Tuulispäivä

Tuulispäivä

 Tänään on juuri sellainen päivä. Tuuli vihmoo hirsitalon nurkissa, lumi pöllyää vaakaan ja meillä siis tuuletuspäivä. Tuuletuspäivä siksi että hirsiseinien jostain pikkiriikkisistä kolosista aina pääsee tuulenpuhuri sisään. Ei ole nääs pullotalo!

Hevoset on lumen kuorruttamina tarhassa ja leikkivät hippaa keskenään. Se tapahtuu niin, että Sussu aikansa kihnaa Huiman nenän edestä pikku ravilla ohi ja hupsis välillä pikkuisen ärsyttäen tallomalla heinäkasasta tai tuuppasemalla hipaisten Huimaa jonka pinna katkeaa ja hippa on valmis. Sussu vilistää edellä silmät loistaen pikku pukkeja tehden ja Huima perässä väistellen pikku tamman peppua ja takajalkoja. Hetken meuhkaavat, sitten taas syödään kunnes taas alkaa sama hippa uudelleen. Sama kaava, tuttu ja turvallinen. Arkinen. Toiseen luottaen ettei se pahalla.. Kerjää vaan hetken huomiota. Vähän niinkuin me ihmisetkin välillä.

Lampaat ja ankat jäivät  talliin pitämään kanoille seuraa. Pikku tipuset ei tarkenisi ulkona vaikka isommat hetken saattaisivatkin marssia kukon tahdissa. Ja ankat kestävät pikku pakkasen mutta olkoon nyt ainakin vielä sisällä. Voihan olla, kun lähden talleja siivoamaan, niin päästän ankkaset pyllymäkeen. Luit todellakin oikein. Ne laskevat pyllymäkeä tallinpihalla, pengertä alas pyllyllään ja nousevat penkereelle uudelleen ja taas alas. Yritän joskus onnistua kuvaamaan tilanteen, mutta Timo sanoi että jos ankat osasisivat hurrata ja taputtaa toisilleen niin ne tekisivät sen.. Minua on jopa alkanut kiinnostamaan kuinka paljon Disney aikanaan oli perehtynyt ankkojen sielunelämään, kun loi Aku Ankan..

Eilinen vapaa päivä meni asioita toimitellessa. Kävin ison kauppakierroksen, ettei minun tarvi mennä tänään tai oikeastaan huomennakaan kauppaan. Minut tuntevat, tietävät minun "kauppa allergian". En jaksa sosiaalisia tilanteita, vaan ulkoistan hyvin usein vapaapäivinä kauppareissut. Kaipaan hiljaisuutta, rauhaa ja yksinäisyyttä. Oli myös Iisakin terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotto ja tietysti hurja kasa pyykkiä, tekemättömiä töitä, puun kantoa, lampaiden ja ankkojen pehkujen kuivittelua, uunien lämmitystä ja vaatteiden viikkausta. Ja ratsastusta! Pitkästä aikaa, ja vihdoin. Huiman jalka siis kuntoutui ja pääsimme rauhalliselle maastolenkille. Tai siis piti. Huima oli kerännyt iloista energiaa ja Sussu peräponina kulki ja ihana suora ylämäkineen edessä ja Huima puhkui tanssien paikoillaan ja Sussu pepussa kiinni puhisi, niin en malttanut vaan annoin hevosten laukata. Voi ilopukkeja ja riemua! Virkistävää ja taas loppu matka kävelimme. Ei makeaa mahan täydeltä.

Tänään hellan lämmössä taas kahviteltu ja makeanhimoon piti nopsaan leipasta kastettavaa. Rakastan siirappiviipale pipareita ja sukulaiset varmaan kohta kyllästyvät, sillä niitä usein meillä juhlissa tarjotaan, lahjoina vien jouluisin ja muutoinkin. Ihanan sitkeitä, toffeisia pipsuja. Laitan ohjeen sinullekkin tähän, jos haluat kokeilla ja viedä tervehdyksenä rakkaille.

Siirappiviipale piparit n. 50 kpl

Juur uunista tulleina, viipaleiksi leikattuna. Pahus, unohdin itse
laittaa siirapin mutta makoisia silti!

200g voita
2,5dl ruokosokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
3tl vaniljasokeria
5dl vehnäjauhoja
2tl ruokasoodaa

Voi ja sokeri vatkataan, lisäten keltuaisen ja siirapin sekoittaen sekaan. Sitten kuivat aineet sekoittaen joukkoon. Anna levähtää hetki jääkaapissa. Muotoile viisi pötköä pellille ja painele tasaiseksi ja paista 200c ja 10 minuuttia. Uunista oton jälkeen leikkaa veitsellä viipaleiksi.


Kun ilma on tuollainen, se suorastaan houkuttelee touhuamaan kaikenlaista kivaa sisällä. Touhuan ystävälleni pukinkonttiin tumppuja. Teen ne niin että niistä tulee paksut ja lämpimät. Hän on nuoruusvuosista kulkenut mukanani. Ystävyys on kestänyt välimatkat ulkomailla, eri vaiheet elämässä ja on luottotyyppi. Hän on myös esikoisemme kummitäti ja minä heidän kuopuksen kummitäti. Ystävyytemme alkoi Kiuruvedellä hevostenhoitajakoulussa 90- luvun alussa. Olemme ikuisia heppatyttöjä, näemmä. Vaikka kumpikaan ei sitä enää työkseen teekkään, mutta harrastuksena se on säilynyt. Ajatuksella joka silmukan teen juuri hänelle, häntä ja meitä ajatellen.



Vielä kahvikupillinen, hetki omaa aikaa ja hiljaisuutta. Rakastan kuunnella nurkkien suhinaa, tuulen osumista lasiin. Hiljaisuutta. Sillä tunnin päästä tämä hetki on ohi, talo täyttyy kouluaisislta, läksyiltä ja koulukuulumisilta.


Tuulispäivää sinullekkin!
  -Martsa