Lepikosta ihanaksi saunarannaksi
Ensimmäisenä kesänä (2012) myös haaveilimme rantasaunasta. Kuinka ihana olisi pellon reunaa pitkin mennä saunalle ja ilmassa tuoksuisi koivupuun savu. Heinät pellossa kutittelisi kinttuja ja arjen askareet kohta huuhtoisimme leppoisiin löylyihin ja mulahtaisimme uimaan Säynätjärveen.
Kuinka lapset kiljuen ja kikattaen juoksisi kilpaa rantaan ja vaatteita riisuttaisiin kivaasti pois ja vikasika järvessä huudot kaikuisi.. Oli vain pieni mutta, meinaan sankka lepikkokoivikkopajukkokuusikko pellon takana ( josta ei olisi tietämättä osannut arvata sen takana olevan edes koko järveä).
Lasten kanssa menimme rantaan, huidoimme itikoita yhtä paljon, kuin risukkoa pois naamalta ja suunnittelimme saunamökin paikkaa. Ranta oli lettoa risukkoa, jonne kepin työntäessä upposi puoli metriä hetteiköön helposti. Suorastaan kutsuva uimaranta. Lapset harppoivat kumisaappaissa ja pohtivat saunan paikkaa, kun halusimme kuulla myös asiassa heidän näkemyksiään. Ilona seisoi saappaat väärässä jaloissa ja ei ollut ihan innoissaan alkuillan hyttysistä. Se pajukko oli täynnä itikoita!
Mökin paikka selkiintyi ja alkoi saunamökin paperisota asiaan kuuluvista luvista, piirustuksista, mökin tilaus ja moottorisaha soi. Saunamökiksi valikoitui kompakti pikku sauna pukuhuoneella ja kuistilla.
Ranta näkymä pikkuhiljaa alkoi hahmottumaan, ja puustoksi jäi koivikko muutamia havupuita lukuun ottamatta. Timo heilui sahan kanssa, juhannuskokko aineksia kasasimme kasaan ja tukeista tuli aikanaan polttopuita. Samalla ranta pääsi kuivahtamaan ja itikat eivät viihtyneetkään pikku tuulessa.
Kevätkesällä kaivinkone kävi tekemässä mökin pohjaa ja valutalkoot olivat kesällä. Siitä mökki alkoi nousemaan hirsi hirreltä. Timo oli päivät rakentelemassa ja apupoikana oli Viljami 9 vuotiaana. Viljami aamuisin tuli aina isälleen toimittamaan lähtöä työmaalle innokkaasti ja sitkeästi siellä apuna olikin. Jossain vaiheessa tuli keskustelua palkan maksusta, ja Viljami osasikin itsensä arvottaa hyvin kysymällä isältään, saako hän mahdollisesti hyvän miehen lisää? Hyvä pikku mieshän Viljami olikin ja palkan maksu tapahtuisi, kun sauna olisi lähes valmis. Palkkana oli uusi maastopyörä. Olipa se mieleinen! Ja omalla työllä ansaittu.
Rantaan laitettiin viira hetteikön päälle ja sen päälle hiekkaa. Hiekkaa oli jäänyt hyvä kasa valuhommista. Otin urakaksi ajaa kottikärryillä hiekkaa, sillä ranta ei kestänyt painavia koneita. Ajoin valehtelematta yli sata kuormaa hiekkaa kottikärryillä ja nauroimme, kun työnsin vauhdilla kottarit rantaan ja kahlasin kottarit edellä niin syvälle kuin vain jaksoin (kainaloita myöden sielä seisottiin, minä ja kottikärryt) ja kippasin hiekan pohjaan. Pikkuhiljaa viira ja hiekkakerros alkoi kantamaan paremmin ja hiekkaranta alkoi näyttämään edes vähän uitavalta rannalta. Pikku kesäjumppa, sinä kesänä liikunta löytyi hyvin pitkälle hyötyliikunnnasta.
Laituria suunnittelimme useana iltana, millaisen siitä tekisimme ja se oli itsestään selvää, että Timo poikien kanssa rakentaisi sen. Lauturitalkoissa oli Timon kaverina Eemeli. Laiturista tuli pitkä, sillä ranta oli mahdottoman matala, mutta lapsille mieluisa.
Minä maalasin saunamökin ulkoa kaarnan väriseksi, listat valkoiseksi, ikkuna ja oven reunat punaiseksi. Se häipyi kivasti rantaan eikä "huutanut" ulkonäöllään liiaksi luonnosta. Kuisti oli kyllästettyä terassilautaa ja teimme sen niin, että myöhemmin voisimme jatkaa siitä terassia isommaksi.
Pukuhuone sai valkoisen kuultolakan seiniin ja valkoisen betoluksin lattiaan. Saunan vahasin mustaksi lattiasta kattoon ja halusin sinne "savusauna tunnelmaa". Savusauna naapurin Leilalla (Isän veljen vaimo) oli ehkä se, josta tunnelman halusin meidän rantasaunaan. Ihanat lapsuusmuistot saunomisista siellä rakkaiden tyttöjen, Niinan ja Jaanan kanssa, jolloin saunoimme savusaunassa uiden monen monta kertaa illassa. Ihoon jäi vieno savun tuoksu, jota nuuhkin vielä nukahtaessa puhtaana omassa sängyssä.
Hämärässä saunassa lauteilta on upea näkymä rantaan, jota voisi katsella loputtomiin. Meidän rantasaunassa tulee erityisen puhtaaksi, jotenkin myös sisältäpäin, sydämestä ja sielusta asti. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti