Salin remontti jatkuu

Salin remontti jatkuu

Sali oli jo ihan kiva. Mutta maalia kaipasi ihanat ruutuikkunat, listat ja lattiallekkin pitäisi tehdä jotain. Vanhaan puhelinhuoneeseen (välikammariin) johtava ovi oli ihanan kulunut, rosoromantiikkaa peiliovessa. Peräkammarin ja tampuurin ovi sitä vastoin olivat peiliovia niin ikään, mutta uudistuotantoa.

Päätös muuttamisesta maalle laukaisi salin remontin jatkamisen. Koska kukaan meidän perheestä ei ollut asunut lapsuudessakaan salissa ja siellä asuneet nukkuvat Papinsaaressa hautausmaalla, niin ei olllut tietoa kuinka kylmä lattia on, puhumattakaan hirsiseinistä. 

Ikkunat oli helppo kunnostaa perinteisin menetelmin. Ruudut olivat vanhaa lasia ihanine valumineen joten ne saivat jäädä tietenkin. Pokia hiottiin puhtaaksi ja pellavaöljymaalia pintaan. Niistä tuli kauniit. Talven tullessa ne saisivat ikkunateippiä pitääkseen vedon tunteen poissa.

Salin lattia olikin isompi urakka. Lattialankut oli nostettava ylös, mutta kuten jo aiemmin kerroin, on huonekoko  reilu. Silloin lankutkin huikean pitkiä, paksuja ja upeita. Timo ja Eemeli nostivat lankut lattiasta, numeroivat ne yksitellen ja pääsivät tutustumaan lattianaluselämään. Siellä oli hiekkaa, savea, sammalta ja hiiltä. Ilmarakoa satojen vuosien painumisen jälkeen oli tullut. Samalla näimme, missä kunnossa pohjat talossa olivat. Salin alle ei mahtunut ryömimään, sillä osin talo on tehty multapenkkiin.

Salin lattia maalattuna, listat vielä puuttuvat.
Myös ikkunat on maalattu kertaalleen.

Lattian alta ei löytynyt hometta, kosteutta eikä muutakaan huolen aihetta. Lattia sai eristeeksi ekovillaa ja tervapaperin. Sen jälkeen lattialankut asetettiin takaisin paikoilleen. Lankut on puutapitettu ja niillä se nyt myös kasattiin. Lattian kiristys noin massiivisessa lattiassa on aina oma työnsä, sillä yksikin lankku painaa, puhumattakaan useasta jotta ne saadaan tiukasti kiinni toisiinsa.

Moni olisi varmasti hionut lattian, sillä lattiaan oli vuosien saatossa  kulunut polut. Kohdat missä on tuhansia kertoja kävelty oli kulunut selkeästi uralle. Ainostaan oksankohdat olivat ylempänä lankuissa. Minua ja Timoa kiehtoi ajatus siitä, että lattialla on tarinansa ja ilmeensä . Aurinkoa vasten kun lattiaa katsoi, siinä on selkeät "laineet" ja valo taittuu ihanasti siitä. Minun esi isäni ovat samaa lattiaa kulkeneet, se saa minut kunnioittamaan taloa vielä enemmän.

Pesin lattian maalaripesuaineella ja annoin taas kuivahtaa. Sillä aikaa perehdyin Tikkurilan permo lattiamaaleihin ja sen sävyihin. Pellavaöljymaali oli myös vaihtoehtoehto, mutta lattiankulutus koiraperheessä ja maalin todella hidas kuivuminen aiheutti tämän valinnan. Värisävyksi valikoitui jo lattian vanha sävy, mitä sitä hyvää väriä muuttamaan. Kaunis siniseen taittava harmaan sävyn (värisävy TVT 2112) maalasin salin lattiaan. Lattia oli maalattava kahteen kertaan. Maali oli miellyttävä maalata, levittyi hyvin ja peitti myös.Kuivumiseen meni ihan mahdottoman kauan tässäkin maalissa. Kokonaan kuiva oli kuukauden päästä maalaamisesta.

Lattialistat tulivat samalla sävyllä kuin lattia. Sähköjohdot ovat uitettu listojen takana lattian rajassa ja nostettu lattialistan päälle kohdissa joihin tuli pistorasioita. Silloin ei sähköjohto "hyppää seinältä silmille".

Sali oli nyt päivitetty ja freesattu tälle vuosituhannelle, se oli kuin karkki!

Sali toimitti meillä olohuoneen virkaa muutaman vuoden.

Sohvan takana seinällä on ihanan moni ruudukkoinen vanha ikkuna. Halusin lasteni kuvat seinälle jotenkin kauniisti. Vielä niin, että se sopisi seiniin. Hioin ikkunanpokaa hieman, maalausta se ei kaivannut lainkaan. Vanhoista tapeteista tein lasiruutuihin sopivat palat taustapaperiksi joihin kiinnitin lasten kuvat. Nyt kuvat on tallessa lasin takana, halutessaan voi vaihtaa kuvanäyttelyä ja minusta ajaton valokuvakehys oli valmis.

Joskus kerron salin jugend kattolampusta, minkälainen matka sillä olikaan kotiin..

Aurinkoisin terkuin Mari