Salin remontti muisteluita

Salin remontti muisteluita 

Nihtilän sali ei ole ollut lapsuudessani lainkaan asumiskäytössä, vaan varastona, jonne oli helppo survoa kaikki mitä ei just nyt tarvita.
Sali oli aiemmin ollut hieno ja juhlava. Siellä oli pinkopahvit seinissä ja katossa (tosin on saattanut olla joskus myös pelkällä hirsiseinällä, sillä hirret olivat piilutetut ja hirret päivettyneet päivän valolla).Tapettityylejä löytyi 7 erilaista mallia tummasta aina herkkään vaalean siniseen.
Sali oli viimeisen muistikuvan mukaan ollut käytössä suvun eräissä hautajaisissa, jotka ovat olleet 1950-luvulla. Samana vuonna oli edellisen kerran salin isoa kiviuunia lämmitetty. Saliin ei ollut asiaa ennen vanhaan, vaan sitä pidettiin  lämpöisenäkin vain tärkeinä juhlahetkinä. Salista ei ole valokuvia sisältä sodan jälkeen, kiitos vanhojen kameroiden. Silloin usein kuvat otettiin isolla hartaudella ulkona.

Muistikuvien ja kerronnan mukaan salin uunin peltien nyörit olivat viininpunaista nyöriä, jota löytyikin pätkä pellin lenkistä roikkumasta. Huonekaluista joita salissa oli, myytiin valitettavasti huutokaupalla eteenpäin silloisen omistajan Aini Myllärin aikaan.
Olen kysellyt muistaako kukaan millainen salin tunnelma oli ollut, millaisia huonekaluja se on pitänyt sisällään, mutta vain pieniä muistikuvia asioista on jäljellä. Kuten sanoin, sali ei ollut käytössä ennen vanhaan kuin harvoin.
Istuinryhmä siellä oli ollut, samoin jonkinlainen sohvakalustokin.

Nihtilään oli tullut kulmakunnana ensimmäisenä sähkö. Salissa oli jugend-tyylinen iso kattolamppu jota Nihtilän veljekset kehuivat kilpaa kuinka se valaisee. Talon sähkö tuli talon "takana" sijaitsevasta sähkökopista. Sähkömiehen hommat oli tehnyt Toivo Nihtilä. Hän asuikin perheineen myös Nihtilän tilalla kahdessa perimmäisessä kammarissa kauan sitten.

Salin remontti aloitettiin keväällä 2012, ensin tyhjentämällä koko huone tyhjäksi. Siinä meni valtavasti aikaa, sillä sinne oli talletettu muistoja ja ehkä joskus tarvittavia tavaroita 1970-luvun alusta siihen päivään asti.
Sen jälkeen pääsimme seinien ja katon kimppuun. Seinistä roikkui ja pullisteli pinkopahvit surullisesti lorppien kohti lattiaa.Katto oli painunut vuosien saatossa sisäänpäin ja rikkonut myös pinkopahvit katosta.

Mietimme Timon kanssa, mikä on huoneen tarkoitus tulevaisuudessa. Mitä teemme huoneen kunnostuksessa ja mitä jätämme ennalleen.
Päädyimme repimään pinkopahvit kauttaaltaan koko salista pois. Kannoimme rakennustelineet sisään, sillä huonekorkeutta piisaa vajaa 4 metriä. On paljon huokeampaa ja helpompaa työskennellä niiden turvin katon rajassa.
Eemeli nyppi isänsä kanssa nupinauloja valehtelematta useita satoja katosta pois. Pinkopahvin alta paljastui upea leveästä laudasta höylätty valkoinen katto, joka oli maalattu kalkkimaalilla tai munamaalilla valkoiseksi. Katto tunkilla tunkattiin suoraksi ja kiinnitettiin uudelleen kattorakenteisiin kiinni.
Seinien kanssa työ oli samanmoista. Repien vanhoja kerroksia pois, nupinauloja piisasi ja kärsivällisyyttä vaadittiin paljon. Osittain tapetti oli liisteröity hirsiin kiinni, mikä tarkoitti puukolla rapsuttamista sentti sentiltä irti. Lopuksi kastelimme ja höyryllä tohotimme seiniä, raaputimme kosteana irti mitä lähti. Timo putsasi hirsien välit puukolla rapsutellen. Aikaa urakkaan meni kauan, sillä sali on kooltaan noin 50 neliötä ja korkeutta mainitsemani vajaa 4 metriä.

Salin alkuperäinen lattia ja upea hirsiseinä.

Kun seinät ja katto oli saatu puhtaiksi kaikesta liisteristä ja tapetin riekaleista, telineet liikkuivat minun tahtiin. Pesin korkeuksissa kattoa varovasti, sillä maali liian märkänä liukeni pois. Katon kuivuessa telineiltä hankasin juuriharjalla ja mäntysuovalla salin seinät puhtaiksi pölystä. Katolle ja seinille ei tarvinnut tehdä mitään muuta.
Onneksi Saliin sai tampuurin (sisäeteisen) ja salin ikkunoiden kautta läpivedon ja tuuli kuivatteli tilaa.

Salin kiviuuni. Se tuo ihanaa lämpöä pitkäksi aikaa.

Nuohoojan tullessa muutoinkin nuohoamaan talon muut piiput, sai tarkastaa piipun, hormin ja kiviuunin salista. Nuohooja antoi luvan käyttöön. Kuvitella että 1950-luvulla viimeksi lämmitetty ja heti perään 2012! Uuni veti hyvin, sillä piippu on sangen pitkä ja veto hyvä. Saisimme siitä lämmön lähteen saliimme, josta tulikin aluksi meidän kesäkotimme.Hyvin me sinne mahduimme, levitettävälle sohvalle ja parisängylle. Pauliina ja Eemeli ensimmäisen kesän nukkuivat tampuurissa, sillä sinne mahtui loistavasti kerrossänky heille.

Salin kunnostus oli ensimmäisen kesän projekti, jota edelleen lämmöllä muistelen. Se oli terapeuttista nähdä käden jälki. Millään ei olisi meinannut haluta lopettaa, upeaa lämpöisen punaista hirttä paljastui enemmän näkyviin ja halu saada valmiiksi vaan kasvoi. Hullun hommaa, mutta hulluina tilaan olimmekin😁