Pitkästä aikaa pitkä viikonloppu vapaana. Vuorotyöläisen työvuorolistassa se on aika harvinaista herkkua, toki ihan ymmärrettävistä syistä. Ja tykkään siitä ettei vuorot ole säännölliset, vaan mahtuu arkivapaita jolloin voi hoidella asioita ja vain nauttia kun muut tekee töitä :)
Eilen jo vapaillessani Eemeli kävi Kiian kanssa  (ja keitettiin kahvetta) ja juteltiin kuulumiset. Timo toi lastin Jämsän kyliltä meille porukkaa viikonlopun viettoon. Pauliina ja Niko ovatkin koko viikonlopun meillä kotona. Ihanaa, kaikki lapset kotona käymässä!Huliviliviikonloppu mutta niin hauskaa.

Eilen juoksuttelin Huimaa, sillä en pystynyt ratsastamaan. Häntäluuni otti osumaa (murtui) kaatuessani liukkaissa rappusissa ja samalla löin myös takaraivoni rappuseen. Jalkaa ja käsivartta komeilee luonnon omat tatuoinnit violetinkukertavina. Koetin taannoin ratsastaa mutta siitä ei tullut yhtään mitään, istuin kevyessä istunnassa nojaten kaulaan ja kiersin kenttää.. Voiko sitä edes ratsastamiseksi kutsua vai roikkumiseksi valitusten kera. Tänään sain hommaan vahvistusta, kun Pauliina ratsasti Huiman ja minä taluttelin pikkuista valkoista ponia mukana. Pakkanen nipisteli poskia, mutta mikä on ihanampaa kuin tulla sisälle ja uunissa muhinut monta tuntia karjalanpaisti tuoksui nenään. Lähes suoraan pääsimme syömään.

Tessun ja Taimin hellyttelyhetki

Taimi viihtyy pakkasilla enemmän sisällä ja Tessu kirputtaa Taimia kovasti. Taimi antaa vastalahjaksi karhealla kielellä pusuja (välillä kynsiäkin jos Tessun mielestä Taimissa menee oravasta pienempiä kirppuja ja kirputus menee ihan mahdottomaksi..) Taimi on aina ollut kovin arka kissa, mutta Tessun kanssa se jaksaa kupsuttaa. Mutta Taimi nauttii omasta tilasta ja vapautuu yleensä uunin päällä josta se voi seurailla talon elämää.

Tänään koko porukalla olemme olleet eri kokoonpanoilla ulkoilemassa useaan kertaan. On pulkkamäkeä, lumitöitä, puun kantoa tupaan, lumilinnaa ja sählyä. Paljon märkiä tumppuja uunin kupeessa kuivamassa, toppavaatteita pitkä penkki täynnä ja talvikenkiä isot kasat.

 Tildakin ulkoili vaikka pakkasta reilut -10 astetta. Tildalla onkin siihen tarjoitukseen toppapuku. No eipähän pikku neiti ihan mahdottomia viihtynyt, sohvankolo vei voiton. Sieltä löytyi pikkukoira kiepiltä. Oli kuulemma viime yönkin nukkunut peiton alla Pauliinan kaunalossa..

Timo on taas kasaillut traktorilla pihaan isoja kasoja lunta, jotta lapset saavat tehdä tunneleita lumeen. Tänä vuonna lunta piisannutkin kivasti. Kiva, että ulkona on nyt puuhaa! Syksyllä meinasi mielikuvitus (ja järki) loppua niissä vesisateissa.

Ja lautapelit on taas kaivettu esille. Afrikan tähteä, kimpleä, trivialia ja muita pelejä lapset pelanneet kovasti. Ja pelaajia onkin riittänyt pirtin ja salin ison pöydän ympärille. Olen iloinen, että meillä vielä osataan ja tykätään pelata "vanhan ajan pelejä" eikä päiviä täytä vain puhelimien pelit.Lueskelin sillä välin rauhassa jotain sisustuslehteä ja nukahdin seitinohueen uneen. Päikkärit on ihan parasta! Harvoin maltan kotona päikkäreitä nukkua nykyään. Silloin kun oli päikkäri ikäisiä lapsia oli ihana ottaa tuhiseva mukula kainaloon ja nukahtaa yhteiseen uneen, mutta nyt harvemmin kukaan kainaloon kapsahtaa nukkumaan. Usein supsutellaan päivän kuulumisia tai muutoin nenät vastakkain köllitään mutta ei unia.

Iltatalliin pääsin yksinäni. Tykkään välillä puuhastella rauhassa ja hiljakseen itsekseni. Silloin kun on mahdoton meininki ja meno Nihtilän mäellä, kaipaan omaa hetkeä. Siihen riittää just vaikka lannan luominen, lampaiden kanssa jutustelu ja eläinten ruokinta. Timo tokikin tuli auttamaan minua, sillä se hiivatin häntäluu vaikeuttaa kyykkyyn menoa, kottareiden työntämistä ja turvepaalin hakkaamista palasiksi karsinaan kuivikkeeksi (ovat umpijäässä..).

Taidan lähteä pikkuisten kanssa saunan lämpöön ja illalla iltapalaksi takkamakkaraa. Lauantai illan rutiinit tuovat turvaa ja ihania muistoja. Jo lapsuudessa aina lauantaisin paistoimme pirtin takassa makkaraa tai leivinuunissa paistui uuniperunat. Ne ovat jääneet hyvin muistiin ja jotka rutiineina näköjään halusin jatkaa omille lapsillemme. Kirkonkylän talossa ei ollut takkaa, mutta pönttöuunin hiilloksissa paistuivat yhtä hyvin. Herkullista!

Lokoisaa viikonloppua sinulle!
  -Martsa