Toffeekestit

Toffeekestit

Mitä ihmettä on tapahtunut? En ole vielä kertaakaan tänä joulun alla värkännyt meille toffeeta! Tänään havahduin, kun vapaapäivän kunniaksi luin reseptikirjoja. Niitä ei muulloin kerkiä vilkaisemaankaan. Kaivoin vähän jouluruoka
ohjeita, ihania leivonnaisreseptejä ja toffeeohjekkin löytyi.

Pakko oli korjata lähes katastrofi ja Iisakkia sählystä hakiessa passitin Timon kaupasta hakemaan kuohukermaa.

Nyt keitellään parikymmentä minuuttia imelää lientä kasaan, seuraten sen kuplintaa. Joka joulunalus sinne kuumaan liemeen on pakko ahneuksissaan sormensakkin tunkea ja polttaa.. Mutta on se hyvää!

Kun toffee on valmista, kaadan sen vuokaan jonka olen vuorannut leivinpaperilla ja paloittelen suun mukaisiksi paloiksi. Toffee ei meidän talossa pilaantumaan pääse, joten en osaa sanoa kauanko se säilyy. Keittoaikaa voi lyhentää jos haluaa pehmeää toffeeta ja taas vastaavasti pidentää jos haluaa kovaa ja sitkeää. Itse pidän sitkeänkovasta. Tästä pystyy myös tekemään nekkuja mitä lapsena aina herkuttelimme.

Laitan tähän toffeen ohjeen jos sinäkin haluat kokeilla ja syödä toffee överit ;)

Toffee

Toffee kiehuu kattilassa

2dl kuohukermaa

2dl tummaa siirappia

2dl sokeria

Keitä paksupohjaisessa kattilassa kunnes seos on 120 astetta, (tai vesilasiin tiputtaessa nökäre ja kaada vesi sieltä pois. Jos toffeesta voi pyörittää pallon, niin se on valmista.) Aikaa voi kulua jopa 20 minuuttia. Kaada leivinpaperilla vuorattuun astiaan ja jäähtyneenä pilko palasiksi.

Lahjana tai viemisenä aikaa magee juttu!

jäähtymässä..

Pitkästä aikaa olikin sellainen reippaampi työputki, ja puolikuntoisuutta ollut havaittavissa pienen lämpöilyn kera. Voimat ja puhti vähän hukassa mutta omanlaistaan rauhoitumista sitä kautta.

Eilen olin tyttöjen kanssa Jyväskylässä illalla ostoksilla. En niinkään joulumuistamisia ostamassa vaan Pauliinalle vähän käyttövaatetta. Tapasimme joka vuotiseen tapaan Pauliinan kummitädin ja perinteiseen tapaan nautimme joulukahvit kahvilassa. Hetki istua rauhassa, vaihtaa kuulumiset ja halit. Ihana huomata että ystävyys säilyy, vaikka välimatkat ovat välillä olleet yli tuhatkin kilometriä, eri elämäntilanteet ja vaiheet. Voi olla oma itsensä ja rehellinen itselle ja hänelle, ilman että tarvitsee miettiä mitä toinen ajattelee. Usein olemme eri mieltäkin mutta se ei ystävyyttä riko, sillä perusasioista olemme kuitenkin samaa mieltä.

Mutta voi mahdoton tuota markkinajoulua. Huikeaa tulitusta ja tykitystä joulun johdosta, vilkkuvia valoja ja äkeitä stressaantuneita ihmisiä työpäivän päätteeksi. Se kiire on tarttuvaa, jollei pidä varaansa. Katselin sitä vauhtia ja kiirettä, asia vain tarkentui mielessäni. Ihan kohta hypätään autoon ja ajetaan maalle. Ihan pilkkopimeään metsään jossa ainoa ääni on tuulen humina. Sen hetken jaksan tuota markkinameininkiä, tietäen että pääsen sieltä sekamelskasta aikanaan pois.

Tämä päivä onkin mennyt himmaillen kotosalla kuunnellen enkelikellojen kilinää, hevosten heinän rouskutusta ja kellon tikitystä. 

Mukavaa viikoloppua kaikille!

       -Martsa