Hyötyliikuntaa vapaaehtoisesti "yksinhuoltajana"

Hyötyliikuntaa vapaaehtoisesti "yksinhuoltajana"

Niin piti rauhassa kotoilla ja tralallaa.. 

Eilen piti lenkkeillä rauhallisesti metsässä, tehdä sitä ja tätä. No teinkin, mutten sitä mitä suunnittelin. Timo lähti suunnitelusti aamusta reissuun  ja tarkoitus päätyä mutkan kautta  Turusta yölaivaan ja tulla  torstaina aamulla Suomeen satamaan. Omaa lomaa meistä, lannanlapioinnista ja talliorjuudesta. Se tarkoittaa, että minä vapailla otan vetovastuun koko hullunmyllystä. Se vaatii pikku logistiikkataitoja ja rauhallista harkittua toimintaa.

Olin sopinut, että kengittäjä saapuu meille Ilonan ratsastustunnin jälkeen  katsomaan kolmijalkaista hevosta, tehden siitä toivottavasti nelijalkaisen. Tarkoitus myös laittaa Huima talvikenkään. Sitä ennen aamutallia, ruokakauppaa, siivousta, puun kantoa, lämmitystä ja muutama koneellinen pyykkiä. Myös välipalaa ja lasten läksyjen teon seuraamista. Kaikki meni hyvin, kunnes teimme Ilonan kanssa piparitaikinaa. Ensimmäinen piparitaikina tehdään hartaudella ja yleensä syödään suoraan jääkaapista lusikalla kauhoen ahnaita suita kohden. Se on taivaallista! Makeaa, tahmeaa ja niin suussa sulavaa. En oikeasti tiedä onko taikina parempaa kuin valmiit piparit, ehkä.

Teen aina piparit samalla reseptillä joka on maailman helpoin;

Piparit;

1 dl tummaa siirappia

1 dl sokeria

2 tl kanelia

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

125g voita (margariinikin käy)

1 muna

1 tl ruokasoodaa

n. 4,5 dl vehnäjauhoa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet, niin että kuplahtaa. Lisää kuumaan seokseen voi sulamaan sekoitellen rauhakseen. Anna jäähtyä ja sillä välin sekoita jauhot ja ruokasooda.  Sekoita jäähtyneeseen seokseen kananmuna sekoitellen ja lisää lopuksi jauhot. Anna taikinan levähtää mielellään yön yli jääkaapissa (paitsi jollei se ole jo aamulla syöty..) ja leivo pipareita. Paista uunista riipppuen 200 astetta muutama minuutti kauniin ruskeiksi.

No niin siinä kävi, etten lopulta päässyt kovin kauaksi sen jälkeen jääkaapista.. Käsi kävi kulholla tiuhaan. Onneksi ratsastustunti teki tauon oven renkutukseen. Tein ruuan uuniin valmistumaan ja kaarsimme Kirjonurmen ratsastustallille. Ilona käy siellä kerran viikossa ratsastamassa tunnilla ja kotona sitten pompottelee omalla kentällä enemmän ja vähemmän aktiivisesti.

Kengitys vei oman aikansa, vikaa ja syytä etsimme. Betadinehaude oli hautonut kaviota 2 vuorokautta samalla pehmentäen sitä. Kaviossa ei painellen löytynyt mitään, vuollessa pienen pieni pistoreikä ja sädettä madaltaessa Huima alkoi varaamaan jalalle kokeillen. Päätimme naulata kengät, tarvittaessa nykäsen ne pois, jollei ala parin päivän sisään toipumaan. Kolmas kenkä oli jalassa, kun jostain syystä katse osuikin Huiman kipeään jalkaan. Kavionkannasta valui runsaasti  mätää. Mikä helpotus! Syy löytyi ja paraneminen pääsee alkamaan. Pieni fisteli kavion sisällä on oltava ja mätä etsi reitin ulos sieltä ja tadaa! Kun paine helpotti kaviossa,  Huimalla oli neljä tukevaa jalkaa maassa. Hoitona kannassa jatkan betadinea, puhdas taitos pintelin alla. Avaan sen kerran päivässä sillä ulkona märkä keli jatkuu..

Oikealla puolella säteen vieressä märkää valuu ulos.

Tänään pikku-Ukko köpötteli kuin ei mitään olisikaan, ravaili häntä kaarella ja oli oma itsensä. 

Tänään oli myös pakko tarttua imuriin ja siivota ja pestä lattiat. Koirien jaloissa tulee kohtuullisen paljon hiekkaa. Lähden huomenna töihin ja Timo vuorostaan kotiutuu. Saa tulla puhtaaseen kotiin ja huilahtaa. 

Iisakilla oli iltasella sählykerho koululla. Onneksi Eemeli oli sopivasti lähdössä kylille ja vei mennessään pikkuveikan pelaamaan. Näin ollen minulta "säästyi " yksi reissu kirkonkylille. 

Tänään siis en kerinnyt koti- ja tallitöiltä lenkille kävellen tai juosten. Huomenna tie vie mahdollisesti punttisalille töiden lomassa. Peruskuntokausi hyvässä mallissa ja oikea olkapää säännöllisellä jumpalla alkaa olemaan aika kiva. Kipuilua on enään tosi harvoin. Kestävyyskunto on pysynyt yllättävän hyvänä, ja voimaharjoittelu pitkillä sarjoilla aika pienillä painoilla on  myös tuottanut tulosta. Talvi pidetään peruskuntoa ja keväällä alkaa kovempi tsemppi ennen jotain puolikasta marathonia. Alku vuodesta oli niin usko lopussa keuhkokuumeen jäljiltä, että ajatuskin juoksemisesta puolikkaalla tuntui utopistiselta. Mutta kuten olen usein sanonutkin, niin maalaishommat hyötyliikunnan näkökulmasta on totisinta totta. Välillä vitsailenkin, että lähden töihin huilaamaan Nihtilän töiltä, vaikka oma työ ambulanssissakin on fyysisesti ja psyykkisesti "kuluttavaa". Sekunnin päästä ei tiedä mitä tapahtuu, pitää tavallaan olla valmiudessa kaikkein pahimpaan. Vaikka lenkille en kerinnyt, rampannut olen sisällä ja tallissa sinne ja tänne, hilaten, raataen, työntäen ja vetäen askeleita kertyy aika kiitettävästi. Paljon ei takamus ole tuolissa levännyt tänään(kään). Askeleita  on kertynyt tänäänkin polariin pikkuisen vajaa 19000, ja niin iltatalli on vielä tekemättä.. Lisää jumppaa heinäpaalien, turvepaalien ja vesisankojen kanssa. Täytyy Iltatallissa tehdä kaikki niin pitkälle valmiiksi huomiseksi kuin suinkin, sillä aamutalli tehtävä ennen minun  oikeita palkkatöitä. Taas illalla uni maittaa :)

  -Martsa

Lasten touhuja illalla, pipareiden koristelua itse tekemällä pikeerillä (kananmunan valkuaista ja tomusokeria. Sitruunaa ei kaapista löytynyt tähän hätään).