Uudet lemmikit esittäytyy

Viime kerralla kerroinkin uusista lemmikeistä nopeasti jotain ja lupasin vähän seikkaperäisemmin kertoa.

Konna Kilpinen eli "Hempukka"

Taannoin haeskelin meidän 6 vuotiaalle Petteri-kaniinille ystävää tosi tarkoituksella. Kyllähän kaneja myydään ja annetaan mutta hakusessa oli kanirotu joka ei pikku pakkasia säikähtäisi. Ja joka voisi elää tallipupuna. En siihen hätään moista löytänyt. Skrollasin löytöeläintarhankin sivuja ja pari kania siellä olikin. Mutta eivät meidän etsimiä toiveita täytä. Mutta silmiini osuikin ilmoitus Konna Kilpisestä. Otin kuvan ilmoituksesta ja lähetin Timolle. Olemme monia vuosia puhuneet aina välillä kilpikonnasta joka elelisi kanssamme. Aina se on jäänyt syystä tai toisesta, mutta nyt se oli nenän edessä netissä. Timo vastasi heti että soita, varaa ihan mitä vaan mutta me ostetaan tämä tyyppi. Soitin ja kerroin, että me olemme siitä kiinnostuneita. Eläinsuojelu on tarkka, ja ymmärrettävästi haluavat tietää aika tarkkaan, että millaiseen paikkaan eläin muuttaa ja kuinka selvillä olemme konnan hoidosta. Olimme jo aiemminkin jonkin verran perillä Kilpikonnan elämästä, mutta luimme lisää, hommasimme varusteita ja konnalle kodin.
Konna muuttikin meille sähköposti-puhelukierroksen jälkeen seuraavalla viikolla. Saimme kuulla että neiti on täysikasvuinen nelivarvaskilpikonna ja ikä arvio on noin 50 vuotta ( nämähän elävät n 150 vuotiaiksi ). Vaikea tietenkään tarkkaan arvioida, koska ei ole dokumenttia tai papereita konnasta. Konna löytyi Ylöjärveltä maantieltä yksinään matkaa taittamassa kohti Tamperetta. Kilvestä löytyy klommoja, muuten terve kuitenkin. Siitä oli laitettu fb-ryhmiin ilmoituksia josko konnaa olisi joku kaivannut. Jollei kukaan ilmoittaudu omistajaksi 15 vrk;n sisään, niin sille voi etsiä uuden kodin. Aika oli tullut täyteen ja näin ollen ilmoitus oli tehty ja minä löysin sen.

Hempukka

Kilpikonna on leppoisa kaveri, Se tarvitsee UVB-valon, jolla sen kilven läpi valo suodattuu. Eli pöytälamput tai pelkkä lämpölamppu ei aja asiaa vaan kunnon terraariolamppu täytyy olla. Kesäisin laiduntaessa ulkona kilpikonna saa sen auringosta, mutta kesät tuppaa olemaan lyhyet ja konna tarvitsee sitä joka päivä. Ravintokin on yllättävän tarkka, sillä se voi jostain saada likaa proteiinia ja energiaa ja kasvaa "lihavaksi". Uimapaikka pikkuisella pitää myös olla jonne pääsee tarvittaessa mulimaan ja juomaan, sillä kilpihän estää konnan juomasta kiposta.
Kuivike meillä on hiekan ja kuiviketurpeen sekoitusta jonne pääsee tarvittaessa kaivautumaan piiloon. Toki konna on meillä hyvin paljon vapaana sisällä (joka on aika tuskallista siinä kohtaa kun sehän ei vastaa jos sitä huutelee nimellä vaan pitää konttailla pitkin lattioita ja kurkittava joka paikkaan). Jostain syystä Timon talvisaapas leivinuunin takana on aika ihana sen mielestä samoin kuin lähikaupan kestokassi.
Talvisin konnan täytyy päästä horrokseen. Se tapahtuu laittamalla konna laatikkkoon ja sopivan viileäään 3-12 viikoksi. Sitä ennen se tankkaa ja lopulta alkaa paastoamaan ja vaipuu uneliaaksi. Tämä on tärkeää konnalle ja vaikuttaa sen terveyteen. Eli ei ole legendaa laittaa konna pahvilaatikossa jääkaappiin.
Konna on hyvin kotiutunut meille. Se kampeaa itsensä syliin ja on hyvin määrätietoinen tyttö. Meidän suussa nimeksi on muodostunut Hempukka, sillä se on aivan ihanan suloinen.

Puput Unelma ja Peppi

13 -viikkoiset Unelma ja Peppi

Koska edelleen puuttui Petteri-kaniinilta ystävä, niin haku oli edelleen käynnissä. Löysinkin sopivat 13 viikkoiset pupu neidit meille Lammilta. Päädyimme ottamaan kerralla kaksi tyttöä ja samasta poikueesta jo senkin vuoksi, että niistä on seuraa toisilleen. Varmasti myös ovat sopuisammat keskenään. Niissä on Ranskanluppakorvakania ja osin lihakanirotua. Se tarkoittaa, että niistä kasvaa reilun kokoisia pupuja. Painoa näille saattaa kertyä yli 5 kiloa, eli kissan kokoisia pupuja aikuisena. Ne olivatkin kovin reippaita tyttöjä. Kasvattaja oli pitänyt niistä hyvää huolta ja käsitellyt niitä paljon. Nämä tyttöset ovat kovin uteliaita ja odottavat karsinan ovella vastassa kun sinne on menossa  katsomaan. Pikku hiljaa olemme ottaneet syliin, niin että kokevat olevansa turvassa. Muutoinkin käsittelyä teemme päivittäin, jolloin ne tutustuvat ja kesyyntyvät helpommin.

Suomenvuohet Väiski ja Vallu

Vuohipojat Väiski ja Vallu muuttivat meille sunnuntaina. Eli kovin ovat tuoreita tuttavuuksia meille ja tutustuminen rauhassa käynnissä. Vallu on 1,5 vuotias ja Väiski 2,5 vuotias. Ne ovat kuohittuja, eli eivät voi lisääntyä ja näin ollen eivät haise voimakkaasti pukille. Leikatuista pukeista puhutaan rupukkeina, eli ruunattuina pukkeina.
Nämä ovat asuneet yhdessä ja nytkin luonnollisesti molemmat muutti meille, eikä erotettu eri koteihin mikä eläinten kannalta hyvä ratkaisu.
Vuohista puhutaan paljon kuinka hyppivät, ovat viisaita ja ovelia. kesyyntyvät ja seuraavat kuin koirat ihmistä ja kysyvät huumorintajua. Näistä en vielä osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta ehkä muutaman viikon päästä jo osaan sanoa millaisia poikia nämä ovatkaan. Vallulta puuttuu korvista merkit ja ne täytyy hetimiten laittaa, kun sain lammas- ja vuohirekisteriin nämä laitettua. Nykyään eläimillä on omat rekisterit mihin pitää ilmoittaa ne ja myös tilalla kuuluu olla tilatunnukset. Itse juurikin tänään päivitin kaikki eläimeni  rerkisteriin ruokavirastoon josta käy ilmi mitä eläinlajeja meillä on ja kuinka paljon tällä tilalla. Ja riittääkö tilan kapasiteetti eläintenpitoon. Sitä ongelmaa meillä ei toistaiseksi ole ollut.

Vas.Vallu ja oik. Väiski. Narutotuttelu menossa ja uuteen pihapiiriin tutustumista.
On vaan pojilla niin paljon katseltavaa ettei malta syödäkkään.