Nihtilän tilalla on elämää
Tämä Nihtilä on lapsuuteni koti, joka on täynnä muistoja. Tila muutoinkin on suvussa kulkenut oman aikansa. Tilasta on ensimäisiä merkintöjä 1700- luvulta alkaen, joten ei ihan uudiskohteesta puhuta.
Talon historia on värikäs ja tarinoita olen kuunnellut kiinnostuneena pienestä tytöstä asti. Nyt me jatkamme värikästä Nihtilän tilan historiaa vuorostamme. Värikästä se onkin,( lupaan sen) sillä lasten, miehen ja rakkaiden ystävienkin mielestä on olemassa #vainmarijutut, niihin voin palata toiste... Aina sattuu ja tapahtuu.. Varsinkin tekevälle!
Nihtilästä ensin piti tulla kesäpaikkamme, mutta pian huomasimmekin viihtyvämme maalla paremmin, kuin Kuhmoisten keskustan rintamamiestalossa. Tarvitsi tehdä paljon kunnostusta vanhaan rouvaan, vanha kotimme keskustassa laittaa vuokralle ja iso kasa pitkää pinnaa. Selviö oli, että remontointiin upposi paljon aikaa ja rahaa. Onneksi minulla riitti ideoita ja mielikuvitusta joita rakas mieheni Timo toteutti parhaan taitonsa mukaan. Timolla on onneksi kokemusta perinnerakentamisesta ja korjauksista jonkin verran edellisistä työpaikoista. Laitan myös tulevaisuudessa postauksia ennen ja jälkeen remontin.
Rakentamisessa oli eduksi, ettei ollut rahaa tehdä kaikki kerralla nyt, vaikka se toisinaan olikin hieman hermostuttavaa (mm.ulkohuussi 5 lapsen kanssa pakkasilla aluksi.. :D ). Aikaa riitti asioiden pyörittelyyn, suunnitteluun ja mitä asioita voidaan kunnostaa talovanhuksesta. Paljon hioimmekin lapset hioi jäätelöpalkalla vanhoja listoja. Sinä kesänä meni monen monta jätski tötteröä. Ikkunoista tuli kauniit pellavaöljymaalilla (joka ei myöskään sovi kaltaiselleni kaikki mulle heti nyt, vaan kuivumiseen meni oma aikansa.)
Tänä syksynä tilalla asuu minä mieheni ja 3 pienimmän lapsen kanssa; Ilona 8v, Iisakki 11v ja Viljami 14v. 22 -vuotias Pauliina asuu Jämsässä kihlattunsa kainalossa ja Eemeli 20v asuu Kuhmoisissa omissa ruuissa. Välillä tilalla yöpyy lainalapsia, sillä olemme myös tukiperhe. Paljon myös sukulaisten ja ystävien lapsia vierailee meillä, mikä on ihanaa. Omat muistot lapsuuden kesistä tulee mieleeni heidän touhuja katsellessa ja seuratessa.
Tilalla asuu myös eläimiä, joista kirjoitan jossain vaiheessa varmasti. Koirat Eppu, Tilda ja Tessu jakaa makuupaikat sovussa pirtissä. Leivinuunin pankolta löytyy usein Taimi kissa. Pihalla kapsettelee iso liuta kanoja kukon hellässä huomassa, Aku-, IInes ja Leenu ankat muuttivat meille kesällä. Milla ja Inka uuhet elävät "Renttu"pässin kanssa lampolassa ja tallissa hirnuu Tosi-Huima suomenhevosruuna kaverinaan pikkuinen risteytysponi, vanha neiti "Sussu".
Elämä soljuu välillä helpommin ja toisinaan tiukassa etukenossa vastatuuleen nojaten, niinkuin elämässä yleensäkin. Mutta välillä hoemme kuin mantraa, että tämä oli meidän valinta, kun putket on jäässä, hevoset karussa tai homeisia heiniä tallin vintti täynnä. Keskustan omakotitalo elämässä oli toisenlaiset murheet. Asioita laittaessa vaakakuppiin, niin onnellisuus perheessä painaa kuitenkin enemmän kuin ranteet auki meininki. Toivottavasti pysyt meidän vauhdissa, tervetuloa!
-Mari
Tässä kuva talon salin ikkunan listoista, ne ovat koristaneet salia satoja vuosia, annoimme vaan uuden pinnan ja saa kestää toisen mokoman.
Tänä syksynä tilalla asuu minä mieheni ja 3 pienimmän lapsen kanssa; Ilona 8v, Iisakki 11v ja Viljami 14v. 22 -vuotias Pauliina asuu Jämsässä kihlattunsa kainalossa ja Eemeli 20v asuu Kuhmoisissa omissa ruuissa. Välillä tilalla yöpyy lainalapsia, sillä olemme myös tukiperhe. Paljon myös sukulaisten ja ystävien lapsia vierailee meillä, mikä on ihanaa. Omat muistot lapsuuden kesistä tulee mieleeni heidän touhuja katsellessa ja seuratessa.
Tilalla asuu myös eläimiä, joista kirjoitan jossain vaiheessa varmasti. Koirat Eppu, Tilda ja Tessu jakaa makuupaikat sovussa pirtissä. Leivinuunin pankolta löytyy usein Taimi kissa. Pihalla kapsettelee iso liuta kanoja kukon hellässä huomassa, Aku-, IInes ja Leenu ankat muuttivat meille kesällä. Milla ja Inka uuhet elävät "Renttu"pässin kanssa lampolassa ja tallissa hirnuu Tosi-Huima suomenhevosruuna kaverinaan pikkuinen risteytysponi, vanha neiti "Sussu".
Elämä soljuu välillä helpommin ja toisinaan tiukassa etukenossa vastatuuleen nojaten, niinkuin elämässä yleensäkin. Mutta välillä hoemme kuin mantraa, että tämä oli meidän valinta, kun putket on jäässä, hevoset karussa tai homeisia heiniä tallin vintti täynnä. Keskustan omakotitalo elämässä oli toisenlaiset murheet. Asioita laittaessa vaakakuppiin, niin onnellisuus perheessä painaa kuitenkin enemmän kuin ranteet auki meininki. Toivottavasti pysyt meidän vauhdissa, tervetuloa!
-Mari
Tässä kuva talon salin ikkunan listoista, ne ovat koristaneet salia satoja vuosia, annoimme vaan uuden pinnan ja saa kestää toisen mokoman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti