Salin kattovalaisimen matka

Salin kattovalaisimen matka 

Nihtilän tila on vanha kantatalo kirkonkylässä. Nihtilä jaettiin 1700-luvulla useisiin osiin, isojaon myötä talostamme tuli Säynätjärvi-Nihtilä. Jaossa Nihtilän kruunutilaan tuli 225ha maata, josta peltoa 12ha ja metsää 190ha.

Talossa on asuttu enemmän ja vähemmän omaa sukua, mutta myös vuokralaisia on tilalla ollut. Tilasta on myöhemmin lohkottu maata eri toimituksin. Tilan kivinavetta on vanhimpia koko pitäjässä.

(lainaus kirjasta Patavesi -Täppisen mäeltä Torvelaan, kirjoittajat A.Mattila ja K.Vitikainen, 2016)

Kuten edellisessä tekstissä kerroinkin Toivon perheestä joka asui kahta kammaria Nihtilässä, siitä tarina jatkuu salin kattovalaisimen pitkään reissuun josta kotiutui yli 60 vuoden jälkeen.

Pidimme jo Nihtilää silloin kesäpaikkanamme ja remontoimme huoneita hitaasti mutta varmasti. Eräänä kesäiltana oli ollut sukukokous Salokummussa, jossa myös äitini oli ollut mukana. Äiti tuli Toivon tyttären Mirjan kanssa meille. Oli hellepäivä ja he kävivät meidän rannassa uimassa ja virkistytäymässä.

Tullessaan sieltä Mirja kysyi saisiko katsoa Nihtilän talon sisälle ja kertoi kuinka oli pikkuisena tyttönä asunut juurikin niissä kammareissa. Puhelinhuoneessa, eli välikammarissa hän oli nukkunut kovassa kuumeessa kun Aini oli touhunnut keittiössä ja muiden lasten ollessa koulussa.

Ihanaa oli kuunnella kertomusta kodistamme ja siellä tapahtuneista asioista. Kertojia suvussa ei enään hirveästi ole.

Nihtilän salin kattovalaisin, joka pääsi yli 60 vuoden jälkeen samaan koukkuun roikkumaan.

Mirja kertoi myös salin kattolampusta. Se oli kaunis jugend tyylinen kattolamppu joka tuli Nihtilän salin kattoon aikanaan. Toivo oli nikkaroinut Nihtilään oman sähköistyksen petroliagregaatilla. Muualla näillä kulmin ei sähköä vielä ollutkaan. Tarina kertoo Nihtilästä väen huudelleen muille kulmakunnan ihmisille että " tulkaa sieltä pimeydestä valoon". Lähinnä katsomaan ihmettä katossa. Jugend-tyylin kattovalossa lamput ovat esillä, jolloin ylpeänä pystyi todentamaan, ettei kyse ole öljylampun valosta. Niinkuin tässäkin lampussa oli useampikin paikka reunassa lampuille ja yksi kuvussa. Valaisimen koko on myös aika iso, joka ei sovellu nykyajan mataliin huoneisiin lainkaan. Silloin mittasuhteet muuttuvat, eikä valaisin näytä hyvältä.

Tämä jugend valaisin lähti Toivon mukana heidän uuteen kotiinsa Kurjenkalliontielle. Sitä en tiedä oliko siskonsa antanut lahjaksi vai miten mutta se oli pitkät ajat heidän olohuoneen katossa. Aikanaan Heidän kuollessa pois, perikunta piti Kurjenkallion kotia hallussaan oman aikanasa. Talo myytiin ja valaisin siirtyi Mirjalle. Mirja piti valaisinta kotinsa katossa mutta sanoi ettei vaan sovi kerrostalon kattoon. Hän oli myös korjauttanut  ja uusinut sähköistyksen valaisimeen. Lopulta Mirja oli ottanut sen katosta pois, koska sille ei kotoa paikkaa löytynyt ja valaisin päätyi Torittuun Mirjan mökille matkalaukussa. Siellä valaisin vietti aikansa.

Mirjan nähdessä meidän loputtoman työmaan Nihtilässä ja meidän kunnioituksen talovanhusta kohtaan, hän kysyi meiltä huolisimmeko jugend valaisimen takaisin kotiin. Naulankoukkuun jossa se oli yli 60 vuotta sitten edellisen kerran roikkunut ja luonut valoa ympärilleen. Se oli jotenkin taianomainen hetki sillä irtaimisto mitä Nihtilässä oli ollut, se oli huutokaupattu lähes kaikki kun Aini Mylläri maksoi miehensä ulos Nihtilästä avioerossa. Mutta valaisin tuli takaisin kotiin, pitkän matkan jälkeen. Se näytti kauniilta katossa ja sopusuhtaiselta korkeaan huoneeseen. Olin todella iloinen tästä kummallisen hienosta käänteestä joka koski Nihtilän vanhaa irtaimistoa. Luulen, että jos valaisin osasisi puhua, hänkin olisi tyytyväinen kun sai valaista tuttuja seiniä.

Tuon jälkeen on meille kotiutunut Nihtilän vanha viinikarahvikin Kaitasen Ilmarin tyttäreltä Marjatalta, samoin kuin aivan ihanant pellavaiset vaaleat juhlamatot, jotka myös olivat ennen vanhaan koristaneet salin lattiaa.

Sellainen oli metka seikkailu meidän kattovalaisimella.

ps. Nihtilän talossa on aikanaan asunut useampikin Kasper. Silloin kun salin seiniä pesin, löysin Kasperin nimiharjoituksen hirrestä. Tätä kohtaa en raaskinut lainkan juuriharjalla pestä, ettei nimikirjoitus kulu tai vahingoitu. Osattiin jo silloin seiniin piirrellä ;)

Kasperin nimikirjoitus salin hirsiseinässä.

Peräkammari remppaa

Peräkammari remppaa 

Siitä on toki jo aikaa aika tavalla, muutama vuosi jo!

Peräkammarit ovat kooltaan reilu 9 ja 11 neliötä. Niissä on ollut aiemmin uunit, jotka ovat purettu -90 luvulla. Ne olivat kovin rapautuneet ja käyttökelvottomat. Tiilet irtoili ja laasti mureni..

Lattiat olivat vanhaa lankkua, seinissä moninkertainen tapettikerros niinkuin salinkin seinissä. Katot myös pinkopahvin suojissa, ja alta taasen löytyi maalattu katto.

Toiseen peräkammariin pääsi salin ovesta ja toiseen tampuurista. Näiden huoneiden väliseinässä oli ovi myös.

Historiasta sen verran, että näissä kahdessä huoneessa asui aikoinaan Aini (o.s Nihtilä) Myllärin veli Toivo Nihtilä vaimonsa Kertun kanssa. Heillä oli liuta tyttöjä myös. He nukkuivat kamarissa, jonka ikkuna aukeaa talleille päin, Toinen huone oli tupana, samaan aikaan Toivo nikkaroi siinä tilassa pirttikalustoja puhdetöinään. Sen kammarin ikkuna on etupihalle päin ja kammarin alapuolella on iso maakellari. Siinä perhe on asustanut meidän mittakaavassa tiukasti, ennen ei niin ajateltu. Toki perhe vietti aikaansa Pirtin puolella ja kesäisin tytöt nukkuivat piha aitoissa, joista äidillänikin on muistoja siellä nukkumisesta tyttöjen kanssa.

Tästä sitten jatkamaan..

Ensin revimme pinkopahvit kauttaaltaan seinistä ja katoista pois. Hirret olivat pahvin alla taas valloittavan ihanat, niille riitti mäntysuopakuuraus. Katotkin olivat todella hyvässä kunnossa. Näiden kamarien väliseinä oli aiemmin purettu, ja koolasimme sen uudelleen ja teimme seinän ilman oviaukkoa. Näin saisimme vähän pikkuruisiin huoneisiin ehjää seinäpintaa. 

Lattialankut nostimme kamareista ylös, lisäsimme eristeitä (ekovillaa ja tervapaperia) ja tarkistimme myös ettei ole mitään ihmeellistä. Eihän siellä yllätyksiä ollutkaan, sillä vesien kanssa näissä huoneissa ei ollut lutrailtu ja hirret kunnossa hyvän ilmanvaihdon vuoksi.

Laitoimme lattiat paikoilleen tapituksiin. Vanhojen uunien kohdilla oli lattialankuissa tietysti koloset, mutta onneksi pirtin  ja verannan lattiaa purettaessa vuosikymmeniä sitten, lattialankkuja oli säilötty tallin vintille. Sieltä saimme korjauslattialankkua joka oli yhtä ajansyömää ja samankaltaista. 

Lattia maalattiin siniharmaaksi  ja etupihan kamarin lattia jäi ruskeaksi.

Pikku Ilona oli maalaamassa kanssani lattioita kammarissa.

Ainin kuolinilmoitus seinässä.

Väliseinään halusin jotain nostalgiaa, kaunista ruusutapettia menneiltä ajoilta tai jotakin. Kunnes muistin kamalan vanhat Kuhmoisten sanomat-lehtiniput. Olin aiemmin siivonnut salia tyhjäksi, ja siellä oli säilytetty vuosikertoja paikallislehdistä ja nyt keksimme, että tapetoisimme seinät niillä. Väliseinissä on haltexlevypinta jonka maalasimme. Kuivuttuaan aloimme valikoimaan hauskoja lehtien sivuja seinätapetiksi. Se oli kivaa ja aikaa vievää, sillä jäin usein lukemaan juttuja lehdestä. Oli minun vanhasta koulusta kuva, kuuluisasta paikallisesta ravuriorista (K.K.Kössistä) lehtileike (joka on Tosi- Huiman emän isä!) ja minun kasteilmoitus ja Ainin kuolinilmoitus. Ne pääsivätkin seinälle sitten muistuttamaan talon historiaa! Maalattu seinä liisteröitiin ja sen päälle asettelimme lehtien sivuja. Ja voila`, seinä oli valmis! Halpaa ja nostalgista. Olemme erittäin tyytyväisiä tähän ratkaisuun.

Kasteilmoituksessa on koulukavereidenkin nimet.

Väliseinän tapetointia Kuhmoisten sanomilla.

Hioimme ja maalasimme listat ja laitoimme vanhat listat takaisin paikoilleen oven ja ikkunan reunoihin. Huoneista tuli kauniit!Tällä hetkellä huoneissa asuvat Ilona ja pikkupojat.

Hyvää viikonloppua!

                       -Martsa

Aluksi tallin puoleisesta kammarista tuli meidän makuuhuone, myöhemmin Ilonan valtakunta

Hyötyliikuntaa vapaaehtoisesti "yksinhuoltajana"

Hyötyliikuntaa vapaaehtoisesti "yksinhuoltajana"

Niin piti rauhassa kotoilla ja tralallaa.. 

Eilen piti lenkkeillä rauhallisesti metsässä, tehdä sitä ja tätä. No teinkin, mutten sitä mitä suunnittelin. Timo lähti suunnitelusti aamusta reissuun  ja tarkoitus päätyä mutkan kautta  Turusta yölaivaan ja tulla  torstaina aamulla Suomeen satamaan. Omaa lomaa meistä, lannanlapioinnista ja talliorjuudesta. Se tarkoittaa, että minä vapailla otan vetovastuun koko hullunmyllystä. Se vaatii pikku logistiikkataitoja ja rauhallista harkittua toimintaa.

Olin sopinut, että kengittäjä saapuu meille Ilonan ratsastustunnin jälkeen  katsomaan kolmijalkaista hevosta, tehden siitä toivottavasti nelijalkaisen. Tarkoitus myös laittaa Huima talvikenkään. Sitä ennen aamutallia, ruokakauppaa, siivousta, puun kantoa, lämmitystä ja muutama koneellinen pyykkiä. Myös välipalaa ja lasten läksyjen teon seuraamista. Kaikki meni hyvin, kunnes teimme Ilonan kanssa piparitaikinaa. Ensimmäinen piparitaikina tehdään hartaudella ja yleensä syödään suoraan jääkaapista lusikalla kauhoen ahnaita suita kohden. Se on taivaallista! Makeaa, tahmeaa ja niin suussa sulavaa. En oikeasti tiedä onko taikina parempaa kuin valmiit piparit, ehkä.

Teen aina piparit samalla reseptillä joka on maailman helpoin;

Piparit;

1 dl tummaa siirappia

1 dl sokeria

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

125g voita (margariinikin käy)

1 muna

1 tl ruokasoodaa

n. 4,5 dl vehnäjauhoa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet, niin että kuplahtaa. Lisää kuumaan seokseen voi sulamaan sekoitellen rauhakseen. Anna jäähtyä ja sillä välin sekoita jauhot ja ruokasooda.  Sekoita jäähtyneeseen seokseen kananmuna sekoitellen ja lisää lopuksi jauhot. Anna taikinan levähtää mielellään yön yli jääkaapissa (paitsi jollei se ole jo aamulla syöty..) ja leivo pipareita. Paista uunista riipppuen 200 astetta muutama minuutti kauniin ruskeiksi.

No niin siinä kävi, etten lopulta päässyt kovin kauaksi sen jälkeen jääkaapista.. Käsi kävi kulholla tiuhaan. Onneksi ratsastustunti teki tauon oven renkutukseen. Tein ruuan uuniin valmistumaan ja kaarsimme Kirjonurmen ratsastustallille. Ilona käy siellä kerran viikossa ratsastamassa tunnilla ja kotona sitten pompottelee omalla kentällä enemmän ja vähemmän aktiivisesti.

Kengitys vei oman aikansa, vikaa ja syytä etsimme. Betadinehaude oli hautonut kaviota 2 vuorokautta samalla pehmentäen sitä. Kaviossa ei painellen löytynyt mitään, vuollessa pienen pieni pistoreikä ja sädettä madaltaessa Huima alkoi varaamaan jalalle kokeillen. Päätimme naulata kengät, tarvittaessa nykäsen ne pois, jollei ala parin päivän sisään toipumaan. Kolmas kenkä oli jalassa, kun jostain syystä katse osuikin Huiman kipeään jalkaan. Kavionkannasta valui runsaasti  mätää. Mikä helpotus! Syy löytyi ja paraneminen pääsee alkamaan. Pieni fisteli kavion sisällä on oltava ja mätä etsi reitin ulos sieltä ja tadaa! Kun paine helpotti kaviossa,  Huimalla oli neljä tukevaa jalkaa maassa. Hoitona kannassa jatkan betadinea, puhdas taitos pintelin alla. Avaan sen kerran päivässä sillä ulkona märkä keli jatkuu..

Oikealla puolella säteen vieressä märkää valuu ulos.

Tänään pikku-Ukko köpötteli kuin ei mitään olisikaan, ravaili häntä kaarella ja oli oma itsensä. 

Tänään oli myös pakko tarttua imuriin ja siivota ja pestä lattiat. Koirien jaloissa tulee kohtuullisen paljon hiekkaa. Lähden huomenna töihin ja Timo vuorostaan kotiutuu. Saa tulla puhtaaseen kotiin ja huilahtaa. 

Iisakilla oli iltasella sählykerho koululla. Onneksi Eemeli oli sopivasti lähdössä kylille ja vei mennessään pikkuveikan pelaamaan. Näin ollen minulta "säästyi " yksi reissu kirkonkylille. 

Tänään siis en kerinnyt koti- ja tallitöiltä lenkille kävellen tai juosten. Huomenna tie vie mahdollisesti punttisalille töiden lomassa. Peruskuntokausi hyvässä mallissa ja oikea olkapää säännöllisellä jumpalla alkaa olemaan aika kiva. Kipuilua on enään tosi harvoin. Kestävyyskunto on pysynyt yllättävän hyvänä, ja voimaharjoittelu pitkillä sarjoilla aika pienillä painoilla on  myös tuottanut tulosta. Talvi pidetään peruskuntoa ja keväällä alkaa kovempi tsemppi ennen jotain puolikasta marathonia. Alku vuodesta oli niin usko lopussa keuhkokuumeen jäljiltä, että ajatuskin juoksemisesta puolikkaalla tuntui utopistiselta. Mutta kuten olen usein sanonutkin, niin maalaishommat hyötyliikunnan näkökulmasta on totisinta totta. Välillä vitsailenkin, että lähden töihin huilaamaan Nihtilän töiltä, vaikka oma työ ambulanssissakin on fyysisesti ja psyykkisesti "kuluttavaa". Sekunnin päästä ei tiedä mitä tapahtuu, pitää tavallaan olla valmiudessa kaikkein pahimpaan. Vaikka lenkille en kerinnyt, rampannut olen sisällä ja tallissa sinne ja tänne, hilaten, raataen, työntäen ja vetäen askeleita kertyy aika kiitettävästi. Paljon ei takamus ole tuolissa levännyt tänään(kään). Askeleita  on kertynyt tänäänkin polariin pikkuisen vajaa 19000, ja niin iltatalli on vielä tekemättä.. Lisää jumppaa heinäpaalien, turvepaalien ja vesisankojen kanssa. Täytyy Iltatallissa tehdä kaikki niin pitkälle valmiiksi huomiseksi kuin suinkin, sillä aamutalli tehtävä ennen minun  oikeita palkkatöitä. Taas illalla uni maittaa :)

  -Martsa

Lasten touhuja illalla, pipareiden koristelua itse tekemällä pikeerillä (kananmunan valkuaista ja tomusokeria. Sitruunaa ei kaapista löytynyt tähän hätään).

Kolmijalkainen hevonen

Kolmijalkainen hevonen

Se on ollut tämän kesän riesa. Tämä märkä kesä ja syksy saa laitumet ja tarhat ikävä kyllä lillumaan mutaa. Se myös pehmentää kavioiden pohjia, saa aikaan mutarupea ja riviä hevosten jalkoihin.

Nämä ei ole ollut riesanamme vaan kaviopaiseet. Huima jotenkin kerää kaikki kivet jalkojensa alle ja saa pienen pieniä verenpurkaumia tai kivensiruja kavionpohjiin. Huima on toista vuotta kulkenut ilman kenkiä, mutta nyt tämä loppuu. Laitan sille kengät alle, joka vähän suojaa kavionpohjia paiseilta. Nyt riittää!

Kengittäjän kanssa useamman kerran olemme huvittuneina seuranneet Huiman kavioita, sillä vain ihan pikkiriikkinen purkauma on aiheuttanut "kolmijalkaisuuden". Kipu on subjektiivinen asia ihmisillä, niin myös eläimillä. Huima on erityisen silkkipeppu. Jos kaksi karvaa on ristissä, niin Huima on erilainen ;) Olemme huomioineet Huiman erityisellä vakavuudella hoitaessamme kaviopaiseita, sillä pikku ukko on selkeästi kipuherkkä. 

Hoitoina betadinehaude muutaman päivän ja jalka toimii taas. Sitä ennen tietysti kaivettu kaviosta ongelma esiin.

Vapaat alkaa taas kolmen päivän työputken jälkeen ja taaskaan en pääse ratsastamaan. Taidan ottaa lenkkeilyn kannalta ja nappaan koirat metsään mukaan ja Sussu narun päähän myös. 

Sussulla oli kesällä meillä ollessa ensimmäinen kaviokuume. Onneksi pikku mamma toipui siitä hyvin ja ravailee kanssamme iloisesti.

Usein olen todennut että hevoseton on huoleton muttakun..

Ihana Sussu poni viime kesänä.

Budan linna kuvina

Budan Linna kuvina

Pikkuhiljaa syksy.

Budapest on kaunis. Sen vuoksi annan aistien herätä. Enjoy!

Aivan ihana puistomainen kävelytie Budan linnaan ja vanhaan kaupunkiin.

 Budan linnan alueelle pääsee kävelemään ilmaiseksi, museoilla on sisäänpääsymaksut.

Budan linnan portti.

Budan linnan sisäpihalta.

Leijonaportti linnassa.

Timo Matiaksen kaivolla

Budan linna Pestin puolelta, ketjusillan kupeesta.

Arjesta lomalla Budapestissa

Arjesta lomalla Budapestissa

Tiistaina lähdimme kotoa aamutallin jälkeen ajamaan kohti Helsinkiä, lentokentälle. Aamutallin tein normaalia aiemmin, mutta eläimet eivät olleet ihmeissään vaikka tulinkin paria tuntia aiemmin. Sillä välin Timo haki mummun meille lapsia ja koiria hoitamaan. Ruuat olin tehnyt valmiiksi ja kaupan olin tyhjentänyt, niin ei tarvinnut kuin lämmitellä ruokia ja tarjoilla kaksi- ja nelijalkaisille. Eemelin vastuulla oli sitten tallin väki. Onneksi se on Eemelille tuttua hommaa, ja voimme luottaa Eemelin hoitoon täysin. Meidän loma alkoi.

Budapestissä olimme 12.00 aikoihin ja ostimme 3 vrk;n liput julkiseen liikenteeseen, joka helpottaa tosi paljon liikkumista kaupngissa. Täytyy myöntää että koko rahalla metroilla, ratikalla ja bussilla ajelimmekin ja näimme Budapestia laajalti tällä tavalla. Se helpotti myös lentoasemalta siirtymistä keskustaan. Bussi 200E vie metroasemalle josta helppo hypätä metroon joka vie suoraan keskustan metroasemalle. Sieltä kävelimme katsellen maisemia hotellille. Hotellimme sijaitsi Budan puolella ketjusillan kupeessa. 

Budan linnasta päin otettu kuva Tonavaan ja Pestin suuntaan.

Kaupungissa oli kohtuullisen helppo liikkua jalkaisinkin, kilometrejä päivässä kertyi yli 14 kilometriä vaikka huristelimmekin julkisillakin. Rakennukset olivat upeita, paljon säilytetty vanhaa ja kunnostettiin rapautuneita taloja. Paljon oli katseltavaa kävellessä ja  turvallista liikkua kaupungissa.

Kuninkaan linna (Budan linna) oli aivan meidän hotellin lähellä, samoin Matiaksen kirkko, vanha kaupunki ja Budan linnan labyrintti (joka oli maan alle rakennettu). Budan puolella kiertelimme nämä kohteet. Budan linnan alueella oli kiva kierrellä ja tapasimme myös ratsukoita ja vahdinvaihdon myös näimme. Vähän bliisumpi kuin Ruotsissa tai Englannissa.

Illalla kävimme Szechenyin kylpylässä, joka onkin Eurpoopan suurin. Vesi tulee kylpylään yli 900 metrin syvyydestä lähteistä, jossa on luonnon mineraaleja. Miljöö kylpylässä on todellakin kokemisen arvoinen ja ulkoaltaat pimeässä ja viileässä säässä aivan mieletön. Palella ei altaissa todellakaan tarvinnut, sillä altaan vedenlämpö oli 38c. Sisäaltaissa oli todella paljon vaihtoehtoja, samoin saunoissa. Hinta oli kohtuullinen, noin 15e per nenä ja aikarajaa siellä ei ollut.

Kylpylän ulkoaltaat ja upea miljöö ympärillä.

Vaci Utca eli muotikatu (kävelykatu, jossa paljon erilaisia liikkeitä halvasta kalliimpaankin makuun) oli myös kokemisen arvoinen, sillä siellä joulutori loi ihanaa tunnelmaa ympäristöön. Myös  valaistus iltahämärässä oli kaunis. 

Paljon kerkisimme kolmessa päivässä näkemään, mutta paljon jäi näkemättäkin. Parlamenttitalossa ei käyty, vaikka sinne EU-passilla olisikin ilmainen sisäänpääsy. Siellä olisi riittänyt katseltavaa myös.

Parlamenttitalo Pestistä päin.

Loma teki asiansa, hyvät yöunet, ihanaa kävelyä kauniissa kaupungissa, pitkät aamupalat ja vihdoin vaan aikaa olla kahdestaan. Tämä loma vastaa viikon lomaa kotomaisemissa, kerkisi lataamaan akkuja ja vähän muuta kuin normi arkea. Matkan hinta ei päätä huimannut, kun vain malttaa seurailla lentojen hintoja. Myös Budapest on hintatasoltaan halvempi kuin Suomi. Lämpimästi suosittelen sinulle jos kaipaat kaunista kaupunkia, lyhyellä lennolla ja halvalla hintatasolla.

Yöllä, 23.40 olimme Suomessa ja kotimatka pääsi alkamaan. Perjantai aamuna arki alkoi rutiineilla, mutta arkikin maistuu mansikalle, kun siitä saa hetkenkin lomaa. Aamutallissa kului aikaa kun piti halata ja rapsuttaa kaikki rakkaat eläimet.

Hyggeilyä ja hyvää mieltä

Hyggeilyä ja hyvää mieltä

Manantait ovat aina uuden alku, maanantaisin aloitetaan laiharit, uusi työviikko ja kouluviikko. Tänään vapailen ja viimeistelen reissuun lähtöä. Lampola ja ankkala kuivitettava ja lisättävä imupatjaa ja olkia. Heinäkuorman ajaminen valmiiksi talliin, niin Eemelin ei tarvitse niitä aamulla ennen töihinsä lähtöä repiä perässään. Kaiken laittaminen niin valmiiksi kuin pystyy. Huolehdin, tiedän ihan turhaan mutta pystyn rentoutumaan aina paremmin, kun turhaa säätöä ei ole kotona.

Hevosten kanssa maastoilua, koirat mukaan lenkille.. Saan haistaa marraskuun lämpöisen ja maatuvan ilman. Hiljennellä, katsella ympärilleni rauhassa. Maailma hevosten korvien välistä katsellen on ihan erilaista kuin talsiminen vaan.Terapeuttista.

Huiman selästä on ihanat näkymät, paksu kaula jota välillä halata ja liikkuvat karvakorvat jotka kuuntelevat minun pajatusta.

Lasten tullessa koulusta alkaa oma sutina, läksyjen tekoa keittiön ruokapöydässä minun tehdessä ruokaa. Paljon asioita, koulukuulumisia ja yhteistä aikaa. Illalla saunaan ja unten maille ajoissa.

Aamulla aikainen herätys, sillä ennen starttia teen aamutallin ja sanoin eläimille myös heipat.

        Heippi!

                -Martsa
  

Suunnittelua ja pakkailua

 Suunnittelua ja pakkailua

Töissä meni koko viikonloppu. Se tarkoittaa iltatallia, nopsaa toimintaa ja rutiineja sisällä ja ulkona. Tämän sunnuntain lisänä on tosiaan suunnittelua ja säätöä, sillä olemme Timon kanssa kahdestaan lähdössä tiistaina aamulla Budapestiin. 

Vaikka minulla on palkalliset kesälomat ambulanssista ja ensihoityöstä (ja monesta muusta keikkailusta), se ei tarkoita tosiaan, että lomailisin olkihattu päässä aurinkotuolissa ja timotei heinä hampaissa. Kesällä mm. korjataan aitoja, tyhjennetään lampolan lantapatteria, siivotaan tarhoja, tehdään heinää ja uusia laidunlohkoja. Tietysti kaikki normaali arjen touhun lisäksi. Usein loma aikaan meillä on lomakoti tai kriisipaikka tarvitsijoille. Eli töistä lomaa, kotona "työleiri" hyvässä mielessä. 

Sen vuoksi olemme usein lomailtu talvisin etelän lämmössä viikko, keräten voimia, saaden hetken huilahdustaukoa arjesta. Tänä talvena ei yksinkertaisesti ole rahaa, sillä niillä ostamme eläimille heinää talvella. Ja viime keväänä loppunut vuoden kestänyt koulutukseni Turussa vei kyllä talouden tiukille. Ammattiini vaativat koulutukset ovat maksettava omasta pussista, jos haluaa tehdä työtä haluamallaan tasolla ensihoidossa. Nämä lisäkoulutukset maksavat paikasta riippuen 2950 eurosta ylöspäin. Huomioiden matkat, ruuat ja omalle vapaa ajalleen lasketun hinnan.. 

Joka tapauksessa nyt lähdemme kahdestaan matkalle. Kolmen päivän reissu kahdestaan vastaa viikon lomaa! Eemeli ottaa vetovastuun eläinten hoidosta ja mummu tulee avaamaan koirille ovia ja kodin hengettäreksi. Ilman heitä me emme pääsisi reissuun. Olen heille kovin kiitollinen, tämä konsepti on testattu aiemminkin ja toimii. Se vaatii suunnittelua, valmistelua ja kirjallisia ohjeita. Onneksi Eemeli on niin maalaisjärkinen, että pärjää hyvin talon isäntänä. Vielä helpommaksi tekee tämä lämmin ilma marraskuussa, ei tarvitse lämmittää uuneja niinkuin pakkasilla.

Miten sitä onkin niin loman tarpeessa, just nyt. Psykologista, oletan.

            -Mari

22 vuotta äitinä

22 vuotta äitinä

Silloinkin ulkona hipsui lunta maahan niin kuin viime yönä. Lapsivettä tihkui ja mietin miten ilmoittaisin Timolle, että nyt on SE hetki. Olin 35 raskausviikolla vasta.

Olin aivan ihmeissäni, kun heräsin pienen hetken nukuttuani. Supistelikin.

Lähdimme Jämsän synnytysvastaanotolle toteamaan, että tosiaankin synnytys oli käynnistynyt ja matkamme jatkuisi ambulanssilla Jyväskylään. Jyväskylään sen vuoksi, että synnyttäisin vuorokauden sisään keskosvauvan.

Kaikki tapahtui niin äkkiä, odottamatta ja monta viikkoa liian aikaisin. Päässäni vilisti erilaisia ajatuksia ja en osannut jännittää edes. Turha varmaan sanoa, mutta Timoa jännitti..

Jotenkin luotin siihen alkukantaiseen tilaan, että naiset ovat ennenkin synnyttäneet ja jos se ihan helvettiä olisi, niin ei he uudestaan siihen tilaan olisi halunneet.

Todellakin synnytys oli käynnistynyt, eteni aika vauhdillakin näin ensi synnyttäjäksi, mutta pieni oli lapsikin syntymässä. Silti häntäluukin siinä syntymän hetkellä pääsi murtumaan ja jossakin kohtaa jo vähän ajatuksiin hiipi, miten tästä luomistyöstä selviäisimme. Kipulääkkeet oli unohdettava paitsi ilokaasu, sillä mitään ei olisi keritty antamaan. 

Reilun neljän tunnin päästä sylissäni oli pienen pieni tummakutrinen tyttö. Tyttö joka täytti unelmani. Nyt minusta oli tullut äiti. Sitä mukaan kun rintoihin nousi maito, rakkaus kasvoi uutta perheenjäsentämme kohtaan, niin kasvoi vastuu ja suunnaton huoli. Kuinka näin pienen ja hauraan ihmisen alun saamme kasvatettua aikuiseksi suojellen kaikelta pahalta, saaden tuntemaan kuinka paljon häntä rakastammekaan ja olemme valmiit antamaan kaikkemme, että tämä pieni voi hyvin?

Sain pitää vauvaa rinnalla hetken, yrittäen antaa ensihörpyt ternimaitoa rinnasta, Mutta kun pieni on niin pieni ettei jaksa imeä. Pian jo naristelikin, niinkuin keskoslapset ruukaavat tehdä. Kätilö otti päättäväisesti vauvan ja niin vauvamme matkasi keskolaan kaappiin takaisin lämpöön, keinokohtumaiseen tilaan. Kauas synnyttäneiden osastolta. 

Seuraavan kerran näin sinut siellä. Katsoit kauniilla silmilläsi minua tiukasti silmiin. Siitä alkoi pienen keskosen kasvu. Millilitra pari kerrallaan maitoa, enempää ei pieni jaksanut.

Keskola ympäristönä on herkkää aluetta. On niin pieniä ihmisiä, joiden ympärillä huolissaan olevia vanhempia. Tiedämme, että kaikilla meillä on epävarma olo. Jossain määrin. Jotenkin. Siellä hymyilimme toisillemme  rohkaisevasti, jokainen vuorotellen kuivaili silmäkulmia. Milloin onnesta, ilosta, huolesta tai luopumisesta. Siellä elämän hiuksen hieno lanka ei ole monisäikeinen kaikilla. Joillakin pienillä oli vain se yksi säie, joka yhdisti elämään. Kunnes sekin joillakin katkesi. Jäi vain tyhjä syli. Ja valkoinen lakana keskoskaapin peittona. Siellä oli vaikeaa, tunteiden vuoristoradassa, eväinä hormooneita ja rintamaitoa, joka valui vartaloa pitkin kun kuuli oman vauvansa itkun.

Siitä päivästä alkoi vaikein kouluni, johon ei oppikirjoja ollut. Kasvu äidiksi. Ei sitä osannut kuvitella tai tietääkkään mitä kaikkea siihen kasvuun kuulukaan, ehkä hyväkin. Pauliina nimi tarkoittaa pikkuista. Niinkuin meidän pikku tyttömme syntyessään.

Kiitos Pauliina, kun teit minusta äidin. 

Siinä he ovat, isoin ja pienin lapseni. Pauliina Ja Ilona ratsastamassa kentällä.

Pakkasta ja aurinkoa

Pakkasta ja aurinkoa

   

Aamulla oli aivan ihana auringonpaiste ja yöllä kiristynyt pakkanen kaunisti luonnon. Oudokseltaan -13 asteen pakkanen tuntui todella raikkaalta, kun hiippailin aamutallia tekemään. Mutta ennen talliin menoa tuikkasin keittiön hellaan tulet. Sen lämmössä on aivan parasta juoda aamukahvit villasukat jalassa!Siitä tulee salamana lämpöä ja tulen ääni on jotenkin ihana. Eikä seurassakaan valittamista,Timo keitti kaffet ja yhdessä niitä ryystettiin ja suunnittelimme päivän ohjelmaa. Meidän laatuaika on arjessa. Se ei ympärilleen tarvitse discojumputusta, glamouria, hotelliöitä tai muuta kummallista  (ja yleensä kallista). Sillä elämä pääsääntöisesti on sitä ihanan tylsää arkea, ne onnen hetket löytyvät sieltä arjesta. Meillä ne on esimerkiksi nämä rauhalliset aamukahveet, välillä kiipeän sykkyyn ja painan pääni parransänkeä vasten. Halataan ja ollaan läsnä. Kysytään mitä kuuluu- aikuisten oikeasti. Lapset on koulussa ja meidän oma hetki on siinä. Laatuaikaa parhaimmillaan! 

Laukkaa!!

Sussu katselee Nihtilän mäelle päin

Ajattelin lähteä kopukoiden ja koirien (Tilda halusi jäädä lampaan taljalle nukkumaan
kiepissä) kanssa rantapellolle. Hevoset pärskivät, puhahtelivat ja hännät tötteröillä kirmasivat pukkilaukkaa pitkin maita koirien haukkuessa jaloissa. Hippaleikki jatkui aikansa, sen jälkeen hepat kaivoivat kavioilla heinää lumen piilosta esiin.

Heinäkuorma haettiin traktorilla kirkolta onnistuneesti kotiin. Hetkeksi taas eläimille ruokaa. Heinä oli laadultaan hyvää ja minulla hyvä mieli. Näitä heiniä ei tarvitse kastella pölyämisen vuoksi. Peräkärry peruutettiin tallin katokseen, josta sen voi purkaa tarpeen mukaan. 

Illalla vielä Ilonalle teimme halloween juhliin asua. Olin valmistautunut hyvin (kerrankin) ja ostin puollellatoista eurolla kirpparilta valkoisen pussilakanan. Lyhensin sen Ilonalle sopivaksi. Pussilakanan käsiaukoista tuli hyvät reiät hihansuiksi. Silmien kohdan merkkasin tussilla täpät ja sitten paremmin piirtämään haamulle "kasvoja". Silmien kohdalle tein pienen pienet tirkistysreiät, ettei haamu juhlissa kompuroi joka paikkaan.

Olipa taas mukava päivä! Huomenna menenkin koulutukseen  TAYS;n Tampereelle, aiheena farmakologia. Pitkä päivä, tärkeä aihe ja paljon ensihoitajaystäviä.
On mentävä ajoissa nukkumaan, sillä aamulla on varhain lähdettävä ajelemaan.

Nyt koko kattilakunta iltateelle!

   - Mari

Nihtilän mäen oma pizzeria

Nihtilän mäen oma pizzeria

Vapaapäivää pukkaa. Kertakaikkisen hyvä juttu, sillä monta juttua pitää keritä ennen ensi viikkoa tekemään, hakemaan ja tuomaan. Toki tästä päivästä lähes neljä tuntia meni töissä palaverissa. Mutta paljon kerkiää, kun aikaisin aloittaa.

Huomenna meidän täytyy hakea kuorma heiniä hevosille ja lampaille. Kyllä, meillä on peltoja ja niistä kesällä heinä tehty. Kaikki ei kuitenkaan ole niinkuin sanonta kuuluu että "helppoa kuin heinän teko". Heinäpoutia ei juuri tänä kesänä näkynyt. Me kuten monet muutkin hampaita kiristellen olemme vintissä tuskailleet heinäkasojen vieressä. Homeessa ovat, ei se siitä muuksi muutu vaikka olen sadatellut, pihissyt ja taisi siinä iso parkukin tulla. Eläimille niitä ei voi syöttää ja mitäpä niistä muutakaan iloa on. Osa niistä on kesän ja syksyn aikana ajettu metsään maatumaan ja osa iloisesti polteltu taivaan tuuliin.. 

heinien polttotalkoot..

Harmittaa se valtava työmäärä, 721 heinäpaalia on ensinnäkin iso kasa heinää ja jos leikitellään ajatuksella että 2,20e on paalin hinta niin menetetty raha on 1586, 20e. Talveksi samalla hinnalla (hinnat saattavat olla kovemmatkin..) myös ostettava tilalle uutta syötettävää heinää. Karvaalta tuntuu, mutta en käy baareissa, polta tupakkaa, kampaajalla käyn satunnaisesti, meikkeihin ja muuhun sellaiseen en rahojani hassaa. Eli haen tasapainoa ja järjen ääntä tällä tavoin heinäostoksiini :)

Mutta tänään meillä oli myös taikinaterapiaa! Timo lämmitti pirtin leivinuunin. Puulla meillä lämmitetään taloa niin paljon kuin voidaan, sillä suora sähkö on himpasen arvokas lämmitysratkaisu näin isoon taloon.

Iltaruuaksi siis meillä ah, niin ihanaa pizzaa. Laitoin takinan nousemaan hyvissä ajoin. Mitä kauemmin taikina nousee, sitä parempi pohjasta tulee. Kun leivinuuni oli lämmin, arinalta vedettiin hiilet pois ja pellit kiinni. Sillä välin meillä alkaa hauskin osuus. On monenlaista täytettä pizzaan, jokainen tekee omansa, yhdessä samassa pöydässä hääräten. Se on jotenkin hauskaa puuhastelua, tiimityötä ja huiske on kova. Koirat pyörii jaloissa ihan vaan, jos vahingossa siinä hössöttäessä joltain putoaisi jotain lattialle..

Pizzat vanhalla leipälapiolla laitetaan arinalle kypsymään muutamaksi minuutiksi ja voila` ne ovat valmiita. Jos sinua kiinnostaa koklata joskus sinun uunissa, niin ohje on tässä;

Meidän leivinuuniin mahtuu 6 iosa pizzaa kerrallaan,
ennen leivinuunin tilavuus laskettiin tosin leivillä..

Pizza

2dl haaleaa vettä,

0,5 pss kuivahiivaa

n. 5dl pizzajauhoja tai vehnäjauhoja (pizzajauhot ovat mielestäni parhaita, taikina mukava työstää)

suolaa ripaus

loraus öljyä

anna nousta liinan alla ainakin puoli tuntia

Tomaattikastikkeen valmistan tomaattimutista, oreganoa, valkosipulia, mustapippuria ja yrttejä sekaan maun mukaan.

Täytä pizza haluammallasi täytteillä ja uuniin paistumaan. Riippuu toki uunin kuumuudesta, meillä se on usein yli 350c, kun laitan koko satsin pizzoja uuniin ja paistuvat ihanan rapsakoiksi muutamassa minuutissa.

Nyt saunan lämpöön koko perhe ja eiköhän nuo kolme koiraakin taas tule kanssamme löylyihin.

Minun tämän päivän pizzassa on tomaattikastiketta,jauhelihaa, kinkkua, ananasta ja reilusti juustoa.