Uuden elämän alku

Uuden elämän alku

Niinhän siinä tietysti kävi, että tulihan se talven kylmin pakkasjakso. Ja tietysti juurikin silloin meillä alkoi karitsoinnit. Aina talliin mennessä sitä alkoi jo lampolaan kurkkimaan kaula pitkällä ja kuulostellen mikä meininki tytöillä. Onneksi olin lasten kanssa hiihtolomalla, kun meillä alkoi tapahtumaan. Aamulla olin jo kiinnittänyt huomiota Inkan hännänalusen punoitukseen ja turvotukseen. Samoin häntä oli kuin olisi "irti". Tiedossa oli, että ihan pikapuoliin varmasti tapahtuu. Syömättömyyttä tytöillä ollut jo jonkin aikaa, joka on kovin poikkeavaa meidän herkkupepuille.
Illalla Timo soitti tallista, kun oli käynyt katsomassa taas tyttöjä että äkkiä tänne nyt se syntyy!
Ja voi ihmettä, vesipussihan siellä jo oli ja kiivaasti uuhi supisteli lipoen huuliaan. Taisi siinä ensikertalaista ihmetyttää että mitäs tämä nyt on. Rauhassa pötkötteli ja rauhoittelimme Inkaa. Pian sieltä syntyikin pikkuruinen poika.

Inka synnyttää ensimmäistään.
Hienosti näkyi sorkat ja pieni nenu oikessa asennossa tuleva.

Voi sitä hämmästelyä ja kauneutta, pienokainen joka aloittaa elämänsä ja ottaa ensimmäisen hengenvedon. Inka lipoi vauvansa puhtaaksi, kunnes poltot alkoivat uudelleen ja tyttönen syntyi. Siinä riitti meille myös kuivaamista ja virottelua, jotta veri alkaa kiertämään ja nopsaan kuivaksi. Tallissa onneksi saatiin lämmitettyä, niin ettei ihan kylmä ollut. Ja vielä alkoi Inka kieppumaan levottomasti ja pyöräytti vielä toisen pojan. Inka oli niin huumaantunut pienistään että nuoli kylläkin ne puhtaaksi, ei päästänyt maidolle vaan pyöri alta karkuun. Myös kovin väsynyt rassu oli kovasta ponnistelusta. Juotin Inkalle elektrolyyttinestettä jotta toipuisi nopsaan ja saisi maidon nousemaan. Mutta aika välinpitämätön lapsistaan oli ja yritin hieroa, lypsää ja laittaa karuja syömään onnistumatta.

Inka ja kolme muutaman minuutin ikäistä karua kainalossa. Niin hellyyttävää!

Onneksi olin etukäteen sopinut ihanan paikallisen maitotilallisen kanssa, että jos tulee tiukka paikka maidon kanssa, niin saan hakea heiltä lehmänmaitoa. Nyt se tiukka paikka tuli. Timo lähti maidonhaku reissulle.

Kylläpä siinä lapsilla riitti ihasteltavaa ja ihmeteltävää kerta kaikkiaan pieniä katsellessa. Synnytyskin oli varsin jännää seurattavaa!

Pian tosiaan kävi ilmi että Inka oli lopen väsähtänyt synnytyksestä ja minulla nousi huoli pärjääkö uuhi ja pienokaiset. Uuhi sai punaviinistäkin huikkaa, jota käytetään toisinaan synnytyksen jälkeen uuhilla joilla hankaluuksia alkuun pienten kanssa. Valitettavasti meillä se ei auttanut  tai sitten en antanut viiniä tarpeeksi :D
Tein pienille lehmän ternimaitoon lampaille sopivan rasvaista juotavaa. Laitoin litraan 1 kananmunan, ripaus suolaa, ruokalusikallinen hunajaa, ruokalusikallinen ruokaöljyä ja desi kermaa/piimää. Ja siitä alkoi tuttipullottelu näiden kanssa. Alkuun parin tunnin välein pari vuorokautta, sitten pikkuhiljaa välejä pidentäen.
Kakkiainen oli isoin poika 3kg, Täpläjalka 2,6kg ja Ilta 2,4kg.

Nämä syntyivät 157 vuorokautta siitä, kun pässimme Renttu muutti tyttöjen luo. Eli hyvin osui kiimaruokinta, keritseminen ja pässin kuvioon tulo. Kerrottakoon, että lampaiden kiimaa voidaan vähän manipuloida juurikin ruokinnalla ja keritsemisellä. Ja syksyisin lampaat ovat helpommin muutoinkin kiimassa. Varsinkin suomenlampaat!

Pikkuiset saivat pikkiriikkiset villapaidat päällensä lämmittämään pieniä kylkiään. Yöllä pakkanen huiteli kuitenkin -23 asteessa.
Ensimmäinen yö oli minullekkin levoton. Väsy painoi luomia ja jännitys helpottui, tokikin tilalle tuli huoli uuhesta. Aamulla soitin eläinlääkärille lämmön mittauksen jälkeen (normaalisti uuhen lämpö 38-39peräsuolesta mitattuna) kipulääkitykseen. Kuumetta ei onneksi ollut (kohtutulehdus tai utaretulehdus yleisiä) Onneksi oli hevosten lääkkeitä ja niihin sain annostuksen ja pystyin aloitamaan hoidon puhelinkonsultaation jälkeen. Lampaan lääkitseminen on vähän erilaista sillä ne ovat märehtijöitä, sen vuoksi annostuksetkin erilaisia. Inka toipui pikuhiljaa, parina päivänä annoin lääkkeen ja pienet murutkin pääsivät imemään tisua. Paitsi Täpläjalka, josta kerron myöhemmin.

Seuraavana päivänä olikin jo Millan vuoro synnyttää. Ja synnyttikin isot karut tosi hitaasti. Näiden syntymän välissä meni toista tuntia aikaa (Mammanpojan 3,7kg ja tytön Maija 3,0kg) ja tarvitsi pientä avitusta, sillä tyttö syntyi vähän epäedullisessa tarjonnassa. Maija ei heti ottanut jaloilleen, sen verran synnytyskanavassa varmasti olleet huonossa asennossa. Mutta pienellä avustuksella alkoi nousemaan ylös niinkuin veljensäkkin. Milla hoiti todella kovasti ja oli heti kovin reipas äiti. Pienokaiset saivat ternimaitoa heti tuoreeltaan ja kaikki lähti hyvin alusta lähtien.

Nyt meillä eletään osin pullokaritsa arkea lisämaidon saantiin ja joka päivä nämä söpöläiset kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia. Töistä on kova kiire kotiin omien ja uuhien lasten luokse. Lapsista syntymän näkeminen oli mielenkiintoista ja varmasti mieliinpainuva kokemus. Taisipa siinä tokan luokan ope ja oppilaat kuulla melkoisen selonteon hiihtomakuulumisia Ilonalta videon kera..

Onneksi minulla on ollut ihania lisäkäsiä auttamassa syöttelyissä 💓Se on niin hellyyttävää seurata ahnaiden karujen pöytätapoja! Ihanaa, että nämä suloisuudet ovat hurmanneet vieraisilla kävijätkin.

   -Martsa

Inka kolmosien kanssa