Pakkasta ja pyryä

Pakkasta ja pyryä

Talviset kelit tulivat. Ensin eilen oli aamusella -24C pakkasta ja tänään pyryttänyt kunnolla lunta. Eilinen pakkaspäivä jäädytti hevosten juomasangot hetkessä ulkona, ei sillä ettäkö tallissakaan hellelukemissa oltaisi oltu.. Hevosilla on upea ja paksu talvikarva, ne pärjäävät ilman loimituksia ulkona. Meillä ne ulkoilevat yli 12 tuntia päivässä ja saavat heiniä aika vapaasti tarhaan, jolloin pysyvät syöden lämpöisinä.
Sisältä lämmintä vettä ulos ja ulkoa puukoppakaupalla puita sisään (lämmitin talon kaikki uunit, sillä rakastan lämmintä!) Se oli eilisen päivän teema. Hyvää palauttavaa arkijumppaa. Iltapalalle leipasin pitkään nousseen sämpylätaikinan, jossa maut oikein pääsevät oikeuksiinsa. Iltapalalla saunan jälkeen niillä herkuttelimme, paljon voita, juustoa ja leikkelettä kuuman teen kanssa. Simppeliä mutta niin namia!

Eilen myös taas iltatallia tehdessä juttelin Milla ja Inka lampaiden kanssa lampolassa. Äidit alkavat olemaan muhkuja ja makoilevat aika tavalla. Ja niin hellyydenkipeitä. Kovasti piti rapsuttaa, puhua korviin höpösiä ja nuuhkutella. Samalla kun lampaita rapsuttelee, saa omiin käsiin lampaan villasta rasvaa kamalan kuiviin käsiini.  Taas tuli myös mieleen kuivat kantapäätkin, kuinka villatupot voisi laittaa puuvillasukkien sisään paketoiden kantapäät. Tuoksu olisi huumaava lammas, mutta kantapäät tykkäisi. Mutta en nyt eilen keritsemishommiin alkanut sentään.. Tyttöjä siinä rapsutellessa oli taas pakko hellitellä vauvamasuja. Rauhallista paijailua, tunnustella karitsoiden napakoita potkuja masussa ja ihastella ilta toisensa jälkeen niiden liikkeitä. Jotenkin tosi hellyyttävää ja usein tulee mieleen omat vauvan liikkeet, joita oli ihana tunnustella oman vatsan päältä. Liikuttavaa!

Tytöt halusi ryhmäselfien.
 Kas, kun ei vielä äitylit-ryhmään fb;n ;D

Renttu seisoo heinähäkin päällä, jotta näkee kunnolla aidan yli tyttöjä katsoa.
 Lempein silmin pää kallellaan, kuten aina.

Renttu pässi muutti omaan karsinaan, ihan tyttöjen viereen. Ne pääsevät aidan raoista toisiaan haistelemaan ja katselemaan. Mutta varuiksi siirsimme pässin poikamiesboksiinsa, ettei se tylsyyttään hypi tyttöjen selkään tai puske vauvamasuja. Ettei satu mitään kurjaa karitsoiden luomista tai stressiä tuleville äideille. Saavat tytötkin viettää rauhallisen äitiysloman, ennen synnytystä. Renttu auttoi kovasti Timoa karsinan seinän rakennuksessa, ihan kyljessä kiinni piti nuuhkia ja olla päällysmiehenä. Jospa poju olisi tiennyt mitä rakennettiinkaan.. Mutta hyvin kaikki sopeutui muutostöihin. Tyttöjen seuraksi jäi pikku kukko lampolaan, se ei mahdu kanalaan. Siellä alkaa armoton kukkotappelu samantein. Kukkeli asuu sitten lampaiden kanssa sulassa sovussa. Se on kovin suloinen, ettei sitä raaski päästää kiekumaan taivaan kanalaumaan, vaan koetan keksiä jonkun toisen ratkaisun. Jos joku huolisi pikku kukkelin kotiinsa, saisi hakea..

Tänään kävin Taysissa koulutuksessa taas vaihteeksi aiheena palovammapotilas. Paljon tuttua, mutta aina jotain uuttakin. Kiva oli nähdä tuttuja samalla ja saada lounas nenän eteen. Siellä on paikalla yleensä Pirkanmaan joka kolkasta porukkaa, kaikki ensihoitoon enemmän tai vähemmän liittyen eli samanhenkisyyttä koko auditorion verran.
Kotona illalla odotti iltatallia, aika reilusti lunta joten lapiointiin piti alkaa, että kottikärryt lantakuormineen edes jotenkin liikkuisi eteenpäin (juu, on meillä raksa, jolla lumityöt tehdään, mutta ei sillä voi aurata tietä lantalaan ja rappujen edustoja ja pihapolkuja). "Pikku" hiki saatiin siis tänäänkin ja kroppa kiittää!
Jospa nyt asettuisi sohvan nurkkaan ja ottaisin pieneimmän mukelon kainaloon. Kuuntelisi vielä hetken hänen juttuja ja sitten unten maille.
Mukavaa viikkoa sinulle!
   -Martsa