Salin kattovalaisimen matka

Salin kattovalaisimen matka 

Nihtilän tila on vanha kantatalo kirkonkylässä. Nihtilä jaettiin 1700-luvulla useisiin osiin, isojaon myötä talostamme tuli Säynätjärvi-Nihtilä. Jaossa Nihtilän kruunutilaan tuli 225ha maata, josta peltoa 12ha ja metsää 190ha.

Talossa on asuttu enemmän ja vähemmän omaa sukua, mutta myös vuokralaisia on tilalla ollut. Tilasta on myöhemmin lohkottu maata eri toimituksin. Tilan kivinavetta on vanhimpia koko pitäjässä.

(lainaus kirjasta Patavesi -Täppisen mäeltä Torvelaan, kirjoittajat A.Mattila ja K.Vitikainen, 2016)

Kuten edellisessä tekstissä kerroinkin Toivon perheestä joka asui kahta kammaria Nihtilässä, siitä tarina jatkuu salin kattovalaisimen pitkään reissuun josta kotiutui yli 60 vuoden jälkeen.

Pidimme jo Nihtilää silloin kesäpaikkanamme ja remontoimme huoneita hitaasti mutta varmasti. Eräänä kesäiltana oli ollut sukukokous Salokummussa, jossa myös äitini oli ollut mukana. Äiti tuli Toivon tyttären Mirjan kanssa meille. Oli hellepäivä ja he kävivät meidän rannassa uimassa ja virkistytäymässä.

Tullessaan sieltä Mirja kysyi saisiko katsoa Nihtilän talon sisälle ja kertoi kuinka oli pikkuisena tyttönä asunut juurikin niissä kammareissa. Puhelinhuoneessa, eli välikammarissa hän oli nukkunut kovassa kuumeessa kun Aini oli touhunnut keittiössä ja muiden lasten ollessa koulussa.

Ihanaa oli kuunnella kertomusta kodistamme ja siellä tapahtuneista asioista. Kertojia suvussa ei enään hirveästi ole.

Nihtilän salin kattovalaisin, joka pääsi yli 60 vuoden jälkeen samaan koukkuun roikkumaan.

Mirja kertoi myös salin kattolampusta. Se oli kaunis jugend tyylinen kattolamppu joka tuli Nihtilän salin kattoon aikanaan. Toivo oli nikkaroinut Nihtilään oman sähköistyksen petroliagregaatilla. Muualla näillä kulmin ei sähköä vielä ollutkaan. Tarina kertoo Nihtilästä väen huudelleen muille kulmakunnan ihmisille että " tulkaa sieltä pimeydestä valoon". Lähinnä katsomaan ihmettä katossa. Jugend-tyylin kattovalossa lamput ovat esillä, jolloin ylpeänä pystyi todentamaan, ettei kyse ole öljylampun valosta. Niinkuin tässäkin lampussa oli useampikin paikka reunassa lampuille ja yksi kuvussa. Valaisimen koko on myös aika iso, joka ei sovellu nykyajan mataliin huoneisiin lainkaan. Silloin mittasuhteet muuttuvat, eikä valaisin näytä hyvältä.

Tämä jugend valaisin lähti Toivon mukana heidän uuteen kotiinsa Kurjenkalliontielle. Sitä en tiedä oliko siskonsa antanut lahjaksi vai miten mutta se oli pitkät ajat heidän olohuoneen katossa. Aikanaan Heidän kuollessa pois, perikunta piti Kurjenkallion kotia hallussaan oman aikanasa. Talo myytiin ja valaisin siirtyi Mirjalle. Mirja piti valaisinta kotinsa katossa mutta sanoi ettei vaan sovi kerrostalon kattoon. Hän oli myös korjauttanut  ja uusinut sähköistyksen valaisimeen. Lopulta Mirja oli ottanut sen katosta pois, koska sille ei kotoa paikkaa löytynyt ja valaisin päätyi Torittuun Mirjan mökille matkalaukussa. Siellä valaisin vietti aikansa.

Mirjan nähdessä meidän loputtoman työmaan Nihtilässä ja meidän kunnioituksen talovanhusta kohtaan, hän kysyi meiltä huolisimmeko jugend valaisimen takaisin kotiin. Naulankoukkuun jossa se oli yli 60 vuotta sitten edellisen kerran roikkunut ja luonut valoa ympärilleen. Se oli jotenkin taianomainen hetki sillä irtaimisto mitä Nihtilässä oli ollut, se oli huutokaupattu lähes kaikki kun Aini Mylläri maksoi miehensä ulos Nihtilästä avioerossa. Mutta valaisin tuli takaisin kotiin, pitkän matkan jälkeen. Se näytti kauniilta katossa ja sopusuhtaiselta korkeaan huoneeseen. Olin todella iloinen tästä kummallisen hienosta käänteestä joka koski Nihtilän vanhaa irtaimistoa. Luulen, että jos valaisin osasisi puhua, hänkin olisi tyytyväinen kun sai valaista tuttuja seiniä.

Tuon jälkeen on meille kotiutunut Nihtilän vanha viinikarahvikin Kaitasen Ilmarin tyttäreltä Marjatalta, samoin kuin aivan ihanant pellavaiset vaaleat juhlamatot, jotka myös olivat ennen vanhaan koristaneet salin lattiaa.

Sellainen oli metka seikkailu meidän kattovalaisimella.

ps. Nihtilän talossa on aikanaan asunut useampikin Kasper. Silloin kun salin seiniä pesin, löysin Kasperin nimiharjoituksen hirrestä. Tätä kohtaa en raaskinut lainkan juuriharjalla pestä, ettei nimikirjoitus kulu tai vahingoitu. Osattiin jo silloin seiniin piirrellä ;)

Kasperin nimikirjoitus salin hirsiseinässä.