Kissanpäiviä
Niinpä niin, varsinaisia kissanpäiviä vietetty. Olin ihanan pitkillä vapailla, tehden itseä miellyttäviä asioita (toki arkiaskareiden lisäksi). Tosin ratsastus on edelleen ihan tuskaa häntäluuni kanssa, mutta asia mille ei nyt vaan mahda mitään. Ilona kyllä ehdotti jos häntäluun kipsaisi..
Pientä pakkasta pidellyt, talven tuntua ja lunta niin ettei taas pariin vuoteen tällaista ole ollutkaan. Hyvää treeniä kahluuttaa heppoja pitkin ohjin ilman satulaa umpihangessa joko pellolla tai auraamattomilla metsätaipaleilla. Kestävyyskuntoa ja lihaksiin voimaa (siis hepoille, ei mulle :D).
Oli myös aikaa pysähtyä miettimään, mitä kaikkea tilalla olemmekaan saatu tehtyä muutamassa vuodessa. Remottia, nurkkien raivausta, metsänhoitoa, ratsastuskenttää, eläintiloja, rantaa ja saunaa.. Välillä pitää oikeasti miettiä mitä aikaansaannoksia onkaan tehnyt eikä vain puskea eteenpäin. Itsestä ei tunnu lainkaan että edistystä olisi tapahtunut, mutta kun oikein kelailee asioita niin, jopa vain! Näkemäänsä tottuu, mutta ulkopuolinen varmasti näkee muutoksen eritavoin kuin meikäläinen joka jatkuvasti pyörii nurkissa.
Jotenkin hyvä fiilis, monessa asiassa. Perustyytyväisyys omaan oloon ja eloon. Kuinka paljosta voi olla kiitollinen ja onnellinen. Kaikki ei meidän perheessä ole itsestään selvää tai tehdä 5- vuotis suunitelmia. Ei myöskään voida elää sitkun elämää. Mutta just nyt kaikki paremmin kuin hyvin!
Myös odotusta ilmassa, monenlaista. ainakin lampaiden tiineys. Muista asioista myöhemmin sitten ;)
Mukavaa laskiaissunnuntaita ja pitkiä pellavia!
-Martsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti