Meidän kuulumisia

Elokuun hämyiset yöt ovat ovella. Yöt ovat olleet todella viileitä, jopa +3 asteessa käynyt. Elokuu myös tuo arkeen taas rytmin ja rutiinin. Ihana kesä alkaa olemaan lomineen paketissa. Olipa ihanan lokoisaa, vaikka puuhaa taas onkin ollut, jos jonkinmoista.

Kesäkuussa heinä kasvoi kovaa kyytiä, Vihdoin moni viljelijä myhäili pellon reunassa tyytyväisinä, että rehua riittää mukavasti talveksi. Kahden aika surkean kesän jälkeen hymyilyttää. Heinäkuussa heinät saatu pakettiin. Taiten sai taas heiniä tehdä, sillä poutapäivät pihistelivät olemassa olollaan.

Hempukka

Meille muutti kilpikonna, joka onkin aivan ihana nainen. Konna Kilpinen on nimeltään mutta kaikkien suussa taitaa ollakkin Hempukka. sillä se on niin suloinen persoona. Kilpikonnatko hitaita, eipä olekkaan! Hempukka kun päättää vaihtaa maisemaa, nostaa neiti pepun pystyyn ja lähtee harppomaan aikamoista kyytiä. Se kyllä yllätti meidät. Toisinaan on aika uuvuttavaa etsiä näin isosta talosta hempukkaa, koska liikkuu pääsääntöisesti vapaana sisällä. Ei tule luokse kutsumalla ja mahtuu yllättäviin koloihin. Olemme sen löytäneet isän talvisaappaasta, paikallisen kaupan kestokassista, pikku neidin leikkihevostallista ja lattialyhdystä kynttilän päältä sätkimässä muutaman nyt mainitakseni..

Meillä oli perinteiset avoimet ovet tilalla viime perjantaina ja lauantaina. Pataveden-Torvelan kyläyhdistys oli mukana pihapeleineen ja arvailuineen montako käpystä oli tölkkiin pujahtanut. Myös kahvitarjoiluun sain apukäsiä josta olin suunnattoman iloinen. Sillä helteistä huolimatta (ja sitä pelkäämättä) ihmisiä todellakin kävi. Yllätyimme todella iloisesti, koska laskimme kävijöitä perjantaina käyneen  reilut 100 ja lauantaina yli 90.
Toimittajakin poikkesi lauantaina juuri ennen kahtatoista yllätykseksemme. Possut  (mekin  :D) pääsivätkin paikallislehden etukanteen. Ihana oli nähdä lasten ilo ja kiljahtelut kun saivat syötellä lampaille leipää ja ihmetellä kilpikonnaa.

Peppi

Unelma

Tällä viikolla meille muutti myös kaksi puputyttöä, Peppi ja Unelma. Ne ovat 13 viikkoa vanhoja siskoksia. Niissä on ranskanluppakorvakania ja lihakanirotua. Tytöistä kasvaa reilun kokoisia, arviolta yli 5,5kg. Siinä jää Tilda koirakin toiseksi painon kanssa. Nyt totutellaan toisiimme, uuteen kotiin ja meidän tapoihin. Syliin emme ole ottaneet, vaan saavat itse aikanaan tulla kun luottavat meihin. Rapsuttelua, silittämistä ja ruuan syöntiä kädestä. Pikku hiljaa, kiirettä ei ole.

Ollaan tässä välillä keritty ihan ollakkin, Loma tekee ihmeitä vaikka touhuakin ollut jos vaikka ja mitä. Eläimistä täytyy kertoa myöhemmin lisää, on ne niin hauskoja vekkuleita.

Mukavaa elokuuta!