4 marraskuuta
Sitähän se tämä talvi mielestäni on ollut. Pidän syksystä, sen maatuvan maan tuoksuista ja täyteläisistä väreistä. Kuulakas ilma ja luonon kauneus. Kunnes tulee se helkkarin marraskuu. Sataa, on pimeää, kuraa, märkää, viimaa, pimeitä asfalttiteitä ja minun mörökölli olotila. En varsinaisesti masennu, mutta ilma vaikuttaa mielialaani. Ei vaan huvita. Tekisi mieli tehdä muumit ja painua peiton alle otsalampun, suklaan ja kirjan kanssa ja olla kunnes kevään aurinko pilkistelee ikkunoista. Tai no, jouluksi voisin tulla esiin syömään ruokaa, paljon marmelaadia ja suklaata ja viettää joulua pitkällä kaavalla. Sitten takaisin peiton alle.
Auringon säteitä ei juuri näkynyt talvella, ja joka kuukausi marraskuu alkoi uudestaan, toisti itseäään kuin vanha naarmuuntunut levy, jossa neula hankaa samaa raitaa uudestaan ja uudestaan. Yleensä helpotti, kun tönäisi neulaa.. Näihin marraskuihin ei autanut tönäisyt, vikinät eikä ne rumat kirosanat joita päästelin kuin tukkijätkä kiskoessa hevosille kuivia loimia selkään kolmatta kertaa päivässä. Kaikki kastui, puhallin valjashuoneessa huutaa punaisena ja elenia nauttii että sähköä kuluu, ei niinkään lämmittämiseen vaan näiden loimien kuivaamiseen. Ja näyttipä heppaherra Huima pitkää naamaa myös. Se inhoaa vettä, lätäköitä ja sadetta.
Positiivinen asia vaikka ei vähäpätöinen meillä, niin kaivossa on vettä. Voi pestä pyykkiä monta koneellista ja saunoakkin vielä huolettomasti. Se jos mikä on mukavaa.
Nyt alkoi maaliskuu, ja kolme edellistä päivää aurinko pakkasesta huolimatta lämmitti suloisesti ikkunan läpi. Tänään lunta tullut taivaan täysi koko päivän vuorostaan, Maaliskuu on kuitenkin jo kevätkuukausi minulle. Kellot väännetään taas kesämuudiin ja tuoksutellaan kevään tuoksuilla ja kuunnellaan iloisia lintustusten viserryksiä. On vaan huikeeta siirtyä 4 marraskuun jälkeen suoraan maaliskuuhun.
Auringon säteitä ei juuri näkynyt talvella, ja joka kuukausi marraskuu alkoi uudestaan, toisti itseäään kuin vanha naarmuuntunut levy, jossa neula hankaa samaa raitaa uudestaan ja uudestaan. Yleensä helpotti, kun tönäisi neulaa.. Näihin marraskuihin ei autanut tönäisyt, vikinät eikä ne rumat kirosanat joita päästelin kuin tukkijätkä kiskoessa hevosille kuivia loimia selkään kolmatta kertaa päivässä. Kaikki kastui, puhallin valjashuoneessa huutaa punaisena ja elenia nauttii että sähköä kuluu, ei niinkään lämmittämiseen vaan näiden loimien kuivaamiseen. Ja näyttipä heppaherra Huima pitkää naamaa myös. Se inhoaa vettä, lätäköitä ja sadetta.
Positiivinen asia vaikka ei vähäpätöinen meillä, niin kaivossa on vettä. Voi pestä pyykkiä monta koneellista ja saunoakkin vielä huolettomasti. Se jos mikä on mukavaa.
Nyt alkoi maaliskuu, ja kolme edellistä päivää aurinko pakkasesta huolimatta lämmitti suloisesti ikkunan läpi. Tänään lunta tullut taivaan täysi koko päivän vuorostaan, Maaliskuu on kuitenkin jo kevätkuukausi minulle. Kellot väännetään taas kesämuudiin ja tuoksutellaan kevään tuoksuilla ja kuunnellaan iloisia lintustusten viserryksiä. On vaan huikeeta siirtyä 4 marraskuun jälkeen suoraan maaliskuuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti