamaan, sillä tavarapaljous pursuaa (viikkaamattomat pyykit, piirongin päällinen tursuaa joulumuistamisia ja joulupapereita ja villakoiriakin on nurkissa nukkumassa). Lupaan laittaa niitäkin, kunhan meillä on siivouspäivä.. 

Mukavaa viikon alkua kaikille!

K-raudasta löytyi kaunis ja hillitty
talon henkeen sopiva tapetti.
Pohjaltaan harmahtava ja kuvio valkea.

Valoa pimeyteen

Valoa pimeyteen

Kirjaimellisesti. Ensinnäkin lunta satanut koko päivän välillä enemmän ja välillä vähemmän.  Joka tapauksessa niin, että kurainen maisema muuttui puhtaan valkoiseksi ja sopivasti joulukadun avajaisiin. Tuli heti paljon jouluisempi olotila ja olipa autoillessa laitettava soimaan raskasta joulua cd;ltä. 

5 nisseä tuuletti talvista keliä  radion katveessa.

Toisekseen kirkasvalolamppu löysi tiensä minun yöpöydälle. Luulin, etten enää omista koko lamppua. Jossain vaiheessa pojat (tällä kertaa Eemeli ja Timo..) tarvitsivat sitä valon lähteeksi johonkin äärimmäisen tarkkaan jobiin. Yleensä kun pojille jotain lainaa niin varmuutta ei ole että sen takaisin saisin siinä kunnossa, kuin lähtiessä jollei ollenkaan. No sieltäpä se löytyi- perunakellarista. En sano mitään enkä enempää mutta lamppu siis toimii ja sehän riittää. Se ei ole ikinä ollutkaan mikään kaunokainen. Ja kirkasvalo lampuista mahdetaan olla montaa mieltä. Niin minäkin olen. Mutta jos vitamiinit, terveellinen ruoka ja ulkoilu on kokeiltu virkistäytymiskeinoina ja se ei ole auttanut, niin silloin kannattaa kokeilla lamppua. Meille se tuli jostakin, ilman isoa hankkimis sessiota. Olen sen seurassa usean piemeän syksyn viettänyt ja uskon "valaistumiseen". Toki muina talvina olemme poikenneet aurinkoa tapaamassa etelässä. Mutta nyt aloitan ammentamisen valon loisteessa aamuni. Tiedän, että olen armottoman myöhässä, sillä sitä olisi pitänyt käyttää syksystä asti. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. 

Ensimmäinen joulukalenterin luukkukin avattu ja lapsilla on omat sukat takan reunalla roikkumassa. Jokaisella lapselle olen ommellut samantyyliset sukat heidän ollessaan ihan pikkiriikkisiä ja jemmassa oli tuleville lapsosille. Jokaisessa sukassa  komeilee kunkin lapsen alkukirjain. Tein myös lasten serkuille myös samanlaiset sukat aikanaan. Sukkiin ilmaantuu öisin yllätyksiä. Sepä se sitten vähän jännittikin kuopusta. Viljamia vähän nauratti sukkatouhut. Antaakin olla, silti sinne on aina niin kiva aamuisin kurkistaa. Viljaminkin.

Nyt nukkumaan, kovasti puuhasteltu koko päivä, joten tokko unta kovin kauaa tarvitsee odotella.

Ihanaa joulukuuta ja lokoisaa viikonloppua!

     -Martsa

Ilonan ja IIsakin sukat, tuplavuorella. Ja minun mummun vanhoilla pitseillä koristellut.

Matalapainetta

Matalapainetta

Tykkään syksystä. Kauniista ruskan väreistä, kuulakkaista päivistä ja maatuvasta tuoksusta. Rakastan pimeneviä iltoja, takkatulta, villasukkia ja vilttejä. Tämä syksy näyttänyt nyt vähän toisenlaista otantaa. Kuraisia kintereitä, mutaisia koiria (ja juu, ei vanhassa hirsitalossa vaan ole toimivaa kodinhoitohuonetta jonka läpi vaan kuljetaan ja tadaa kura jää sieppariin..), ärripurri hevosia vesisateessa, lällyä ja löllöä joka paikassa. Vettä tulee niin että kohta ostan kanootin ja kolalla työnnän mutaa tarhassa lumen sijaan. Ei yhtään kiva.

Koetan kuitenkin tiristää hyvää mieltä ja positiivista ajattelua, vaikka hampaat irvessä. Tänään olimme metsälenkillä kavioeläinten ja koirien kanssa. Matka taittui hitaasti. Mutta kerkisi nauttimaan kiireettömyydestä ja hetkestä. Paljon kerkisi näkemään ja keskittymään. Eppu jäi jälkeen (niinkuin nykyään joka kerta) ja rassu ulvoi. Sitä piti huutaa ja odottaa. Milloin muisti tulla ja milloin unohtui nuuhkimaan.. Sussu kahmi suunsa täyteen keltaisia heinätuppaita  ja sitä hopotettiin välillä. Huimaa askarrutti metsän rapinat, korvat pyöri kuin ropellit päässä. Huimaa hirvitti. Onneksi Tessu otti johdon, Jonka perässä kuljimme rohkaistuneina. On tämä melkoinen kulkue. Tilda oli mukana osan matkasta, mutta Tildaa ei tuo kuravelli houkuta ja kyllästyi ja hilpoi kotiin. Lenkki virkisti, vaikka vesi tuoksui ilmassa ja pilvet roikkui alhaalla. Hellaakin lämmittäessä savu jäi alas pyörimään matalapaineen takia.

On vähän melankolinen olo. Ei masentunut tai ahdistunut vaan ilmaan sopiva. Hieman uninen, ei ajatukset ihan kirkkaina ja vällyn alle olisi tehnyt mieli mennä ja popsia suklaatia. Haistattaa kelille pitkät. Unohtaa kaikki ikävät asiat, laskut, maailman pahuus ja kurjuus. 

Mikä munasaalis!!

Kunnes menin ruuan (ja jälkiruokatorttujen ja kahvin) jälkeen iltatalliin, niin siellä odotti ankat ovella. Olipa heillä asiaa, kuorossa kvaakkuivat ja tulivat perässä. Kanat odotti ovella tulkkuja (olin unohtanut ne) ja tarjosin heille raakoja kananmunia ( rikon ne heidän nenän eteen ja ne nokkivat kovaa kyytiä), kylläpä teki kauppansa! Munintatalossa oli iso lasti kananmunia, ihania ja erivärisiä . Isoja ja pieniä ihania maalaismunia! 

Lampaat juttelivat ja pyysivät kauraa. Tarjoilu pelasi ja perinteiset rapsutteluhetket ruuan päälle. Renttu pässi tuppaa edelleen sykkyyn ja rakastaa halitella ja suukotella. Voiko iltatallin jälkeen enää "melankalisoitututtaa"? Ei voi, terapia tuli taas tilauksesta ja tarpeeseen. Eläimet eivät osaa esittää kiinnostustaan tai ystävyyttään, vaan kyllä se on vilpitöntä ja niin ihanaa! Ihana olla odotettu vieras tallissa, saada iloisia kiitoksia ruuasta ja puhtaudesta. Hetki paijata ja pulputtaa niille hassuja juttuja. Nämä katselee päät kallellaan ja niin lumoutuneena, että kyllä siinä kokee olevansa tärkeä asioineen. 

Ei turhaan ole ollut aikanaan  mielenterveystoimisto-kyltti tallin oven päällä. Harmi että se kärsi myös vesisateista  ja kupristui. Pitäisköhän tehdä uusi? Kyllä se niin toimiva terapiakeskus on, suosittelen!

Renttu pässi ja minä halaillaan, Renttuakin ihan kuin hymyilyttäisi kainalossa!

Päättelytehtävä

Päättelytehtävä

Sanan varsinaisessa merkityksessä. Nimittäin rakastan tehdä kaulureita, tumppuja ja sukkia. Se on terapeuttista ja valmista tulee. Samalla voi puhua, katsoa telkkaria tai vain miettiä omia juttuja. Ihana viedä tuliaisiksi, antaa lahjana tai tehdä mittatilaustyönä. Mutta se hiivatin päättely.. Ai että, en millään jaksaisi siihen souviin ruveta. Nyt se on edessä. Ei lämmittimiä päättelemättä voi antaa, paketoida tai ottaa käyttöön. Olen hamstrannut näitä lokakuusta lähtien, nyt alkaa olemaan h-hetki...

Mukavaa sunnuntaita, varokaa liukasta ajokeliä!

                 -Martsa

Höntsäily- perjantai

Höntsäily- perjantai

Taas on perjantai! Miten nämä viikot suorastaan juoksevat. Ja tasan kuukausi jouluun. Eilen aloitin uudet tumput, hempukkaisen suloiset pinkit. Lahjakääröön nekin menevät. Illalla kävimme saunassa Padasjoen uimahallissa, tietysti samalla uimassa. Se on ihan paras uimahalli! Tai minä tein lihasjuttuja vedessä, siitä saa hyvän vastuksen, Tänään vähän lihaksissa tuntuukin eilinen jumppa.Se on ihan paras uimahalli! Halpa ja simppeli. Ja siisti! 

Ratsastamassa kävin aamun hämärän väistyessä ja sen päälle pikku verryttelynä Timon kanssa siivosimme talon. Meillä on siihen selkeä jako, hän imuroi minä moppaan. Tässä huushollissa näkee siivouksen jäljen. Sen verran kuraa, mutaa ja hiekkaa koirat kuljettaa tassuissaan sisälle. Siisteyttä kestää niin kauan kun koirille tulee seuraava pisuhätä. Eli jos haluaa nauttia siististä kodista, se pitää nauttia heti, mieluummin jo siivotessaan..

Mutta nyt istahdan taas kutimien äärelle, nautin kotoilusta ja viimeisestä vapaapäivästäni ja odotan ruokaa. Uuniruokaa, jota ei tarvitse hämmennellä ja tehdä. Kypsyy itsekseen. Ihan parasta!

Kivaa perjantaita sullekkin!

  -Martsa

Tuulispäivä

Tuulispäivä

 Tänään on juuri sellainen päivä. Tuuli vihmoo hirsitalon nurkissa, lumi pöllyää vaakaan ja meillä siis tuuletuspäivä. Tuuletuspäivä siksi että hirsiseinien jostain pikkiriikkisistä kolosista aina pääsee tuulenpuhuri sisään. Ei ole nääs pullotalo!

Hevoset on lumen kuorruttamina tarhassa ja leikkivät hippaa keskenään. Se tapahtuu niin, että Sussu aikansa kihnaa Huiman nenän edestä pikku ravilla ohi ja hupsis välillä pikkuisen ärsyttäen tallomalla heinäkasasta tai tuuppasemalla hipaisten Huimaa jonka pinna katkeaa ja hippa on valmis. Sussu vilistää edellä silmät loistaen pikku pukkeja tehden ja Huima perässä väistellen pikku tamman peppua ja takajalkoja. Hetken meuhkaavat, sitten taas syödään kunnes taas alkaa sama hippa uudelleen. Sama kaava, tuttu ja turvallinen. Arkinen. Toiseen luottaen ettei se pahalla.. Kerjää vaan hetken huomiota. Vähän niinkuin me ihmisetkin välillä.

Lampaat ja ankat jäivät  talliin pitämään kanoille seuraa. Pikku tipuset ei tarkenisi ulkona vaikka isommat hetken saattaisivatkin marssia kukon tahdissa. Ja ankat kestävät pikku pakkasen mutta olkoon nyt ainakin vielä sisällä. Voihan olla, kun lähden talleja siivoamaan, niin päästän ankkaset pyllymäkeen. Luit todellakin oikein. Ne laskevat pyllymäkeä tallinpihalla, pengertä alas pyllyllään ja nousevat penkereelle uudelleen ja taas alas. Yritän joskus onnistua kuvaamaan tilanteen, mutta Timo sanoi että jos ankat osasisivat hurrata ja taputtaa toisilleen niin ne tekisivät sen.. Minua on jopa alkanut kiinnostamaan kuinka paljon Disney aikanaan oli perehtynyt ankkojen sielunelämään, kun loi Aku Ankan..

Eilinen vapaa päivä meni asioita toimitellessa. Kävin ison kauppakierroksen, ettei minun tarvi mennä tänään tai oikeastaan huomennakaan kauppaan. Minut tuntevat, tietävät minun "kauppa allergian". En jaksa sosiaalisia tilanteita, vaan ulkoistan hyvin usein vapaapäivinä kauppareissut. Kaipaan hiljaisuutta, rauhaa ja yksinäisyyttä. Oli myös Iisakin terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotto ja tietysti hurja kasa pyykkiä, tekemättömiä töitä, puun kantoa, lampaiden ja ankkojen pehkujen kuivittelua, uunien lämmitystä ja vaatteiden viikkausta. Ja ratsastusta! Pitkästä aikaa, ja vihdoin. Huiman jalka siis kuntoutui ja pääsimme rauhalliselle maastolenkille. Tai siis piti. Huima oli kerännyt iloista energiaa ja Sussu peräponina kulki ja ihana suora ylämäkineen edessä ja Huima puhkui tanssien paikoillaan ja Sussu pepussa kiinni puhisi, niin en malttanut vaan annoin hevosten laukata. Voi ilopukkeja ja riemua! Virkistävää ja taas loppu matka kävelimme. Ei makeaa mahan täydeltä.

Tänään hellan lämmössä taas kahviteltu ja makeanhimoon piti nopsaan leipasta kastettavaa. Rakastan siirappiviipale pipareita ja sukulaiset varmaan kohta kyllästyvät, sillä niitä usein meillä juhlissa tarjotaan, lahjoina vien jouluisin ja muutoinkin. Ihanan sitkeitä, toffeisia pipsuja. Laitan ohjeen sinullekkin tähän, jos haluat kokeilla ja viedä tervehdyksenä rakkaille.

Siirappiviipale piparit n. 50 kpl

Juur uunista tulleina, viipaleiksi leikattuna. Pahus, unohdin itse
laittaa siirapin mutta makoisia silti!

200g voita
2,5dl ruokosokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
3tl vaniljasokeria
5dl vehnäjauhoja
2tl ruokasoodaa

Voi ja sokeri vatkataan, lisäten keltuaisen ja siirapin sekoittaen sekaan. Sitten kuivat aineet sekoittaen joukkoon. Anna levähtää hetki jääkaapissa. Muotoile viisi pötköä pellille ja painele tasaiseksi ja paista 200c ja 10 minuuttia. Uunista oton jälkeen leikkaa veitsellä viipaleiksi.


Kun ilma on tuollainen, se suorastaan houkuttelee touhuamaan kaikenlaista kivaa sisällä. Touhuan ystävälleni pukinkonttiin tumppuja. Teen ne niin että niistä tulee paksut ja lämpimät. Hän on nuoruusvuosista kulkenut mukanani. Ystävyys on kestänyt välimatkat ulkomailla, eri vaiheet elämässä ja on luottotyyppi. Hän on myös esikoisemme kummitäti ja minä heidän kuopuksen kummitäti. Ystävyytemme alkoi Kiuruvedellä hevostenhoitajakoulussa 90- luvun alussa. Olemme ikuisia heppatyttöjä, näemmä. Vaikka kumpikaan ei sitä enää työkseen teekkään, mutta harrastuksena se on säilynyt. Ajatuksella joka silmukan teen juuri hänelle, häntä ja meitä ajatellen.



Vielä kahvikupillinen, hetki omaa aikaa ja hiljaisuutta. Rakastan kuunnella nurkkien suhinaa, tuulen osumista lasiin. Hiljaisuutta. Sillä tunnin päästä tämä hetki on ohi, talo täyttyy kouluaisislta, läksyiltä ja koulukuulumisilta.


Tuulispäivää sinullekkin!
  -Martsa

DIY havukranssi

DIY havukranssi

Tänään satoi välillä vettä, mutta emme antaneet sen haitata minun ja Ilonan askarteluhetkeä ja metsäretkeä.

Päätimme tehdä ulko ovien pieleen joka vuotiset havukranssit kaunistamaan ovenpieliä. Ne ovat helppo tehdä, vie aikaa ehkä ensimmäisellä kertaa puolesta tunnista vajaaseen tuntiin.

Tarvikkeina tarvimme vanhan sanomalehden, maalarinteippiä, ohutta askartelurautalankaa, sivuleikkurit tai sakset ja koristenauhaa.

Ensin kieritän sanomalehdestä rullan (kulmasta kulmaan kaksi aukeamaa rinnakkain), jonka kieputan pyöreäksi renkaaksi. Maalarinteipillä rengasta voi vahventaa ja samalla muotoilla kohtuullisen pyöreäksi. Tällä kertaa en löytänyt maalarinteippiä ja jesari oli tallissa. Jesarilla on tärkeämpi tehtävä tallissa, tarvittaessa tehdään siitä töppösiä betadinehauteisiin hevosten kavioihin..

Minä kieritin pari kierrosta askartelurautalankaa. Tätä voi ostaa Kuhmoisista K-kauppa Kipparista (hyllyköstä josta löytyy nuppineuloja, huopapaloja huonekalujen alle ym..). Joskus hätäpäissäni olen ostanut myös Kuhmoisten kukkakaupasta Hinskalan Tainalta.

Pujottelin muutaman havun malliksi rautalangan väliin,
 jonka olin kieputtanut renkaan ympärille.

Nyt sakset, sanomalehtirengas ja rautalanka mukaan metsään. Muistathan, ettet voi muiden metsistä käydä hakemassa havuja ilman lupaa. Leikkasin havunoksia, noin 20 cm;n tupsuskoita valmiiksi ennenkuin aloitin niiden asettelun. Laitoin muutaman oksan rautalangan väliin jo vähän peittämään sanomalehteä.

 Nyt rautalanka muutamalla kierroksella valmiiksi ja pikkuhiljaa havuja lisäämään kranssiin peittäen rengasta. Kiristä rautalangalla havunoksat renkaaseen ja sujauta rautalanka reiästä kiertäen.

Nyt pientä hienosäätöä,koristenauhaa
ja muita koristeita maun mukaan.

Sitten kun kranssi alkaa näyttämään tuuhealta ja kivalta, voit olla tyytyväinen kättesi jälkeen. Teen havujen keräyksen metsässä ja sidon siellä, ei tule havunneulasia sisälle ja en leikkaa turhaan ylimääräisiä oksia. 

Nyt voit kieputtaa koristenauhaa, ledivaloja, joulukoristeita, käpyjä.. Mielikuvitus vain rajana. Tämän voi "hävittää" helposti polttamalla, ja koukkimalla pesästä rautalangan ja laittaa se pelkästään pienmetalliin.

Tämä on kiva tuliainen ystäville tai koristeeksi omaan ulko oveen. Mitä useamman tekee, sitä nopeammin ja helpommin homma alkaa sujumaan. Kannattaa kokeilla sinunkin!

 Leppoisaa viikonloppua sulle!

                                -Martsa

Nauhalla voi vielä muotoilla kranssia, tee koukku kranssin taakse joko rautalangasta tai koristenauhasta.